II Päivystys

Lääkärisopimuksen (LS) III luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeessa on määräys päivystyskertojen ja tuntien enimmäismäärästä työpaikkapäivystyksessä sekä vapaamuotoisten päivystysten enimmäiskertamäärästä, jos kyse on ainoastaan vapaamuotoisista päivystyksistä.

Lääkäriä ei saa ilman suostumustaan velvoittaa päivystämään yli tämän määrän. Työnantaja ja viranhaltija voivat sopia asiasta toisin.

Lääkärisopimus (LS) 2018–2019 sisälsi määräyksen, jonka mukaan viranhaltijalla ei ole oikeutta vapaan menettämiskorvaukseen, mikäli työnantaja pystyisi järjestämään viikoittaisen vapaan, mutta viranhaltijan omasta pyynnöstä työjärjestelyt toteutetaan kuitenkin siten, että vapaa ei toteudu.

Tätä määräystä ei ole enää LS 2020–2021 -sopimuksessa. Viikkolevon menettäminen on siis korvattava myös näissä tilanteissa, jos se jää saamatta. Sama koske tilanteita, joissa työnantaja sallii lääkärien keskenään tehdä muutoksia työvuoroihin ja/tai päivystysvuoroihin ja näistä muutoksista seuraa viikkolevon menettäminen. Työnantajan ei tulisi tästä syystä sallia tällaisia järjestelyjä.

Työpaikkapäivystyksen päivystysvuoro voi edelleen olla 24 tuntia pitkä, kunhan viranhaltija saa lääkärisopimuksen (LS) III luvun 5 §:n 2 momentin a-kohdan mukaisesti klo 23:n ja klo 8:n välillä vähintään 3 tunnin yhdenjaksoisen vapaan, joka luetaan työaikaan.

Maanantain klo 8.00–12.00 sijoittuvan työvuoron jälkeen lääkärille on annettu 11 tunnin vuorokausilepo siten, kuin lääkärisopimuksen (LS) III luvun 5 §:n 1 momentissa määrätään.

Kun lääkäri tulee päivystämään klo 23.00:sta eteenpäin, vuorokausilepoa ei ole lyhennetty. Tämä tarkoittaa, että LS:n III luvun 5 §:n 2 momentin a-kohdan mukaista vähintään kolmen tunnin yhdenjaksoista lepoaikaa ei tarvitse antaa, vaikka päivystys sijoittuu klo 23.00:n jälkeen.