Miten perusopetuksen oppimistuloksia voidaan parantaa?

Syyskuussa julkaistut vuoden 2025 PISA-tulokset olivat jälleen murheellista luettavaa. Suomalaisen peruskoulun oppilaiden oppimistulokset ovat heikentyneet, vaikka resursseja perusopetukseen on lisätty jo pitkään. Koulutukseen käytettävien eurojen vaikuttavuutta on parannettava. Se edellyttää myös toimintatapojen uudistamista. 

Koulutus ja kasvatus on kuntien suurin ja tärkein tehtävä. Oppilaiden osaamiseen on panostettu ja resursseja on lisätty. Kuntaliiton tilastojen mukaan kuntien perusopetuksen kustannukset kasvoivat yli 40 prosenttia vuosina 2015–2025. Kustannukset ovat kasvaneet selvästi hintatasoa nopeammin. Suomessa perusopetuksen käytetään myös kansainvälisesti vertaillen paljon resursseja, mikä käy ilmi esimerkiksi Laboren blogista.

Keskityn tässä blogissa pohtimaan opetuksen resurssien, käytäntöjen ja tulosten välistä suhdetta. Kodin merkitys oppilaiden tukemisessa on toki valtava, ja lasten jatkuvasti vähenevä lukuharrastus varmasti näkyy oppimistuloksissa. Koulu ei tietenkään voi vaikuttaa kaikkeen, mutta miten koulu voisi tukea oppimista nykyistä paremmin?  

Oppimistulokset ovat heikentyneet, vaikka perusopetuksen henkilöstöresursseja on lisätty

Kasvaneet resurssit näkyvät henkilöstömäärissä. Vaikka perusopetukseen osallistui vuonna 2025 suunnilleen saman verran oppilaita kuin vuonna 2015, on perusopetuksessa työskentelevien määrä kasvanut samaan aikaan yli viidenneksen.

Taulukko 1. Perusasteen koulutuksessa  työskentelevät 2015–2025 

Lähde: Tilastokeskus, Kuntasektorin palkat 2015–2020, Tilastokeskus, Paikallishallinnon palkkatiedustelu 2025. 

Oppilaiden erilaisia tarpeita on otettu huomioon sekä muuttamalla lainsäädäntöä että kasvattamalla resursseja. Kymmenessä vuodessa koulukuraattorien määrä kasvoi 65 prosenttia, koulunkäynnin ohjaajien 57 prosenttia ja erityisopettajien 39 prosenttia. Luokanopettajia, lehtoreita ja rehtoreita on 5 prosenttia enemmän, vaikka oppilaiden määrä kasvoi samaan aikaan vain 2 prosenttia.

PISA-raportin mukaan ryhmäkoot Suomessa olivat verrokkimaita pienempiä. Lisäksi verrokkimaita pienempi osuus rehtoreista arvioi, että opetushenkilöstön vähäisyys haittaa oppimista.

Mielenkiintoisesti Suomen rehtorit arvioivat hiukan verrokkimaita useammin, että avustavan henkilöstön puute haittaa oppimista, vaikka juuri avustavaa henkilöstöä on merkittävästi lisätty. 

Vuosiopetusaika on Suomessa selvästi OECD:n keskiarvoa pienempi, vaikka resurssit ovat hyvät.  

Perusopetuksessa on keskityttävä perustaitojen vahvistamiseen

Oppimistulokset ovat heikentyneet kautta linjan, ja Suomessa lasku on ollut selvästi muita maita suurempaa. Ei tunnu todennäköiseltä, että eri tasoisten oppilaiden kyky oppia ja opettajien taito opettaa olisivat heikentyneet niin, että se selittäisi muutosta. Syitä on haettava muualta.

Erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien määrän kasvu heijastelee erityistarpeisten oppilaiden määrän kasvua. Ryhmään kiinnitetään erityistä huomiota syystäkin, sillä syrjäytyminen tulee yhteiskunnalle ja yksilölle kalliiksi.

PISA-tulosten mukaan hälyttävän moni oppilas ei saavuta perustaitoja panostuksista huolimatta – välttävän lukutaidon tason alle jäi noin neljännes suomalaisoppilaista ja matematiikassa lähes kolmannes oli heikkoja.

Perusopetuksen tuntimäärää lisättiin hiukan 1.8.2025, mutta riittääkö se tavoiteltuun perustaitojen vahvistamiseen? 

Perusasioihin palaaminen voi edellyttää tinkimistä joistakin nykyisistä painotuksista.

Perusopetuksen toimintatapoja on uskallettava uudistaa

Yhteinen katsomusaine toisi säästöjä ja helpottaisi opettajien rekrytointeja. Etäopetuksen mahdollistaminen harvinaisissa aineissa voisi vapauttaa resursseja muuhun opetukseen.

S2-opetuksen ja valmistavan opetuksen tuloksellisuutta on parannettava, jotta oppilaat voivat osallistua nopeammin tavalliseen opetukseen. On myös syytä selvittää, miksi äidinkielen osaaminen on pysynyt paremmin yllä ruotsinkielisissä kuin suomenkielisissä peruskouluissa.

Talouskasvu ja pärjääminen kansainvälisessä kilpailussa edellyttää myös huippuosaamista. Siksi PISA-tuloksista paljastuva etevimpien oppilaiden osaamisen lasku on hyvin huolestuttavaa. Peruskoulun lähtökohtana on ollut tarjota samaa kaikille, mutta monessa harrastuksessa, esimerkiksi urheiluharrastuksissa, ryhmittely osaamistason mukaan on arkipäivää. Näin kaikki lapset ja nuoret voivat kokea onnistumisia ja ponnistella sopivasti. Oppilaiden osaamisen huomioiva ryhmittely ainekohtaisesti voi myös lisätä oppimisen iloa ja motivaatiota, mihin perusopetuksen opetussuunnitelmissa mainitulla eriyttämisellä pyritäänkin. 

PISA-tuloksista nousee esiin systemaattinen ero sukupuolten osaamisessa. Vaikka sukupuolten välillä ei ole tieteellisesti todettua eroa oppimiskyvyssä, on Suomessa tyttöjen ja poikien välinen osaamisero käytännössä jokaisessa mittarissa verrokkimaita suurempi. Miten poikien oppimispotentiaalia voitaisiin tukea paremmin?

Panoksilla koulutukseen on saatava enemmän aikaan

Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee osaavia, kehittyviä ja luovia veronmaksajia. Lasten ja nuorten osaamisen vahvistaminen ja kiinnittyminen kouluun parantavat heidän mahdollisuuksiaan elämässä. Aikaisemmin hyvät oppimistulokset olivat kansallinen ylpeyden aihe ja saavutusta tulkittiin seurauksena loistavista opettajista ja koulujärjestelmästä.

Nykyisessä taloustilanteessa lisäresurssit tärkeimpiinkin kohteisiin ovat tiukassa. Julkisen talouden velkaantumisen vähentämistä edellyttävät velkajarru ja EU-säännöt, ja siksi kaikkien julkisten palveluiden rahoitukseen on vähennyspaineita. Parempia tuloksia on siksi haettava muuttamalla toimintatapoja. Havainnoista täytyy tehdä johtopäätöksiä, ja koulutukseen käytettävien eurojen vaikuttavuutta on parannettava. Myös vakiintuneita käytäntöjä on pystyttävä kyseenalaistamaan.

Havainnot osaamistason laskusta on saatu kansallisesti edustavasta kokeesta. Suomessa käytössä on vain yksi arvosanoihin vaikuttava kansallinen koe, ylioppilaskoe. Jos osaamisen tasoa halutaan parantaa uskottavien tutkimusten perusteella, oppimistuloksia täytyy mitata systemaattisesti. Edunvalvonnalliset ja ideologiset päämäärät tulee laittaa syrjään, kun ongelmaan haetaan ratkaisuja.  

Opetus on yksi hyvinvointiyhteiskunnan ydintehtävistä, joita KT:n jäsenyhteisöt tuottavat. KT:n näkemyksen mukaan rehtorien ja opettajien täytyy voida täysimääräisesti käyttää pedagogista osaamistaan ja tarjota jokaiselle koululaiselle innostava ja oppimista tukeva ympäristö.

Palvelut rahoitetaan verovaroin ja mittaville panostuksille on saatava vastinetta. Vahva osaaminen kasvattaa kansantaloutta ja verotuloja. Vanha totuus on, että sen verran osataan kuin vaaditaan.