Blogit

Tekoäly ei ole enää kunta- ja hyvinvointialalla tulevaisuuden ilmiö vaan tämän hetken työväline.

Kesätyö on monelle nuorelle keskeinen keino päästä kiinni työelämään. Onnistunut kesätyökokemus rakentuu sujuvasta rekrytoinnista, hyvästä perehdytyksestä ja toimivasta arjen ohjauksesta.

Suomi tavoittelee korkeampaa työllisyysastetta ja kestävää julkista taloutta. Samalla olemme rakentaneet työvoimapalveluihin rahoitusmallin, joka toimii näitä tavoitteita vastaan.

Hallituksen hankintalakiesityksessä on tuskin lainkaan huomioitu lausuntokierroksella annettua kritiikkiä. Asiantuntijoiden mukaan sidosyksikköjä koskeva 10 prosentin omistusosuusrajaus aiheuttaisi merkittäviä riskejä huoltovarmuuden kannalta. Kuntien yhteistyön vaikeutuminen johtaisi myös yleiseen palvelujen järjestämisen tehottomuuteen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstövaje kasvaa tulevina vuosina merkittävästi. Kansainvälinen rekrytointi on yksi ratkaisu osaavan työvoiman saatavuuden varmistamiseksi. Hyvinvointialueet arvioivat vuonna 2024 tehdyssä tutkimuksessa, että tulevaisuudessa arviolta 21 prosenttia alan työvoimatarpeesta olisi katettava ulkomaisilla rekrytoinneilla, jotta työvoimaa olisi riittävästi.

Kunnat ja hyvinvointialueet elävät nopeaa tekoälyn omaksumisen vaihetta. Generatiivinen tekoäly on siirtynyt työntekijöiden kokeiluista arjen työkaluksi, ja yhä useampi organisaatio valmistelee tekoälystrategiaa. Mutta miten tekoälyosaaminen rakentuu ja miten se juurtuu osaksi toimintakulttuuria?

Kuntien ja hyvinvointialueiden kireä taloustilanne näkyy julkisuudessa uutisina YT-neuvotteluista ja irtisanomisista. Julkisessa keskustelussa on pohdittu, lisääkö palkkojen ripeä nousuvauhti kunnissa ja hyvinvointialueilla tarvetta irtisanoa henkilöstöä.

Suomi tarvitsee kansainvälisiä osaajia. Onnistuneen työperäisen maahanmuuton kulmakiviä ovat yhdenvertaisuus, osallistavuus sekä ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunta. Julkinen sektori voi toimia suunnannäyttäjänä vastuullisen työelämän rakentamisessa.

Osaavan työvoiman saatavuus on tulevaisuuden isoimpia väestöpoliittisia haasteita. Sen ratkaiseminen vaatii uudenlaista ajattelua, ennakoivaa maahanmuuttopolitiikkaa sekä strategista suunnittelua kansainvälisen työvoiman houkuttelemiseksi.  

Työn tulevaisuutta voi ajatella tötterönä, jossa nykyhetki avautuu erilaisiksi tulevaisuuksiksi. Oleellista on, mikä muuttuu ja miten, ja mikä pysyy samana. Tätä KT lähti joitakin vuosia sitten selvittämään yhdessä pääsopijajärjestöjen kanssa. Taustalla oli ajatus siitä, että silloinen kunta-ala, ja nykyinen kunta- ja hyvinvointiala, on monitoimialana otollinen kohde työn muutosten tarkasteluun eri ammattialoilla.

Yhdestä virasta ei saa lain mukaan maksaa kahta palkkaa. Osaksi lukuvuotta otetuille opettajille korvataan loma-aika rahana.

Tekoälyyn kohdistuu kunnissa ja hyvinvointialueilla suuria odotuksia, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseen. Tekoäly on ennen kaikkea työkalu, joka tukee asiantuntijoita heidän työssään. Inhimillistä työtä se ei korvaa. Tulevaisuudessa tarvitaan rohkeaa johtajuutta, osaamisen kehittämistä ja ymmärrystä työn luonteesta, jotta tekoälyä voidaan hyödyntää kunnissa ja hyvinvointialueilla tehokkaasti.

Osallistuin tammikuussa KT:n edustajana työministeri Arto Satosen delegaatiomatkalle Vietnamiin ja Filippiineille. Matkan tarkoituksena oli luoda toimivia yhteistyömalleja kansainväliseen rekrytointiin.

Sukupuolten välinen palkkaero on kaventunut kunta- ja hyvinvointialoilla noin 8 prosenttiyksikköä vuosina 1997–2023. Suunta on oikea, mutta muutos vie aikaa. Vuoden 2022 sopimusratkaisu vauhditti positiivista kehitystä. KT on arvioinut, että palkkaohjelmat pienentävät palkkaeroa vajaat 2 prosenttia vuosina 2023–2027.

Tasopalkkajärjestelmää on rakennettu kunta-alan yleiseen virka- ja työehtosopimukseen KVTESiin kuuden vuoden ajan. Työn tueksi on tehty kolme simulointia ja palautekyselyä. Niiden avulla on saatu arvokasta palautetta paikalliselta tasolta palkkausjärjestelmän kehittämiseen.