Blogit

Yksityisten alojen työehtosopimusneuvotteluissa kuohuu, ja edessä voi olla lakkojen kevät. KT:n toimitusjohtaja Markku Jalonen avaa työriitojen sovittelun kautta syntyneitä kunta- ja hyvinvointialan työmarkkinaratkaisuja ja arvioi, mikä suomalaisessa työmarkkinajärjestelmässä oikeastaan mättää.

Vuoden vaihtuminen nostaa pintaan aina nostalgisia tuntemuksia. Uudelle vuodelle on paljon odotuksia, mennyttä vuotta muistellaan ja tulevia asioita tarkastellaan tyhjältä pöydältä.  

Suomi kärsii kroonisesta lääkäripulasta, jonka vuoksi kaikki eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Tulevaisuudessa lääkärien tarve vain kasvaa. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan kourallinen vaikuttavia lääkkeitä lumehoitojen sijaan.

Varhaiskasvatuksessa kärsitään työvoimapulasta, kun tehtäviin ei riitä päteviä hakijoita. Samaan aikaan kansallisena tavoitteena on nostaa varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten osuutta. Vuonna 2030 voimaan tuleviin henkilöstömitoituksen kiristyksiin ei tulla yltämään. 

Eläketurvakeskuksen uuden pitkän aikavälin (PTS) laskelman mukaan Kevan jäsenyhteisöjen eläkemaksutasoa voidaan vähentää lähes pari prosenttiyksikköä ilman, että järjestelmä vaarantuu. KT:n tavoitteena on ollut jo pitkään parantaa kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien kustannuskilpailukykyä alentamalla yksityissektoria suurempaa eläkemaksua.

Sote-alalle saatiin pitkään kaivattu työrauha valtakunnansovittelijan johdolla. Bulevardin tuoleja tiuhaan kuluttanut KT:n neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas summaa ajatukset siitä, mitä tulikaan sovittua ja miten työpaikoilla mennään eteenpäin.

Uuden edessä meillä ei ole varmuutta siitä, miten asiat tulevat menemään. On oletuksia ja ristiriitaisia käsityksiä. On siedettävä epävarmuutta. Onko hyvinvointialueuudistus menestys vai jotain epämääräistä? Toteutuvatko nopean uudistusaikataulun uhat? Saavutetaanko uudistuksessa ne tavoitteet, joita sille on asetettu?

Palvelujen sakkaaminen alkaa näkyä kansalaisille. Päättäjien täytyy luopua pikkutarkasta sääntelystä. Palvelut voidaan parhaiten turvata niin, että paikallisten toimijoiden annetaan kohdentaa osaajat oikeisiin paikkoihin. Sairaalapäivystysten ruuhkautuminen nousi kuumaksi puheenaiheeksi loppukesällä. Hoitajapula vaikeuttaa jo kansalaisille elintärkeiden palvelujen järjestämistä paitsi päivystyksissä, myös koko kunta- ja hyvinvointialalla.

Työ- ja elinkeinoministeriö kysyi alkusyksystä 2021 miltei kahdelta tuhannelta palkansaajalta kokemuksia työstä. Suurin yllätys itselleni, miten vähän vastaukset muuttuivat aiempiin vuosiin verrattuna. Monen kysymyksen kohdalla oli kuin aikasarjat olisivat jatkuneet samansuuntaisina ja koronapandemiaa ei olisi ollutkaan. Monen tiedustelun pulma on, että tiedon keräämiseksi tehdään huomattava määrä työtä, mutta tulosten analysointiin ja jatkotutkimuksiin hyvin vähän. Miten työolobarometria varten kerättyä tietoa voisi vielä hyödyntää?

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta riippumatta muodostavat perustan monimuotoisemmalle työelämälle ja yhteiskunnalle. Muutos kohti tosiasiallista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edellyttää organisaatioilta konkreettisia tekoja ja pitkäjänteistä työtä.

On hyvä palata muistelemaan, miten tähän tilanteeseen on tultu ja miksi tarvitsemme hyvinvointialueuudistusta? Keskustelu rakenteista ja palveluiden kehittämisestä on jatkunut niin kauan, että välillä tarve uudistuksiin tuntuu hämärtyneen.

Työhyvinvointi. Muutosjohtaminen. Uudistuva johtaminen. Asioita, joita olen viime vuodet saanut olla parantamassa yhdessä kunta-alan työnantajien kanssa. Kunnissa ja kuntayhtymissä on saatu aikaan onnistumisia ja otettu työn alle kehittämisen tarpeessa olevia asioita. Luen kuitenkin nyt eri medioista, että työnantajat eivät ole viime vuosina välittäneet henkilöstöstä tai potilasturvallisuudesta. Tuntuu aika epätodelliselta.

Työnantajan on järjestettävä työntekijöilleen työterveyshuolto. Aika ajoin esiin nousee kysymys siitä, onko työterveyshuolto tarjottava kaikille työntekijöille samassa laajuudessa. Työterveyshuoltoa on tärkeä tarkastella tasapuolisen kohtelun näkökulmasta, mutta se on myös tärkeä henkilöstöetu ja yksi vetovoimatekijä.

Henkilöstön työterveyshuollon järjestäminen on iso kokonaisuus, jonka suunnittelu on syytä aloittaa ajoissa. Hyvinvointialueiden valmistelijoiden on hyvä pohtia kokonaisuutta monesta eri näkökulmasta. Työterveyshuolto on henkilöstöetu, joka haastavassa osaavan henkilöstön saatavuustilanteessa voi olla yksi merkittävä veto- ja pitovoimatekijä. 

Varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitus käännetään päälaelleen vuoteen 2030 mennessä. Lain noudattaminen edellyttäisi sellaista varhaiskasvatuksen opettajien ja sosionomien koulutuksen lisäämistä, mikä on lähes mahdotonta. Nykyisillä koulutusmäärillä ei saada riittävästi uusia päteviä varhaiskasvatuksen osaajia, jotta lakia voitaisiin noudattaa 2030.