Alussa fuusiot maksavat

Kuntien ja hyvinvointialueiden kireä taloustilanne näkyy julkisuudessa uutisina YT-neuvotteluista ja irtisanomisista. Julkisessa keskustelussa on pohdittu, lisääkö palkkojen ripeä nousuvauhti kunnissa ja hyvinvointialueilla tarvetta irtisanoa henkilöstöä.

Kunnissa ja hyvinvointialueilla palkkasumma on kasvanut viime vuosina yksityistä sektoria nopeammin. Tätä eroa selittää osaltaan henkilöstömäärän kasvu, sillä työvoimavaltaisilla aloilla hyvinvointipalveluiden tarve on kasvanut. Eroa selittävät myös erot palkkojen sopimuskorotuksissa sektorien välillä ja yksityisen sektorin heikko kasvuvauhti.

Lakot ja työtaistelut lamauttivat yhteiskunnallisia hyvinvointipalveluita laajasti vuonna 2022. Työtaistelujen lopettamiseksi syksyllä 2022 syntyi sovittelun kautta palkkojen kehittämisohjelma. Sen lisäksi hyvinvointialueille sovittiin palkkojen yhteensovittamiseen liittyviä harmonisointieriä vuosille 2023–2025. Harmonisointieristä suoritetaan viimeiset maksut vuonna 2026, kun uudet palkkausjärjestelmät valmistuvat.

Kevään 2025 neuvottelukierroksella siirrettiin palkkojen kehittämisohjelman korotuksien ajankohtia. Korotuksia myös leikattiin hieman aiemmin sovitusta, mikä lieventää kustannusten nousuvauhtia. Sovittujen ohjelmien vuoksi palkkojen sopimuskorotukset ylittävät kunnissa ja hyvinvointialueilla yksityisen sektorin sopimuskorotukset vielä tulevina vuosina.

Fuusioihin liittyy lakisääteinen velvollisuus nostaa palkkoja

Hyvinvointialueilla palkkojen nousuvauhtia kiihdyttää alueiden muodostumiseen liittyvä lakisääteinen palkkojen harmonisointi. Fuusioihin liittyy sekä yrityskentällä että julkisella sektorilla EU-oikeudesta tuleva vaade harmonisoida palkat. Samalla työnantajalla ei voida samassa tehtävässä työskenteleville maksaa siirtymäkauden jälkeen erisuuruista tehtävään perustuvaa palkkaa. Työnantajien yhdistyessä palkat on asetettava samalle tasolle ja se maksaa. Lain kirjaimen täyttymistä seurataan erityisen tarkkaan julkisilla työnantajilla.

Harmonisointikulut mitoitettiin virka- ja työehtosopimuksessa keskiarvon mukaan. Joillakin hyvinvointialueilla harmonisointitarvetta oli sovittua kustannusmäärää vähemmän. Joillakin alueilla jää vielä harmonisoitavaa. Tällöin on tehtävä suunnitelmia perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi. Kilpailutilanne työvoimasta voi tarkoittaa, että palkat eivät voi jäädä jollakin alueella nousematta, jos ne muilla alueilla nousevat.

KT varoitti etukäteen palkkaharmonisoinnin kustannuksien suuruusluokasta, kun vallitseva oikeuskäytäntö pakotti harmonisointitasoksi kunkin palkkaryhmän korkeimman palkan. Ennen soteuudistusta kävi selväksi, ettei KT:n ehdotus lakisääteisestä harmonisoinnista mediaanitasolle saanut nostetta valtakunnan päättäjien keskuudessa, vaikka se olisi pienentänyt merkittävästi fuusion kustannuksia.

Fuusioiden hyödyt korostuvat myöhemmin

Palkkojen yhteensovittamisen lisäksi fuusioista tulee muitakin muutoskuluja, esimerkiksi tietojärjestelmien yhdistämisestä. Fuusioiden hyödyt tulevat esiin pidemmällä aikavälillä, kun parhaat toimintatavat otetaan laajemmin käyttöön. Lisäksi päällekkäisiä toimintoja karsitaan, mikä voi johtaa henkilöstömäärän vähennyksiin joko eläköitymisen kautta tai irtisanomisten seurauksena. Myös monen työnkuvat voivat muuttua.

Henkilöstömäärän kasvu vaikuttaisi olevan päättymässä kunnissa ja hyvinvointialueilla ja yt-neuvotteluja käydään jatkuvasti. Taustalla on tulojen ja menojen epätasapaino. Kun noin puolet menoista on henkilöstökuluja, täytyy säästöjä hakea myös henkilöstökuluista. Talouden hidas kasvu näkyy kunnissa heikkona verotulojen kasvuna.

Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa tilanteessa, jossa siirtyvät tulot eivät riittäneet kustannuksien kattamiseen. Hyvinvointialueet tekivätkin ensimmäisenä vuonna 1,3 miljardia ja toisena vuonna 1,2 miljardia tappiota. Lakisääteisestä palkkojen harmonisoinnista koituvia kustannuksia ei ole huomioitu rahoituksessa. KT arvioi vuonna 2022 silloisella palkkasummalla harmonisoinnin maksavan vajaat 700 miljoonaa. Kun huomioidaan kasvanut palkkasumma, kustannus on noussut yli 800 miljoonaan. KT korosti arviossaan yläsuuntaisia riskejä, jotka voivat nostaa harmonisoinnin kustannukset miljardiluokkaan.

Mikäli lakisääteiset velvoitteet olisi huomioitu rahoituksessa heti hyvinvointialueiden toiminnan alussa, hyvinvointialueiden alijäämät olisivat jääneet selvästi pienemmäksi ja rahoituksen ja toiminnan poukkoilu pienemmäksi. Rahoitusmalli pakottaa hyvinvointialueet kattamaan syntyneet alijäämät kolmen vuoden aikana, mutta jälkikäteistarkistus nostaa rahoitusta 2 vuotta myöhässä. Alijäämien kattamisen edellyttämät ylijäämät on kerättävä vuosien 2025 ja 2026 aikana. Se ei ole mahdollista ilman henkilöstökuluihin ja ostopalveluihin koskevia leikkauksia tai lain muutoksia.

Aikajänne on toivottoman lyhyt saada aikaan merkittäviä fuusion hyötyjä ja siksi on turvauduttava nopeisiin ja myös lyhytjänteisiin toimenpiteisiin. Osalla alueista tilanne on toivoton, ellei rahoituslain rikkomisen sijaan rikota perustuslakia. Ristiriidan ratkaisemiseksi alueita joutuu arviointimenettelyyn ja poikkeustilanteisiin tarkoitettu mekanismi alkaa muodostua automaatioksi. Fuusiokuluilta välttynyt Helsinki on pystynyt pitämään taloutensa jo lähtötilanteessa tasapainossa, mikä on signaali rahoitusmallin toimimattomuudesta ja muutoskulujen huomioimattomuudesta.

Omana toimintana vai ostettuna?

Palvelut voidaan tuottaa omana toimintana tai ostopalveluiden avulla. Erityisesti vuonna 2023 kallis vuokratyövoima ja ostopalvelusopimusten rajut kustannusnousut rasittivat hyvinvointialueiden toimintaa. Siksi palveluita palauteltiin omaksi toiminnaksi. Jos omana toimintana on edullisempaa tuottaa palveluita, silloin palkkojen kehityksestä huolimatta ostopalvelut ovat kaikkinensa kalliimpi vaihtoehto.

Ostopalvelujen kotiuttamisesta omaksi toiminnaksi seuraa julkisen sektorin palkkasumman nousua ja vastaavasti yksityisen sektorin palkkasumman pienenemistä, vaikka kokonaisuus säästäisi veronmaksajan rahoja. Pelkkiä palkkasummia ei kuulu tuijottaa, sillä olennaista on veronmaksajan rahojen tehokas ja vastuullinen käyttö palveluiden turvaamiseksi. Hyvinvointialueet ovat suuria alueellisia toimijoita, ja yhteistyöllä hartiat levenevät entisestään. Kilpailuttamisella voidaan kasvattaa palveluiden järjestämisen tehokkuutta, jos oma toiminta alkaa vaikuttaa kalliilta.

Toisaalta hankintalain in-house sääntelyä koskevat muutokset voivat pakottaa purkamaan nykyisiä tietynlaisia konsernimaisia rakenteita. Varsinkin pienemmille kunnille voi yhtenä vaihtoehtona olla se, että ne joutuvat palauttamaan joitakin ulkoistettuja palveluita omaksi toiminnakseen. Tämä näkyisi henkilöstömäärän ja palkkasumman yksityistä sektoria nopeampana kasvuna. Tällä kertaa veronmaksaja ei saisi rahoilleen välttämättä nykyistä vastinetta.

Vertailtaessa julkisen ja yksityisen sektorinen palkkasummien kehitystä, on huomattava, että yksityinen sektori on kasvanut varsin heikosti pari viimeistä vuotta. Työttömyys on noussut kaikilla mittaustavoilla selkeästi. Vasta kun yksityisen sektorin luottamuksen ja teollisuuden tilauskannan kasvu johtavat tuotannon kasvuun, yksityisiin työmarkkinoihin saadaan vetoa ja palkkasummaan reilumpaa kasvua. Historiasta tiedämme, että yksityisellä sektorilla palkkaliukumat voivat hyvinä aikoina kasvaa julkista sektoria nopeammin.