Myyttejä kuntatyöstä

Myytti 1: Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen osoittavat, milloin julkinen sektori on liian suuri tai liian pieni. 

Tapa mitata julkisen sektorin kokoa julkisten menojen suhteella bruttokansantuotteeseen herättää keskustelua. Seuraavat seikat on hyvä ottaa huomioon suhdelukua käytettäessä.  

Kuulijalle muodostuu helposti virheellinen käsitys siitä, että julkiset menot todella olisivat yksi osa bruttokansantuotetta. Näin ei kuitenkaan ole. Vuonna 2021 julkiset menot olivat Suomessa 55,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Yksityiset menot olivat tähän verrattuna moninkertaiset. 

  • Tuotannon arvoa kuvaava bruttokansantuote ei koostu yksityisistä ja julkisista menoista vaan tuotettujen tavaroiden ja palveluiden yhteenlasketusta arvonlisäyksestä. Suomessa julkinen sektori tuottaa siitä viidenneksen ja yksityinen sektori noin neljä viidesosaa. Julkisen sektorin osuus arvonlisäyksestä lasketaan kuitenkin kömpelösti ynnäämällä kustannuksia, palkkoja ja poistoja. Se ei siis oikeasti mittaa julkista arvoa tai sen lisäystä.  
  • Suomessa julkisen talouden muodostavat valtio, kunnat, kuntayhtymät, hyvinvointialueet, Ahvenanmaan maakunta sekä lakisääteiset työeläkeyhtiöt ja -laitokset. Kuntien omistamat liikelaitokset lasketaan osaksi julkista sektoria mutta kuntien omistamat yhtiöt osaksi yksityistä sektoria. Vuonna 2021 julkisella sektorilla työskenteli neljännes työllisistä, 622 000 henkilöä.  

Julkisille menoille ei ole tiedossa mitään tiettyä ihannekokoa suhteessa bruttokansantuotteeseen 

  • Taloustieteen emeritusprofessori Matti Pohjola on todennut (HS 10.4.2019), että julkinen talous voi olla suuri talouskasvua edistävällä tavalla. Koulutuksesta, tutkimuksesta, terveydestä ja muista talouskasvua edistävistä julkisista menoista leikkaaminen heikentäisi talouskasvua, lisäisi tuloeroja ja vähentäisi hyvinvointia.  
  • Kaikissa Pohjoismaissa julkisen sektorin koko on suuri kansainvälisissä vertailuissa. Kun julkisia menoja verrataan bruttokansantuotteeseen, vaikuttavat suhdelukuun kunkin maan bruttokansantuotteen vuosittaiset vaihtelut.  
  • Yleensä kuntien ja hyvinvointialueiden palvelujen kysyntä ei elä talouden suhdanteiden mukaan yritysmaailman tapaan. Esimerkiksi koululaisten määrään tai vanhuspalvelujen tarpeeseen talouden suhdanteilla on vain vähän vaikutuksia. 
  • Melko tavallista sen sijaan on, että kriisiaikana julkinen sektori tulee jollain tavalla kansalaisten ja yritysten tueksi, mikä voi kasvattaa julkisia menoja. Kriisejä ovat viime aikoina olleet koronapandemia ja Ukrainan sota mukaan lukien sodasta aiheutunut pakolaisuus ja energian hinnan nousu. 
  • Kansainvälisissä vertailuissa suhdeluvun käyttöä vaikeuttavat erot eri maiden järjestelmissä. Esimerkiksi jos sosiaalietuudet ovat verollisia, kuten yleensä Suomessa, julkiset menot ja veroaste muodostuvat suuremmiksi kuin maissa, joissa etuudet ovat verottomia. Käteen jäävä tulo voi yksilön näkökulmasta silti olla sama. Suomessa kaikki lakisääteiset eläkevakuutusmaksut lasketaan julkisiksi tuloiksi ja niiden perusteella maksetut eläkkeet julkisiksi menoiksi.  
  • Esimerkiksi kun verotuksen lapsivähennys aikanaan korvattiin Suomessa lapsilisien korotuksella, se nosti sekä julkisia menoja että veroastetta. Siirtyminen rahallisista tuista takaisin verovähennyksiin tuskin olisi järkevää vain sen vuoksi, että sillä tavoin voisi laskennallisesti pienentää julkisia menoja.  

Kansalaisten on nykyisin vaikea muodostaa kokonaiskäsitystä julkisesta taloudesta ja -sektorista 

  • Joulukuussa 2022 nettihaut julkisesta taloudesta johtivat toistuvasti tarkastelemaan julkisten menojen tai julkisyhteisöjen velan suhdetta bruttokansantuotteeseen. Ei kovin helppoja käsitteitä kumpikaan. Miksi pitäisi olla salapoliisin tai tutkijan taidot, jotta voisi löytää ja ymmärtää, mistä osista Suomen julkinen sektori koostuu, paljonko eri osat työllistävät, miten ne toimivat sekä paljonko ne käyttävät rahaa omaan palvelutoimintaansa, ostopalveluihin ja tulonsiirtoihin? 
  • Kenties eniten ihmetytti kuitenkin se, kuinka yleistä oli julkisen sektorin käsittely lähinnä kustannusten kautta, menoeränä. Mitä rahalla saadaan? Julkinen arvo ja sen vuoksi tehtävä työ jäivät näkymättömiksi. On hyvä huomata, että julkiset menot eivät muodostu vain julkisen sektorin omista kuluista vaan kotitaloudet ja yritykset hyötyvät suoraan erilaisista tulonsiirroista, jotka myös lasketaan julkisiin menoihin. 
  • Julkisen työn kannalta on iso merkitys, nähdäänkö se ”Julkean sektorin” tapaan vanhanaikaisena hallintotyönä vai nykyaikaisena, verkostoituvana ja kehittyvänä kunta- ja hyvinvointialuetyönä. 

Rahalaskelmat osoittavat tällä hetkellä tarvetta tasapainottaa julkista taloutta, mutta se ei ole tehtävistä helpoin. Entä jos koulutukseen ja sosiaali- ja terveysalalle kaivataankin säästöjen sijaan lisää rahaa, kuten Talouselämän päätoimittaja Jussi Kärki joulukuussa 2022 ennusti?  

Myytti 2: Julkinen työ on leppoisaa verovaroilla kustannettua lapioon nojailua 

Kunta-alan työt ovat jo vuosikausia olleet kuormittavuudeltaan suomalaisen työelämän kärkeä. Henkisen kuormituksen osalta tilanne eri ammattialoilla näkyy kuvassa 4, jossa päähuomio kannattaa kiinnittää kuormituksen tasoon. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja sivistyksessä kaksi kolmasosaa vastaajista piti työtään henkisesti kuormittavana. 

Kuva 4. Työni ei ole henkisesti raskasta. Lähde: Julkisen alan työhyvinvointitutkimus 2022.

Työn kuormittavuutta lisää monissa kuntatöissä tiivis työskentely ihmisten kanssa. Se on tyypillistä esimerkiksi opetus- ja hoitotyölle. Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan tunnetyötä teki kunta-alan henkilöstöstä 52 %, valtiolla 16 % ja yksityisen sektorin henkilöstöstä 20 %. Asiakastyötä vähintään puolet työajasta teki kunta-alalla 78 %, valtiolla 36 % ja yksityisellä sektorilla 45 % henkilöstöstä.  

Kun kuormitus on korkealla tasolla, on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota työn voimavaratekijöiden vahvistamiseen, ei vain kuormitustekijöihin. Liialliselta kuormitukselta suojaavat esimerkiksi työyhteisön tuki, hyvä johtaminen ja työyhteisön hyvä ilmapiiri. Nämä ovat kunnissa pitkään olleet hyvällä tasolla, mutta eivät kaikissa yksiköissä. Työn voimavaratekijä on myös se, että henkilöstöä kuullaan ja sillä on mahdollisuus osallistua uudistusten valmisteluun.  

Kuormitukseen vaikuttavat myös poliittiset päätökset resursseista, taloudesta ja normeista. Iso merkitys on nykyisin sillä, miten nopeasti avoinna olevat virat ja tehtävät saadaan täytettyä. Nykyinen työvoimapula ei ratkea vain organisaatioiden käytettävissä olevin keinoin. 

Myytti 3: Suoritteiden määrää maksimoimalla lisätään tuottavuutta 

Vaikeus mitata julkisen työn kustannusvaikuttavuutta, houkuttelee mittaamaan ja vertailemaan sitä, mistä tietoa on saatavilla, esimerkiksi suoritteiden määrää, luokkakokoa ja varhaiskasvatuksen kustannuksia lasta kohden. Mittareista huolimatta tärkeää on pitää mielessä, mitä ja keitä varten työtä tehdään. Niin ei tehty Hollannissa, mikä johti aikanaan Buurtzorgin syntyyn.


Buurtzorgin tarina 

Hollannissa muutama kotisairaanhoidon työntekijä kyllästyi siihen, että heidän työtään johdettiin maksimoimalla suoritteiden määrää. Tämän vuoksi he perustivat voittoa tavoittelemattoman yrityksen, Buurtzorgin, jossa pyrittiin maksimoimaan suoritteiden sijasta asiakkaiden toimintakykyä. Kukin 10–12 hengen hoitajatiimi päättää hyvin pitkälle itse, miten se palvelee asiakkaitaan. 

Seuraavina vuosina tuhannet ja taas tuhannet kotisairaanhoidon työntekijät hakeutuivat uuteen yritykseen. Nykyisin sen tiimit vastaavat 2/3 Hollannin kotisairaanhoidosta. Asiakkaat ovat tyytyväisempiä ja voivat paremmin. Buurtzorg on valittu useita kertoja peräkkäin Hollannin parhaaksi hoitoalan työpaikaksi. Kotisairaanhoidon kustannukset sen tuottamana ovat laskeneet jopa kolmanneksella. Tuottavuus parani siis merkittävästi, ei suoritteita, vaan asiakkaiden toimintakykyä maksimoimalla. 


Myytti 4: Kestävyysvajelaskelma osoittaa pitävästi, mitä pitää tehdä ja millä aikataululla.  

Valtiovarainministeriö julkisti 8.12.2022 arvionsa julkisen talouden kestävyysvajeesta, joka oli noin kolme prosenttia eli noin yhdeksän miljardia euroa vuoteen 2026 saakka. Julkisen talouden kestävyyttä tulisi siis vahvistaa lähivuosina. 

Laskelman ajatus on, että jos julkista taloutta vahvistettaisiin neljän seuraavan vuoden aikana yhdeksän miljardin euron verran, ei olisi enää tarvetta nostaa veroastetta, leikata menoja, tehdä julkista taloutta vahvistavia rakenteellisia uudistuksia tai kasvattaa velkaantumista.  

Eli tehdään jotakin niistä – tai todennäköisesti kaikkia niistä – jotta sitten ei olisi tarvetta millekään niistä. Vähän aikaisemmin (HS 13.11.2022) kymmenen taloustieteilijää oli arvioinut, olisiko menojen karsimisen lisäksi perusteltua myös kiristää verotusta julkisen talouden tasapainottamiseksi.   

Oletuksena kestävyysvajelaskelmassa on, että julkiset menot ja verotulot pysyisivät tulevina vuosina suhteessa bruttokansantuotteeseen samoina ja politiikka muuttumattomana. Niin ei tietenkään todellisuudessa käy, vaan laskelmaa joudutaan päivittämään. 

Hyvää kestävyysvajelaskelmissa on, että niissä on pyritty ottamaan huomioon esimerkiksi väestön ikääntymisestä aiheutuvat kustannukset.  

Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Leena Mörttisen mukaan talouden sääntöjen pitäisi olla sellaisia, että myös päättäjät ja kansalaiset ymmärtäisivät ne. (Yle uutiset 7.11.2022) Kenties suomalaisten olisikin kestävyysvajelaskelmia helpompi ymmärtää, että julkisia menoja ei pitkän päälle voida rahoittaa kasvattamalla velkaa ja että lainan hinta (korko) voi jossain vaiheessa ratkaisevasti nousta.  

Kestävyysvajelaskelmassa julkisen talouden kestävyyttä arvioidaan suhteessa EU-sopimusten ja taloussääntöjen vaatimuksiin. Esimerkiksi julkisen sektorin velkasuhteen ylärajaksi on EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa määritelty 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tuon rajan jälkeen velkaa pitäisi alkaa vähentää. Suomessa tuo velkasuhde nousi korona-aikana 72 prosenttiin. Se on vähemmän kuin EU-maiden keskiarvo mutta miltei tuplaten Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna.  

Myytti 5: Johtaminen, työolot ja palkat ovat pielessä julkisissa töissä 

Kunta-alan neuvottelut venyivät tammikuulta 2022 aina lokakuuhun saakka. Neuvottelujen aikana kuntatyö oli lähinnä kielteisesti esillä julkisuudessa. Välillä aivan kaikki tuntui olevan pielessä. Tavallisia olivat uutiset, joissa työntekijä kertoi vaihtavansa alaa, lähtevänsä töihin ulkomaille tai irtisanoutuvansa.  

Iso vahinko olisi, jos kielteinen uutisointi kunta- ja hyvinvointialuetyöstä jäisi päälle, ja johtaisi siihen, että selvästi vähemmän nuoria ja alanvaihtajia hakeutuisi kuntien ja hyvinvointialueiden ammatteihin.  

OECD:n (2000) listaamia keskeisiä julkisen sektorin arvoja ovat tasapuolisuus, laillisuus, rehellisyys, läpinäkyvyys, tehokkuus, tasa-arvo ja vastuullisuus. Kun näihin yhdistetään työn tuottama hyöty muille ihmisille ja mahdollisuus osallistua yhteiskunnan suurten ongelmien ratkomiseen ja itsensä toteuttamiseen, ei ole ihme, että työolobarometrissä kuntasektorilla työskentelevät arvioivat työnsä merkityksellisyyden muita korkeammaksi. Vuonna 2021 kuntasektorilla 93 prosenttia koki työnsä erittäin tai melko merkitykselliseksi. (Työolobarometri 2021) 


Faktaa: 

  • Hyvää julkista työtä ja hyvää kehittämistyötä tehdään valtavasti suomalaisilla kunta- ja hyvinvointialuetyöpaikoilla. 
  • Ennen koronaa kunta-ala nousi toimintatapojen ja prosessien kehittämisessä työnantajasektorien kärkeen henkilöstön vastausten perusteella (työolobarometri). 
  • Myös työtahti ja kiireen haittaavuus ovat selvästi suurempia kuin muilla sektoreilla (Tilastokeskuksen työolotutkimus). 
  • Mielikuva byrokraattisesta ja tehottomasta kunta- tai hyvinvointialuetyöstä ei vastaa todellisuutta. 
  • Työvoimapula on tullut yhä näkyvämmäksi monilla aloilla ja monissa ammateissa kaikkialla Suomessa, mutta erityisesti kunta-alalla. 

Rohkaisevaa:  

  • Kunta-alan kehittämisohjelmien kokemusten mukaan jo pienillä tuuppauksilla pystytään huomattavasti edistämään työpaikoilla tehtävää kehittämistyötä. 
  • Kunta-alalla ja tulevilla hyvinvointialueilla on käytössään maan parhaat hyvien käytäntöjen tietokannat, kuten Innokylä ja Tekojen tori. Uusien toimintatapojen, uuden teknologian ja niihin liittyvien kiinnostavien ratkaisujen soveltamista omaan kehittämistyöhön on mahdollista edelleen vauhdittaa. 
  • Korona-aika nosti esiin julkisen työn arvon ja merkityksen. 
  • Pääosa työyhteisöistä selviytyi hyvin korona-ajasta. 
  • Etäyhteyksien hyödyntämisessä otettiin merkittäviä askelia eteenpäin. 

Johtopäätökset: Mitä tarvitaan toimintakulttuurin muutokseen kunta- ja hyvinvointialueorganisaatiossa? 

  • Tarvitaan lupa kehittää ja johdon ja päättäjien tuki. 
  • Tarvitaan arvostavaa johtamista ja kehittämisasennetta. 
  • Tarvitaan kehittäjähenkisiä työntekijöitä. 
  • Tarvitaan henkilöstön osallistumista uudistuksiin ja yhdessä kehittämistä. 
  • Tarvitaan aiempaa suurempaa panostusta (aika, osaaminen, raha) kokeilu-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. 
  • Samaan aikaan säästötoimet ja vaikeudet täyttää avoinna olevia virkoja ja tehtäviä uhkaavat kehittämistä ja uudistumista