Tasa-arvolain muutokset 1.10.2026: uusi hallinnollinen velvollisuus tiettyihin määräaikaisiin palvelussuhteisiin – mitä tulee huomioida?
Tasa-arvolaki muuttui 1.10.2026. Työnantajien kannalta merkittävin käytännön muutos on uusi selvitysvelvollisuus.
Työnantajan on annettava määräaikaisessa palvelussuhteessa olevalle kirjallinen selvitys määräaikaisuuden päättymisen syistä tai palvelussuhteen jatkamatta jättämisestä, jos henkilö on palvelussuhteensa aikana:
- ilmoittanut raskaudestaan tai synnytyksestä
- ilmoittanut käyttävänsä työsopimuslain 4 luvussa tarkoitettua perhevapaata tai vastaavaa virkasuhteeseen
- kuuluvaa perhevapaata tai
- käyttänyt tällaista perhevapaata.
Olemme saaneet kysymyksiä lakimuutoksesta, jonka pohjalta kysymykset on koottu.
Huom. Lakimuutos on uusi eikä sen keskeisistä tulkintakysymyksistä ole vielä oikeuskäytäntöä. Vastaukset perustuvat lain sanamuotoon, lain esitöihin ja tällä hetkellä käytettävissä olevaan lainvalmisteluaineistoon. Useisiin käytännön rajatapauksiin saadaan tarkempaa ohjausta vasta myöhemmän oikeuskäytännön myötä.
1. Määräaikainen palvelussuhde päättyy - esimerkiksi sijaisuus suunnitellusti - ja työntekijä kuuluu uuden selvitysvelvollisuuden piiriin. Onko työnantajalla velvollisuus selvittää esimerkiksi suuren organisaation muissa yksiköissä avoinna olevat sijaisuudet tai muut tehtävät ennen kuin palvelussuhdetta ei jatketa?
Tasa-arvolain uusi selvitysvelvollisuus ei luo työnantajalle minkäänlaista uutta velvollisuutta tarjota muuta työtä tai kartoittaa koko organisaation avoimia tehtäviä sen laajemmin kuin aikaisemminkaan. Kyse on ennen kaikkea velvollisuudesta antaa selvitys siitä, miksi kyseistä määräaikaista palvelussuhdetta ei jatkettu.
Käytännössä riski syrjintäepäilyistä on jo ennen selvitysvelvollisuutta voinut nousta, jos samaan aikaan työnantajalla on tosiasiallista työvoimatarvetta vastaaviin tehtäviin ja määräaikaisen palvelussuhde jätetään jatkamatta. Tällöin työnantajan on pystyttävä tarvittaessa selittämään, miksi juuri kyseinen henkilö ei tullut valituksi avoinna olleisiin tehtäviin.
Turvallinen toimintatapa on dokumentoida jo päätöksentekovaiheessa:
- miksi määräaikainen tehtävä päättyy;
- oliko muita tehtäviä tosiasiallisesti tarjolla;
- millä perusteilla mahdolliset jatkovalinnat tehtiin.
Tämä helpottaa myös varsinaisen kirjallisen selvityksen antamista. Itse selvityksessä tarvitsee käytännössä tuoda esiin, miksei määräaikaisuutta jatkettu.
Lakimuutos ei muuta esimerkiksi kelpoisuusvaatimuksia, julkisia hakumenettelyjä tai muita eri tehtävien täyttämiseen liittyviä sääntöjä.
2. Jos työntekijän työsuorituksessa, osaamisessa tai soveltuvuudessa on ollut puutteita ja työnantaja päättää valita jatkotehtävään jonkun muun, miten tämä voidaan ilmaista selvityksessä?
Selvityksen tarkoitus ei ole laatia kurinpitomuistiota tai yksityiskohtaista arviota työntekijän puutteista. Toisaalta selvityksen tulee kuvata todellisia syitä ratkaisun taustalla.
Jos jatkovalinta on perustunut esimerkiksi ansiovertailuun, osaamiseen tai soveltuvuuteen, selvityksessä voidaan lähtökohtaisesti todeta esimerkiksi:
- että käytettävissä oleviin tehtäviin tehtiin valinnat tehtävässä tarvittavan osaamisen ja valintakriteerien perusteella;
- että työntekijää ei valittu jatkotehtäviin eikä työnantajalla ollut tarjota muuta tehtävää
Näin silloin, jos edellä mainitut seikat aidosti olisivat niitä syitä, minkä vuoksi kyseisen henkilön määräaikaisuutta ei jatkettu.
Ratkaisevaa on, että työnantajalla on tarvittaessa dokumentoituna ja näytettävissä ne tosiseikat, joihin arviointi perustui, jos valinta on tehty esimerkiksi osaamisen tai sen puutteiden perusteella. Selvityksessä ei sen sijaan yleensä ole tarkoituksenmukaista käyttää epämääräisiä ilmaisuja, kuten "ei soveltunut työyhteisöön" tai "ei ollut paras hakija", ilman että niiden taustalla olevat perusteet ovat tunnistettavissa.
3. Pitääkö selvitys antaa myös silloin, kun määräaikaisuuden peruste ilmenee jo työsopimuksesta? Entä jos työntekijä on käyttänyt esimerkiksi vain yhden päivän tilapäistä hoitovapaata? Voidaanko selvitys antaa kaikille määräaikaisille, jotta velvollisuus ei vahingossa jää täyttämättä?
Selvitysvelvollisuus syntyy, jos lain edellytykset täyttyvät - eli määräaikainen palvelussuhde päättyy/sitä ei jatketa tilanteessa, jossa työnantajalla on lisäksi tieto ko. määräaikaisen raskaudesta tai perhevapaasta taikka hän käyttänyt jotakin lakisääteistä perhevapaata. Selvitysvelvollisuus on siten kokonaan erillinen suhteessa siihen, että esimerkiksi määräaikaisuuden peruste ilmenee työsopimuksesta.
Jos työntekijä kuuluu lain soveltamisalaan esimerkiksi siksi, että hän on käyttänyt tilapäistä hoitovapaata määräaikaisen palvelussuhteensa aikana, on selvitys lähtökohtaisesti annettava, vaikka määräaikaisuuden peruste olisi ollut täysin selvä jo palvelussuhteen alkaessa. Vastaavasti se, kuinka lyhyttä perhevapaata on käytetty, ei vaikuta selvitysvelvollisuuden syntymiseen.
Laki ei estä sitä, että selvitys annettaisiin automaattisesti kaikille määräaikaisille palvelussuhteen päättyessä, jos työnantaja tämän käytännölliseksi toimintatavaksi katsoo. Käytännössä on kuitenkin hyvä arvioida myös hallinnollista työtä ja sitä, miten selvitysprosessi sovitetaan organisaation normaaleihin palvelussuhdeprosesseihin.
Lain soveltamisen kannalta tärkeää on huolehtia vain siitä, ettei selvitys jää antamatta tilanteessa, jossa työntekijä kuuluu lain soveltamisalaan.
4. Pitääkö selvitys antaa, jos raskaus on tullut työnantajan tietoon muuta kautta kuin työntekijän omalla ilmoituksella? Entä miten tulee toimia keikkatyössä tai tilanteissa, joissa palvelussuhde jatkuu myöhemmin uudella määräaikaisuudella?
Lain soveltamiseen jää useita tulkintakysymyksiä, joihin ei vielä ole oikeuskäytäntöä.
Lain sanamuoto viittaa työntekijän tekemään ilmoitukseen, mutta hallituksen esityksen perusteluissa on katsottu selvitysvelvollisuuden voivan syntyä myös silloin, kun työnantaja on saanut tiedon raskaudesta muuta kautta. Turvallisin toimintatapa on arvioida selvitysvelvollisuutta aina, kun raskaus on työnantajan tiedossa. ”Huhupuheen” kuuleminen ei välttämättä ole sitä, että työnantaja on voinut todella katsoa tietävänsä raskaudesta.
Samoin keikkatyössä ja toistuvissa lyhyissä määräaikaisuuksissa on toistaiseksi epäselvää, missä tilanteissa lain esitöissä mainittu yksittäisen työvuoron tai satunnaisen keikan rajaus käytännössä tulee sovellettavaksi. Luultavimmin kyse on hyvin lyhyistä, 1–2 päivän määräaikaisuuksista. Jos tällaiset toistuvat säännöllisesti, on selvitysvelvollisuuden syntyminen epäselvää. Se, ettei raskaustiedon saatuaan määräaikaisuuksia tarjottaisi aiempaan, vakiintuneeseen tapaan, voisi herättää määräaikaisessa itsessään syrjintäepäilyn, mutta tämä on kirjallisesta selvitysvelvollisuudesta irrallinen asia.
Myös tilanteessa, jossa määräaikainen palvelussuhde päättyy mutta työntekijän kanssa on jo sovittu uudesta myöhemmin alkavasta palvelussuhteesta, lain soveltamisesta ei vielä ole tarkempia kannanottoja. Tällaisissa tilanteissa voi tosin arvioida, toteutuuko lain tarkoitus käytännössä jo sillä, että työntekijän työsuhde jatkuu myöhemmin uuden määräaikaisuuden perusteella - määräaikaista ei liene raskaudestaan/perhevapaastaan johtuen syrjitty, jos uudesta määräaikaisuudesta on jo sovittu.
Koska oikeuskäytäntöä ei vielä ole, työnantajan kannattaa rajatapauksissa harkita selvityksen antamista mieluummin liian herkästi kuin liian pidättyvästi.