Työterveyshuoltoa koskeva asetus päivittyy – mikä muuttuu?

Työelämän muuttuminen teki asetuksen päivittämisestä ajankohtaista. On myös ollut epäselvää, mitkä palvelut kuuluvat työnantajan lakisääteiseen järjestämisvastuuseen ja mitkä perustuvat harkinnanvaraisuuteen. Työterveyshuollon roolin kirkastaminen oli myös tarpeen, sillä viimeaikainen keskustelu on painottunut pitkälti sairaanhoidon järjestämiseen.

Työterveyshuoltolain tarkoitus lähtee työn ja työympäristön terveellisyydestä ja turvallisuudesta sekä työntekijöiden työ- ja toimintakyvyn edistämisestä työuran eri vaiheissa. Työterveyshuollon ammattilaiset ovat nimenomaan työn ja terveyden välisen yhteyden asiantuntijoita. Tämän tulisi olla myös keskustelun ytimessä.

Asetusuudistus tukee työnantajia osaltaan myös työterveyshuollon kustannusten hallinnassa.

Asetuksen 1–10 §:ään on tehty muutoksia, tarkennuksia tai lisäyksiä. Muutoksiin on hyvä perehtyä kokonaisuudessaan tutustumalla sekä asetustekstiin että muutoksista laadittuun muistioon.

Asetuksenantovaltuus luo raamit

Päivittämisen raamit on annettu työterveyshuoltolain asetuksenantovaltuuksia koskevissa säännöksissä.  

Työterveyshuoltolaki luo puitteet sille, miten työterveyshuollon palvelut tulee järjestää ja toteuttaa. Työnantajan järjestämisvastuulla olevan työterveyshuollon sisältö on kirjoitettu auki työterveyshuoltolain 12 §:ssä.

Työpaikan tarpeet vahvemmin esiin

Uudistuksella vahvistetaan työterveyshuollon tarvelähtöisyyttä.

Tarvelähtöisyys on ohjannut työterveyshuollon toimintaa tähänkin asti, mutta näkökulman vahvistaminen asetuksessa on tarpeen. Asetusta koskevassa perustelumuistiossa todetaan, että työterveyshuollon toimijan on myös työnantajan näkökulmasta toimittava eettisesti oikein. Tämä tarkoittaa sitä, että toimintaa tehdään työpaikan tarpeista lähtien.

Työterveyshuollon toimenpiteiden tulee olla oikeasuhtaisia ja työterveyshuoltosopimuksessa sovitun mukaisia. Kokonaisuudessaan tarvearviointi ja sen mukainen toiminta ovat osa työterveyshuollon etiikkaa. Tämä periaatteellinen näkökulma on hyvä olla työnantajan ja työterveyshuollon palveluntuottajan välisen keskustelun ytimessä.

Pakollinen ja vapaaehtoinen työterveyshuolto selkeytyvät

Työterveyshuollon palveluista laadittu sopimus luo puitteet työterveyshuollon toiminnalle. Yksi päivitetyn asetuksen tarkennuksista koskeekin työnantajan järjestämisvastuulla olevan työterveyshuollon ja vapaaehtoisen työterveyshuollon rajan selkeyttämistä sopimuksessa. Tämä tukee osaltaan työpaikan tarpeiden mukaisten palveluiden suunnittelua.

Jatkossa työterveyshuollon sopimuksessa on eriteltävä, mitkä palvelut kuuluvat työnantajaa velvoittavaan työterveyshuoltolain 12 §:n mukaiseen työterveyshuoltoon ja mitkä 14 §:n mukaisiin sairaanhoito- ja muihin terveydenhuoltopalveluihin. Tämä on tehtävä vuoden alkuun 2029 mennessä.

Muutos auttaa työnantajaa hahmottamaan paremmin, millaisesta palvelukokonaisuudesta sovitaan ja miten työterveyshuollon palvelut kohdentuvat sen järjestämisvastuulla olevaan toimintaan ja vielä vahvemmin työpaikan tarpeisiin.

Työnantaja voi myös edellyttää työterveyshuollon palveluntuottajalta tarkempia perusteluja siitä, mihin palvelu- ja toimenpide-ehdotukset liittyvät ja miten ne tukevat työterveyshuoltolain tarkoituksen toteutumista työpaikalla.

Terveystarkastusten toteuttaminen selkeytyy

Työnantajan on työterveyshuoltolain 12 §:n nojalla selvitettävä, arvioitava ja seurattava työntekijöiden terveydentilaa sekä työ- ja toimintakykyä. Terveystarkastuksilla voidaan osaltaan toteuttaa tätä velvoitetta, ja niistä sovitaan työterveysyhteistyössä.

Työnantajan järjestämisvastuulla olevaa työterveyshuoltoa on täsmennetty terveystarkastuksia koskevassa säännöksessä.

Terveystarkastukset on ryhmitelty säännöksessä kahteen ryhmään:

1. terveystarkastuksiin, jotka työnantajan on järjestettävä
2. tarvelähtöiset, harkinnanvaraiset terveystarkastukset.  

Tarkennuksen myötä työterveyshuollon tulee vielä vahvemmin työpaikan tarpeisiin pohjautuen pystyä perustelemaan, miksi se suosittelee tiettyjen terveystarkastusten ottamista osaksi palveluvalikoimaa.

Asetukseen on nyt kirjattu myös työterveysneuvottelu työkyvyn tuen menetelmänä. Asetuksen 8 §:n mukaan työntekijän työssä jatkamista voidaan selvittää ja tukea työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteisessä neuvottelussa.

Työterveyden ja työturvallisuuden vahvempi yhteys

Asetusuudistus vahvistaa työterveyden ja työturvallisuuden yhteyttä.

Työterveyshuollon on jatkossakin hyödynnettävä työpaikan riskienarviointia. Tätä edellytetään jo nyt työpaikkaselvityksiä tehtäessä.  

Asetuksen 4 §:ään on myös lisätty nimenomainen viittaus työturvallisuuslain 10 §:n mukaiseen riskienarviointiin työterveyshuollon sisältöä määriteltäessä. Säännöstä on tarkennettu myös koskien tilanteita, joissa työterveyshuolto selvittää työpaikan mahdollisuuksia yksilöllisiin järjestelyihin. Samalla on arvioitava, miten nämä ratkaisut vaikuttavat muihin työntekijöihin ja heidän työnsä turvallisuuteen sekä terveyteen, sillä yksilöllisillä järjestelyillä voi olla vaikutusta niihin.

Mitä seuraavaksi?

Asetusuudistus on askel kohti vaikuttavampaa työterveyshuoltoa. Työterveyshuollon kehittäminen kuitenkin jatkuu.  

Asetuksessa työterveyshuollon ammattilaisten koulutusta koskevat säännökset jäivät ennalleen, mutta asetuksen päivittämistä valmistellut työryhmä on ehdottanut, että niiden jatkovalmistelu käynnistetään seuraavaksi. Työterveyshuollon ammattilaisten osaamisen vahvistaminen on keskeisiä sen kannalta, että työpaikat saavat tarpeitaan vastaavia palveluja.  

Muualla verkossa

• Valtioneuvoston asetus STM/2026/21 – sosiaali- ja terveysministeriö >
   
• Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta (708/2013) – Finlex >
   
• Työterveyshuoltolaki (1383/2001) – Finlex >