Kunta-alalla hyvät mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen

Kunnallinen pääsopimus vuodelta 1993 antaa mahdollisuuden paikallisten työ- ja virkaehtosopimusten tekemiseen, mikäli siihen on paikallisesta erityisolosuhteista aiheutuva perusteltu syy. Paikallisella virka- ja työehtosopimuksella voidaan poiketa valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksistä.

Erivärisiä paikkamerkkejä

KVTES:n 1 luvun 4 §:n mukaan paikallisella sopimuksella ei kuitenkaan saa

  • sopia KVTES:n mukaan vähintään maksettavaa pienemmästä peruspalkasta
  • poiketa KVTES:n säännöllisen työajan keskimääräistä pituutta koskevista määräyksistä
  • poiketa KVTES:n vuosiloman pituutta tai sairaus- ja äitiyslomaetuuksia koskevista määräyksistä.

Miksi paikallista sopimista tarvitaan?

Mahdollisuus paikalliseen sopimiseen on tarpeen, koska kuntien ja kuntayhtymien taloudellinen asema, niiden tuottamat palvelut ja palvelujen järjestämisen tapa vaihtelevat siinä määrin, ettei valtakunnallisissa virka- ja työehtosopimuksissa voida ottaa huomioon kaikkia eroja.

Paikallisissa sopimuksissa sopijaosapuolina ovat yleensä työnantaja ja asianomainen sopijajärjestö tai sen alayhdistys tai luottamusmies.

Valtakunnallisiin virka- tai työehto- sopimuksiin sisältyy myös lukuisia määräyksiä, jotka oikeuttavat sopimaan määräyksessä nimenomaisesti mainitusta asiasta paikallisesti toisin. Yksinkertaisimmillaan kyseinen määräys on sellainen, että työnantaja voi poiketa sopimusmääräyksen edellyttämästä pääsäännöstä, mikäli viranhaltija tai työntekijä antaa siihen suostumuksensa.

Tällainen sopimusmääräyksen pääsäännöstä poikkeamaan oikeuttava määräys voi myös olla laajempi, kuten esimerkiksi työaikaluvun määräys, joka mahdollistaa sopimisen säännöllisestä työajasta virka- ja työehtosopimuksessa määrätyistä yleisistä työajoista poikkeavasti. Asiasta sopivat työnantaja ja viranhaltija tai työntekijä. Jos poikkeava työaikajärjestely koskee vähintään viittä viranhaltijaa tai työntekijää, toisena sopijakumppanina pitää olla asianomainen luottamusmies tai asianomainen sopijajärjestö.

Paikallisessa sopimuksessa on todettava, keihin sopimusta sovelletaan eli koskeeko se kaikkia kunnan viranhaltijoita ja työntekijöitä vai vain tiettyjä henkilöstöryhmiä tai yksittäisiä viranhaltijoita tai työntekijöitä. Samoin on todettava, miten sopimusta sovelletaan eri henkilöstöryhmiin, mitkä määräykset koskevat mitäkin ryhmää jne. Sopimus voi koskea vain sopimuksen tehneen tai tehneiden järjestöjen jäseniä.

Mistä voidaan sopia paikallisesti?

Määräykset paikallisen virka- ja työehtosopimuksen tekemisestä ovat pääsopimuksen 13 §:ssä.

Toisin sopiminen on mahdollista seuraavin edellytyksin:

  • Valtakunnallinen virka- ja työehtosopimus on voimassa.
     
  • Asiasta on nimenomainen määräys valtakunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa.
     
  • Toisin sopimiseen on olemassa paikallisista erityisolosuhteista johtuva perusteltu syy.
     
  • Kyseessä on kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:ssä ja kunnallisen työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettu ns. sopimuksenvarainen asia.
     
  • Asiasta toisin sopimista ei ole kielletty laissa (ns. työlainsäädännön ehdottomat säännökset.)

Mistä ei voi sopia toisin?

Paikallisesti ei voi sopia

  • vähintään maksettavaa peruspalkkaa pienemmästä peruspalkasta tai vastaavasta (KVTES:n  II luku, 3 ja 4 §)
     
  • palkkaluokittelun palkka-asteikon peruspalkkaa pienemmäksi (OVTES)
     
  • sopimuksessa määriteltyä tehtäväkohtaista vähimmäispalkkaa tai vähimmäisansiota pienemmäksi (TS)
     
  • perustuntipalkkaryhmän alinta perustuntipalkkaa pienemmäksi (TTES).

Paikallisella sopimuksella ei myöskään saa poiketa valtakunnallisten virka- ja työehtosopimusten säännöllisen työajan keskimääräistä pituutta, vuosiloman pituutta eikä sairaus- eikä äitiyslomaetuja koskevista määräyksistä.

KT:n yleiskirjeessä 7/2016 on annettu ohjeita paikallisen sopimisen edistämisen. Lisäksi KT on julkaissut opaskirjan paikallisesta sopimisesta. Linkki oppaaseen löytyy tämän sivun alaosasta.