Palveluita ja toimintaa uudistetaan hyvinvointialueilla jatkuvasti. Parhaillaan esimerkiksi omalääkäri- ja omahammaslääkärimalleja kehitetään julkisen palvelujärjestelmän tarpeisiin, huomioiden hoidon jatkuvuus, monialainen yhteistyö ja työnjakomallit. Tästä hyötyvät erityisesti paljon palveluja käyttävät. Työmarkkinaosapuolet ovat yksimielisiä siitä, että perusterveydenhuollossa pitkät potilassuhteet parantavat työn tuloksellisuutta, kustannustehokkuutta sekä yksittäisen lääkärin ja hammaslääkärin työn mielekkyyttä. 

Työmarkkinaosapuolet kehottavat paikallisia toimijoita vahvistamaan perusterveydenhuollon työn myönteisiä voimavaroja. On tärkeää, että myös muutostilanteissa henkilöstön jaksamisesta huolehditaan. Henkilöstön tulee voida tehdä hyvää työtä kestävissä olosuhteissa.

Resurssit, johtaminen ja työnjako avainasemassa

Jotta työ perusterveydenhuollossa olisi tuloksellista ja tukisi työssäjaksamista, on tarpeen hallita työn kuormitustekijöitä ja varmistaa ainakin seuraavat asiat:

• Työnantajalla on oltava mahdollisuus ja riittävät resurssit ohjata ja johtaa toimintaa. Lähiesihenkilön rooli on arjen työn sujuvuuden kannalta keskeinen.
   
• Säännöllisen työajan tulisi riittää työtehtävien suorittamiseen, siten että lääkärit ja hammaslääkärit voivat hoitaa potilaitaan hoitosuositusten mukaisesti.
   
• Hammaslääkärin työssä keskeistä on myös hoitojen valmistuminen kohtuullisessa ajassa.
    
• Ammattiryhmien välisellä tarkoituksenmukaisella työnjaolla voidaan vaikuttaa hyvinkin nopeasti lääkärien/hammaslääkärien työssäjaksamiseen. Lääkärien ja hammaslääkärien tehtäviin kuuluu sairauden diagnostiikka ja hoidosta päättäminen, eikä tätä voida siirtää muille ammattiryhmille.
   
• Työnjakoa tuleekin kehittää niin, että lääkärit ja hammaslääkärit hoitavat koulutuksensa ja osaamisensa mukaisia tehtäviä ja mahdollisimman vähän muita tehtäviä.
   
• Turhia rajoja eri ammattiryhmien välisessä työnjaossa tulee karsia sekä normatiivisesti että työnantajien toimesta käytännön työsuunnittelussa.
   
• Palvelun järjestäjällä on oltava mahdollisuus kohdentaa palveluja hyvinvointi- ja terveyserojen vähentämiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla.
   
• Terveydenhuollon palveluntuottajat ovat viime vuosina kehittäneet erilaisia matalan kynnyksen palveluja ja tapoja vastata potilaiden hoitotarpeisiin vaikuttavuuden lisäämiseksi. Tätä kehitystyötä tulee jatkaa.
   
• Työtä perusterveydenhuollossa  tulee kehittää niin, että potilas voi terveystarpeestaan riippuen mennä suoraan oikean terveydenhuollon ammattihenkilön – sairaanhoitajan, suuhygienistin, fysioterapeutin, terveydenhoitajan, psykologin, hammaslääkärin tai lääkärin – vastaanotolle.
   
• Digitaalisten teknologioiden käyttöönottoa on jatkettava hoidon tarpeen arvioinneissa ja laajennettava sitä muihin mahdollisiin perusterveydenhuollon toimintoihin.
   
• Riittävät konsultaatiomahdollisuudet sekä kouluttaja- ja tutorlääkärien/-hammaslääkärien tuki tulee turvata.
   
• Terveydenhuollon toimintayksiköissä tulee olla toimivat ja tarkoituksenmukaiset työtilat ja työvälineet.
   
• Tietojärjestelmien toimivuuden ja toiminnallisuuden kehittäminen ja niissä esiintyvien ongelmien poistuminen vapauttaisi paljon lääkärien ja hammaslääkärien aikaa potilastyöhön. Myös moninkertaisesta kirjaamisesta ja tarpeettomasta tilastoinnista on lääkärin ja hammaslääkärin työssä päästävä eroon.
   
• Täydennyskoulutus ja osaamisen suunnitelmallinen kehittäminen tulee mahdollistaa niin ammattitaidon ylläpitämisen kuin uuden oppimisen ja työuralla edistymisen sekä palkkauksen kehittymisen mahdollistamiseksi (ks. allekirjoituspöytäkirjan liite 2).
   
• Psykososiaalisen kuormituksen hallinnalla, henkisen hyvinvoinnin edistämisellä ja henkilökohtaisten edellytysten huomioimisella voidaan ennaltaehkäistä sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyttä, hillitä työkyvyttömyyskustannuksia sekä tukea työelämässä jatkamista ja pidempiä työuria.

Tavoitteena julkisen perusterveydenhuollon vaikuttavuuden lisääminen

Työn perusterveydenhuollossa  tulisi sisältää työhyvinvointia ja työn tuloksellisuutta edistäviä voimavaroja, joiden vahvistaminen sitouttaa lääkäri- ja hammaslääkärikuntaa pitkiin palvelussuhteisiin ja helpottaa uusien ammattilaisten rekrytointia. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, oikeudenmukainen kohtelu työpaikalla ja työyhteisön hyvä ja innovatiivinen ilmapiiri ovat työssäjaksamista ja sitoutumista tukevia tekijöitä. Nämä mahdollistavat pitkät potilas-lääkärisuhteet, jotka lisäävät sekä työn merkityksellisyyden kokemusta että sen yhteiskunnallista arvostusta.

Työmarkkinaosapuolet kannustavat näiden työn positiivisten piirteiden vahvistamiseen ja edellä kuvattujen toimien toteuttamiseen. Näin voidaan varmistaa tarpeen mukaisen hoidon saatavuus kaikille suomalaisille.