Lepoajat ja rajoitukset yötyöhön

3 § Päivittäinen lepoaika (ruokailutauko)

1 mom. Lääkärit ja hammaslääkärit sekä muut kuin praktikkoeläinlääkärit

Viranhaltijalle/työntekijälle annetaan vähintään puolen tunnin pituinen työaikaan kuulumaton ruokailutauko tai hänen niin halutessaan tilaisuus ateriointiin työaikana työpaikalla tai työnantajan osoittamassa asianomaisen laitoksen ruokasalissa tms. siten, ettei järjestelystä aiheudu häiriötä työn kululle tai suoritettaville palveluksille ja että ruokailusta aiheutuva työstä poissaolo kestää enintään 15–20 minuuttia.

Jos työrupeaman pituus ylittää 10 tuntia, viranhaltijalle/työntekijälle on annettava edellä mainitun tauon lisäksi tilaisuus ruokailla työajalla 15–20 minuutin ajan kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.

Soveltamisohje

Työaikaan kuulumattoman ruokailutauon aikana viranhaltija/työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikalta. Sitä vastoin hän ei voi poistua työpaikalta työaikana – ei siis myöskään työaikaan kuuluvan ruokailutauon aikana – muutoin kuin viranhoitoon/työtehtäviin liittyvissä asioissa tai poikkeuksellisesti esimiehen luvalla.

Lepoaikoja (ruokailutaukoa) ei ole välttämätöntä määrätä pidettäväksi tiettynä kellonaikana, vaan voidaan menetellä esimerkiksi siten, että lepoaika pidetään tiettyjen kellonaikojen välisenä aikana silloin kun se on virka-/työtehtävien kannalta tarkoituksenmukaisinta, jolloin tarkan ajankohdan määrää asianomainen esimies tai viranhaltija/työntekijä itse.

4 § Palautumistauko

Viranhaltijalle/työntekijälle järjestetään päivittäin yksi 10 minuutin pituinen tauko (esimerkiksi kahvitauko), joka luetaan työaikaan ja jonka aikana viranhaltija/työntekijä ei saa poistua työpaikalta. Tauon järjestämisestä ei saa aiheutua häiriötä työn kululle tai suoritettaville palveluille. Taukoa ei saa sijoittaa työvuoron/työpäivän alkuun tai loppuun eikä päivittäisen lepoajan yhteyteen.

5 § Vuorokausilepo

1 mom.

Viranhaltijalle/työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika vapaamuotoisena päivystyksenä tehtyä työtä lukuun ottamatta.

Soveltamisohje

Päivystysasetuksessa (583/2017) säädetään kiireellisen hoidon antamisesta ja päivystyksen järjestämisestä. Näiden velvoitteiden täyttäminen voi edellyttää sitä, että vuorokausilepoa lyhennetään käytettävissä olevat resurssit huomioiden tämän pykälän 2 tai 3 momentin edellytyksin.

Ks. työpaikkapäivystyksen jälkeisen työpäivän suunnitteleminen vapaaksi 17 §.

2 mom.

Vuorokausilepo voidaan suunnitella 11 tuntia lyhyemmäksi alla olevin edellytyksin, jos päivystysjärjestelyjä ja muuta toimintaa ei saada muutoin tarkoituksenmukaisesti järjestettyä.

1. viranhaltijalla/työntekijällä on mahdollisuus työrupeaman aikana klo 23–8 välillä vähintään 3 tunnin keskeytymättömään lepoon tai
2. kyse on yhteispäivystyksen työpaikkapäivystyksestä tai jaetusta työpaikkapäivystyksestä enintään klo 23 saakka

Soveltamisohje

Määräyksessä yhteispäivystyksen työpaikkapäivystyksellä tarkoitetaan terveydenhuoltolain 50 §:ssä ja päivystysasetuksen (583/2017) 2 §:ssä tarkoitettua perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystystä sekä terveyskeskusten mahdollisia omia kiirevastaanottoja (viittausmääräys).

Jaetulla työpaikkapäivystyksellä tarkoitetaan sekä päivystysvuoron jakamista kahteen osuuteen (ns. ilta- ja yöpäivystys) että myös ilta-ajan päivystykseen käytettävää lisäresurssia, jolla pyritään helpottamaan yöpäivystyksen potilaskuormaa. Esimerkkinä viimeksi mainitusta on tilanne, jossa kumpikin päivystäjä on ensin työskennellyt säännöllisen työaikansa ja jäänyt tämän jälkeen päivystämään. Toinen päivystäjä työskentelee klo 23:een asti tämän momentin b-poikkeuksen mukaisesti ja toinen päivystäjä päivystää seuraavaan aamuun asti a-poikkeuksen mukaisesti.

Työnantajan edustajan on käytävä läpi yhdessä luottamusmiehen kanssa yksikön/klinikan resurssitilanne, työjärjestelyt ym. asiaan vaikuttavat seikat ja varattava luottamusmiehelle tilaisuus esittää mielipiteensä. Tarkastelu tehdään, jos palvelujen järjestämisessä tapahtuu olennainen muutos, jolla on vaikutusta työvuorojärjestelyihin.

Soveltamisohje

Tämän momentin a-kohdassa tarkoitettu kolmen tunnin keskeytymätön lepo voi rikkoutua vain, mikäli potilaan hoito tai hoidon tarpeen arviointi välttämättä edellyttää lääkärin läsnäoloa eikä käytettävissä ole muuta terveydenhuollon ammattihenkilöä, joka voi hoidon tai hoidontarpeen arvion toteuttaa. Kolmen tunnin yöaikaisen levon toteutumista tulee seurata ja ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi.

3 mom.

Mikäli 1 ja 2 momenttien mukaisten lepoaikojen yhteensovittaminen päivystysjärjestelyiden kanssa todetaan työyksikön toiminnan kannalta epätarkoituksenmukaisiksi, voi työnantaja ja henkilöstön edustaja paikallisesti sopien (pääsopimus 13 §) ottaa käyttöön liitesopimuksen 1 tai2 mukaisen päivystysjärjestelyn. Järjestelyn tulee täyttää kunkin liitesopimuksen mukaiset edellytykset, mutta muutoin päivystys voidaan järjestää yhdessä sopien paikalliset tai yksikkökohtaiset tarpeet huomioiden.

4 mom.

Viranhaltijalle/työntekijälle on annettava saamatta jäänyt vuorokausilepo korvaavana lepoaikana seuraavan vuorokausilevon yhteydessä. Jos se ei ole työn järjestelyistä johtuvista painavista syistä mahdollista, korvaava lepoaika on annettava niin pian kuin se on mahdollista, kuitenkin 14 vuorokauden kuluessa. Korvaava lepoaika on annettava yhdenjaksoisena, eikä sitä saa sijoittaa vapaamuotoisen päivystyksen, viikkolevon tai päivittäisen lepotauon ajalle.

Esimerkki (1 mom.)

Lääkäri työskentelee säännöllisenä työaikana maanantaina klo 8.00–15.30, jonka jälkeen hän päivystää iltapäivystyksenä klo 15.30–21.00. Seuraava työpäivä alkaa tiistaina normaalisti klo 8.00. 11 tunnin vuorokausilepo on annettu tarkasteluvälillä klo 8.00–8.00.

Esimerkki (1 mom.)

Lääkäri työskentelee säännöllisenä työaikana tiistaina klo 8.30–16.00, jonka jälkeen hän on vapaamuotoisena päivystäjänä klo 16.00 – ke klo 8.30 ja työssä jälleen säännöllisenä työaikana ke 8.30–16.00. Aktiiviaikaa vapaamuotoisen päivystyksen aikana on klo 16.00–19.00, klo 21.00–0.00, klo 1.00–2.00. Vuorokausilevon tarkastelujakso on klo 8.30–8.30. Tuona aikana lepoa on yhteensä 9,5 tuntia eli korvaavana lepoaikana tulee antaa 1,5 tuntia. Se annetaan seuraavan vuorokausilevon yhteydessä (11 + 1,5 tuntia) ke klo 16.00 – to klo 8.30 (16,5 tuntia).

Esimerkki (2 mom. a-kohta)

Kiireellisen hoidon turvaamiseksi edellytyksenä on, että lääkäri päivystää työpaikalla. Työpaikkapäivystyksen aktiivityö sijoittuu yleensä päivystyksen alkupäähän. Aamuyö on useimmiten rauhallisempaa, jonne sijoitetaan vähintään 3 tunnin lepo. Työpaikkapäivystys luetaan kuitenkin kaikkien päivystystuntien osalta työajaksi. Lääkäri työskentelee maanantaina klo 8.00–15.30 säännöllisenä työaikana, jonka jälkeen hän päivystää klo 15.30 lähtien tiistaiaamuun ja raporttien antamisen jälkeen päättää työskentelyn klo 10.00. Vuorokausilepo (11 tuntia) ma–ti klo 8.00–8.00 jää saamatta kokonaan, vaikka päivystäjä saa yhdenjaksoisen 3 tunnin levon klo 3.00–6.00. Seuraava työpäivä alkaa keskiviikkona klo 8. Vuorokausilepo (11 tuntia) tiistain työskentelyn jälkeen sekä maanantain korvaava lepoaika (11 tuntia) annetaan ti klo 10.00 – ke klo 8.00 (22 tuntia).

Esimerkki (2 mom. b-kohta)

Lääkäri työskentelee säännöllisenä työaikana maanantaina klo 9.00–15.30, jonka jälkeen hän siirtyy yhteispäivystykseen päivystämään iltapäivystyksenä klo 15.30–23.00. Seuraava työpäivä alkaa tiistaina klo 8.00. 11 tunnin vuorokausilevosta jää saamatta 2 tuntia, jotka annetaan välittömästi seuraavan vuorokausilevon yhteydessä (11 tuntia + 2 tuntia), joka alkaa tiistaina klo 17 ja päättyy keskiviikkona klo 7.30 (14,5 h).

6 § Viikkolepo

1 mom.

Työaika on järjestettävä niin, että viranhaltija/työntekijä saa kerran kalenteriviikossa vähintään 35 tuntia kestävän keskeytymättömän vapaa-ajan, joka on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Viikkolepo 35 tuntia voi muodostua 11 tunnin vuorokausilevosta ja vähintään 24 tunnin erillisestä viikkolevosta.

Viikkolepo voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Viikkolevon tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.

Viranhaltijan/työntekijän säännöllinen työaika suunnitellaan lähtökohtaisesti viidelle työpäivälle viikossa. Työvuorot suunnitellaan siten, että viranhaltijalle/työntekijälle pyritään antamaan kaksi peräkkäistä vapaapäivää viikon aikana, jotka mahdollisuuksien mukaan ovat lauantai ja sunnuntai.

Soveltamisohje

Työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuden piiriin kuuluu päättää, kumpaa järjestelmää viikkolevon antamisesta noudatetaan. Viikkolevon antaminen keskimääräisenä ei edellytä säännönmukaisuutta eikä pysyvyyttä, vaan viikkolepo voidaan antaa keskimääräisenä myös tilapäisesti. Selvyyden vuoksi on viikkolevon antamista koskevat yleiset periaatteet, mm. kumpaa järjestelmää lähtökohtaisesti noudatetaan, syytä sisällyttää työvuoroluetteloiden laatimista koskeviin yleisohjeisiin.

Viranhaltijalle/työntekijälle annetaan kalenteriviikon aikana 35 tunnin/keskimäärin 35 tunnin yhtäjaksoinen vapaa, jona aikana hän ei ole tehnyt työtä (esim. säännöllistä työaikaa tai vapaamuotoisenpäivystyksen aikana aktiivityötä tai puhelin- tai muuta etäkonsultaatiota). Viikkolepo voidaan järjestää joko siten, että jokaiseen kalenteriviikkoon sisällytetään vähintään 35 tunnin yhtäjaksoinen vapaa tai että viikkolepo annetaan keskimääräisenä 14 vuorokauden ajanjaksossa siten, että yhtäjaksoinen vapaa-aika on kummallakin viikolla vähintään 24 tuntia, ja toisen viikon vapaan pituus on ensimmäisen viikon vapaan pituus vähennettynä 70 tunnista, esim. 1 viikolla 24 tuntia ja 2 viikolla 46 tuntia tai 1 viikolla 30 tuntia ja 2 viikolla 40 tuntia (yhteensä viikkolepo on siis 70 tuntia). Viikkolepo 35 tuntia voi muodostua 11 tunnin vuorokausilevosta ja vähintään 24 tunnin erillisestä viikkolevosta.

Viikkolevon tulee olla viranhaltijan tiedossa etukäteen, mutta työvuoroluetteloon sitä ei tarvitse merkitä erikseen, vaan se ilmenee välillisesti työvuorojen alkamisesta ja päättymisestä. Viikkolepo voi sisältyä osaksi edelliseen ja osaksi seuraavaan kalenteriviikkoon, jolloin viikkolepo katsotaan sen kalenteriviikon viikkolevoksi, johon enin osa viikkolevosta kohdistuu.

Mikäli viranhaltijalle/työntekijälle suunnitellaan säännöllisen työajan lisäksi työpaikka- tai vapaamuotoista päivystystä tai kliinistä lisätyötä, vaikuttaa se viikkolevon antamiseen. Työaikajakson työ- ja päivystysjärjestelyjä suunniteltaessa tulisi huolehtia siitä, että jaksoon sisältyy myös sellaisia vapaapäiviä, jona viranhaltija/työntekijä on vapaa virka-/työtehtävistään ja päivystysvelvollisuudestaan. Vapaapäiväjärjestelyt otetaan huomioon jo työvuoroluetteloa laadittaessa, jotta vapaapäivät tulevat asianmukaisesti annetuiksi. Ks. säännöllisen työajan, päivystyksen suunnittelusta 15 §:n 1 mom.

Pääperiaate on, että viikkolepo pyritään turvaamaan siten, ettei samaa lääkäriä määrätä päivystämään koko viikonloppua. Kuitenkin erityisesti paljon päivystävillä aloilla huomiota tulee kiinnittää siihen, että lääkärille turvataan työstä vapaita viikonloppuja. Joissakin päivystyspisteissä päivystysjärjestelyt voivatkin poiketa pääperiaatteesta. Tällöin kyse on siitä, onko sama lääkäri työssä useampana viikonloppuna vai onko järjestely sellainen, että lääkärillä on harvempina viikonloppuina työpaikkapäivystystä, mutta viikkolepo jää viikonlopulta vajaaksi.

Mikäli viranhaltija ei ole ollut työssä koko viikkoa mm. vuosiloman, virkavapaan tai työaikakorvausvapaiden vuoksi siten, että poissaolo on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään 35/keskimäärin 35 tuntia, katsotaan viikkolepo annetuksi. Vapaapäiviä ovat myös esim. arkipyhät ja päivystyskorvauksena annetut vapaat. Sairauspoissaolo ja tilapäinen hoitovapaa eivät ole tässä tarkoitettua viikkolepoa.

Työnantajalla on oikeus tarvittaessa yksipuolisesti muuttaa suunnitellun viikkolevon antamisajankohtaa. Tämä voi tulla kyseeseen esim. silloin, kun viranhaltija joutuu suunnitellun viikkoleponsa tai päivystyksen aikana työhön.

Esimerkki 1

Lääkärin päivystysvuoro sunnuntaina tulee suunnitella alkamaan ja päättymään siten, että sitä ennen on voitu antaa sekä perjantain työrupeaman (säännöllinen työaika tai säännöllinen työaika + työpaikkapäivystys) jälkeinen vuorokausilepo että 24 tunnin viikkolepo.

Esimerkiksi päivystysvuoro sunnuntaina klo 8–20. Perjantaina työvuoro on päättynyt klo 16. Sen jälkeen 11 tunnin vuorokausilepo ja 24 tunnin viikkolepo. Tällöin tulee annetuksi viikkolepo 35 tuntia myös kokonaisuudessaan.

Esimerkki 2

Lääkärin päivystysvuoro lauantaina tulee suunnitella alkamaan ja päättymään siten, että sen jälkeen voidaan antaa sekä vuorokausilepo että 24 tunnin viikkolepo. Tällöin on hyvä huomioida, että viikkolepo voi sisältyä osaksi edelliseen ja osaksi seuraavaan kalenteriviikkoon, jolloin viikkolepo katsotaan sen kalenteriviikon viikkolevoksi, johon enin osa viikkolevosta kohdistuu. Tämä tarkoittaa, että osa viikkolevosta voi sijoittua myös maanantaille ja siis seuraavan kalenteriviikon puolelle.

Esimerkiksi lauantaina päivystysvuoro klo 9–21. Sen jälkeen 11 tunnin vuorokausilepo ja 24 tunnin viikkolepo. Maanantaina työvuoro alkaa klo 8. Tällöin tulee annetuksi viikkolepo 35 tuntia myös kokonaisuudessaan.

2 mom. Viikkolevon pääsäännöstä poikkeaminen

Jos pääsäännöstä joudutaan poikkeamaan, lääkäri/hammaslääkäri voidaan määrätä suunnitellusti tai yllättäen päivystämään tai kutsua työhön viikkolevon aikana, mikäli se on perusteltua toimintojen tarkoituksenmukaisen järjestämisen ja potilasturvallisuuden kannalta.

Soveltamisohje

Sopimusmääräys antaa mahdollisuuden poiketa viikkolepomääräyksestä sekä suunnitellusti että yllättäen.

Tilanne voi olla sellainen, että toimintojen järjestäminen potilasturvallisesti ei mahdollista viikkolevon toteutumista lainkaan. Myös toimintojen tarkoituksenmukainen järjestäminen voi olla perusteena viikkolevosta poikkeamiselle, jolloin otetaan huomioon työ- ja päivystysjärjestelyjen kokonaisuus ja turvataan paljon päivystävälle lääkärille pidempi lepoaika 14 vuorokauden ajanjaksolla. Viikkolepo voi näissä tapauksissa jäädä suunnitellusti alle 24 tunnin. Ks. esimerkki 3.

Myös yllättävästä työrupeamasta voi seurata, että viikkolepo jää saamatta kokonaan tai osittain. Tyypillisesti kysymys on tällöin vapaamuotoisesta päivystyksestä tilanteessa, jossa viikon täyden säännöllisen työajan (ja työpaikkapäivystyksen) päälle lääkäri/hammaslääkäri on viikonlopun vapaamuotoisessa päivystyksessä ja työhön kutsuja tulee siten, että 24 tunnin viikkolepo jää saamatta. Kyse voi olla myös esim. yllättävästä työpaikkapäivystysvuorosta tai muusta työhön kutsusta esim. hätätyöstä. Poikkeuksellisesti myös päivystyksen ruuhkautuminen voi uhata potilasturvallisuutta. Em. tilanteissa viikkolepo on suunniteltu normaalisti, mutta yllättävän muutoksen myötä se jää saamatta.

Lääkärillä/hammaslääkärillä on oikeus korvaukseen viikkolevon menettämisestä siten, kun LS III luvun 6 §:n 3 momentissa todetaan, mikäli viikkolepo on jäänyt saamatta.

Esimerkki 3

Lääkäri työskentelee ma-pe säännöllisenä työaikana 38 tuntia 15 minuuttia. Perjantaina säännöllisen työajan jälkeen hän päivystää klo 15–21 ja uudelleen lauantai klo 21 – sunnuntai klo 10. Päivystysvuorojen väliin jäävä 24 tuntia on 11 ensimmäisen tunnin osalta vuorokausilepoa (pe 21 – la 8) ja 13 tuntia (la 8–21) on viikkolepoa. Viikkolepo jää tuolta kalenteriviikolta vajaaksi 11 tuntia. Seuraavalla kalenteriviikolla lääkäri työskentelee säännöllisenä työaikana ma-to (4 x 7 t 39 min). Perjantaina annetaan edellisen viikon viikkolepokorvaus lyhentämällä säännöllistä työaikaa 7 t 39 min ja lisäksi viikonlopun aikana annetaan viikkolepoa vähintään 46 tuntia. Loppuosa viikkolevon menettämiskorvauksesta (11 t – 7 t 39 min = 3 t 21 min) annetaan 3 kk sisällä säännöllistä työaikaa lyhentäen tai suostumuksella rahana. Koska tämän esimerkin työrupeamat ovat enintään 13 tuntia, vuorokausilepo tulee annetuksi.

3 mom. Viikkolevon menettämisen korvaaminen

Mikäli viikkolevon pääsäännöstä on jouduttu poikkeamaan 2 momentissa määrätyllä tavalla, viranhaltijan/työntekijän säännöllistä työaikaa lyhennetään yhtä pitkällä ajalla kuin hän ei ole saanut 1 momentissa määrättyä viikkolepoa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työn tekemisestä tai viranhaltijan/työntekijän suostumuksella työstä maksetaan työhön käytetyltä ajalta yksinkertainen tuntipalkka.

Jos viikkolepo jää vajaaksi muun työrupeaman kuin vapaamuotoisen päivystyksen aikaisen työrupeaman vuoksi, viikkolevoksi tai sen osaksi katsotaan tällöin pisin saatu yhtenäinen vapaa-aika ja saamatta jäänytosuus viikkolevosta tulee korvata kuten edellä on todettu.

Mikäli viikkolepo rikkoutuu vapaamuotoisen päivystyksen aikana, viikkolevon menettämiskorvaus lasketaan siten, että etsitään 24 tunnin jakso, jossa työtä on tehty vähiten, ks. esimerkki 4.

Soveltamisohje

Ensisijainen keino korvata viikkolevon menettäminen on lääkärin säännöllisen työajan lyhentäminen ja viikkolevon menetys voidaan korvata rahakorvauksella vain viranhaltijan suostumuksella. Lyhennystä ei tarvitse antaa kokonaisena vapaapäivänä, vaan se vähentää työaikajaksolle suunniteltavaa säännöllistä työaikaa. Se voi lyhentää useammalta päivältä säännöllistä työaikaa tai lyhennys voi kohdistua yhdelle työpäivälle. Jos työajan lyhennys suunnitellaan annettavaksi myöhemmin kuin sillä työaikajaksolla, jossa viikkolevon menettämiskorvaus on syntynyt tai työaikajakso on hyvin pitkä, työnantajan velvollisuus on varmistaa, että lyhennys todella tulee annetuksi. Joka tapauksessa lyhennys on annettava kolmen kuukauden kuluessa työn tekemisestä.

Viikkolevon menettämiskorvaustilanteissa kyse on aina siitä, että työtä on tehty tarkasteltavalla jaksolla huomattavan paljon. Näin ollen myös lepoaikojen tärkeys korostuu.

Sopimuksen mukainen viikkolevon ja vuorokausilevon antojärjestys vaikuttaa viikkolevon menettämiskorvaukseen. Se osa vuorokausilevosta, joka on annettavissa 24 tunnin sisällä työvuoron alkamisesta, tulee antaa välittömästi työrupeaman jälkeen aina ennen viikkolepoa, koska vuorokausilevon tarkastelujakso on 24 tuntia. Muu osa siirtyy korvaavaksi vuorokausilevoksi, joka tulee antaa 5 §:n 4 mom. mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että edellä mainituissa tilanteissa työvuoron jälkeen ei voida suoraan sijoittaa 24 tunnin viikkolepoa siten, että se voitaisiin myös katsoa annetuksi.

35 tunnin viikkolepo voi koostua 11 tunnin vuorokausilevosta ja 24 tunnin viikkolevosta, mutta 24 tunnin viikkolepo ja 11 tunnin vuorokausilepo eivät voi kulua samanaikaisesti, kuten esimerkki 3 osoittaa. Vapaamuotoinen päivystys vastaa lepoaikoja tarkasteltaessa työaikalaissa tarkoitettua varallaoloa siten, että vapaamuotoisen päivystyksen aikainen aktiivityö ei aiheuta uuden vuorokausilevon antamista, vaan tarkastelussa on vain mahdollinen viikkolevon rikkoutuminen tässä momentissa esitetyllä tavalla. Sen sijaan muu, yllättävä työhön kutsu viikkolevon aikana vastaa lepoaikojen tarkastelun ja mahdollisen korvaamisen osalta suunniteltua viikkolevon rikkoutumistilannetta.

Esimerkki 4

Lääkärillä on vapaamuotoisen päivystyksen vuoro pe klo 15 – ma klo 8. Hänellä on puhelinkonsultaatiota läpi viikonlopun. Jotta viikkolepo tulisi annetuksi, tulisi hänellä on 24 tunnin yhdenjaksoinen aika, jonka kuluessa ei ole yhtään puhelinkonsultaatiota tai muuta työrupeamaa. Jos sellaista ei löydy, etsitään viikonlopulta sellainen 24 tunnin jakso, jonka aikana työtä on tehty vähiten. Jos tämä ajanjakso olisi esim. la klo 8 – su klo 8 ja tänä aikana olisi tehty 2 tunnin puhelinkonsultaatiota, viikkolevon menettämistä tulisi korvattavaksi 2 tunnilta.

7 § Raskaana olevan yötyö

Työnantajan tulee vapauttaa raskaana oleva viranhaltija/työntekijä työaikalain mukaisesta klo 23–6 välillä tapahtuvasta yötyöstä ja osoittaa viranhaltija/työntekijä työskentelemään klo 23–6 ulkopuolella, jos yötyö lääkärin lausunnon perusteella on haitallista raskaana olevan viranhaltijan/työntekijän terveydelle tai sikiön terveydelle ja kehitykselle.

Soveltamisohje

Työnantajalla on velvollisuus vapauttaa raskaana oleva viranhaltija/työntekijä yötyön tekemisestä.

Viranhaltijan työkyky huomioiden 28 raskausviikon jälkeen suositellaan, että viranhaltija vapautetaan kokonaan päivystysvelvollisuudesta. Mikäli päivystysjärjestelyjä ei voida toteuttaa viranhaltijan vapauttamisella toiminnallisista syistä johtuen, ao. viranhaltijan päivystysvuoroja vähennetään tai lyhennetään.

Työnantaja voi aina vapauttaa viranhaltijan päivystysvelvollisuudesta tai vähentää/lyhentää päivystysvuoroja raskausviikkojen lukumäärästä riippumatta, jos tämä on aiheellista viranhaltijan työkyky ja tilanne muuten huomioiden.

Myös päivystystä tekevän työntekijän kohdalla on huomioitava edellä mainitut seikat.