Blogi
Iikka Niinimaa
Iikka Niinimaa

Millainen on hyvinvointialueiden tarina?

Uuden edessä meillä ei ole varmuutta siitä, miten asiat tulevat menemään. On oletuksia ja ristiriitaisia käsityksiä. On siedettävä epävarmuutta. Onko hyvinvointialueuudistus menestys vai jotain epämääräistä? Toteutuvatko nopean uudistusaikataulun uhat? Saavutetaanko uudistuksessa ne tavoitteet, joita sille on asetettu?

Me jäsennämme todellisuutta tarinoiden kautta. Ymmärrys tapahtumista ja toisaalta mahdollisuus vaikuttaa niihin ovat keskeisiä motivaatiomme ja toimintakykymme kannalta. Näin ollen se, millaisena näemme hyvinvointialueet ja niiden tulevaisuuden, sekä se, miten siitä kerrotaan, on merkityksellistä niin kansalaisen kuin sote-toimijankin kannalta.

Voidaanko siellä sitten hyvin?

Olen tuumaillut, että ”hyvinvointialue” ei ole kovin onnistunut nimi. Mitä se tarkoittaa? Vaalin mielelläni positiivista käsitystä Suomen jakautumisesta kulttuurismaantieteellisesti erilaisiin kiinnostaviin seutuihin, joilla on mainiot tunnuspiirteensä esimerkiksi historian, ihmisten, kaupunkien ja luontonsa puolesta. Olisiko ”maakunta” ollut sittenkin parempi termi?

Kyseessä on sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus. Hyvinvointialueiden tehtävät ovat myös todennäköisesti laajentumassa edelleen tulevaisuudessa. Jokin kokoava nimitys tälle kokonaisuudelle on siis tarpeen.

Mutta ”hyvinvointi”… Se tuntuu jotenkin epäilyttävän ruusuiselta?

Toisaalta, koska ”hyvinvointialue” on uusi termi, on sen sisältö ja tarina vielä auki. Sanalle muodostuvat merkitykset kehittyvät vielä ja niiden suunta on avoin. Miten hyvinvointialue-nimelle luodaan hyviä merkityksiä? Tuskin kenenkään etuna on päinvastainen.

Hyvinvointijohtaminen ja hyvinvointitalous ovat termejä, joista Ville Rautio kirjoittaa 7.9.2022 julkaistussa jutussaan. Mitä ajatuksia tämä herättää?

Hyvinvointi ei synny itsestään. Tietenkin tavoittelemme hyvinvointia! Me haluamme olla hyvinvointiyhteiskunta. Onko ”hyvinvointialue” sittenkin toimiva termi?

Jokaisen hyvinvointialueen nimen edessä on myös se perinteiseen alueeseen viittaava määre. Koska maakuntaidentiteetti on ihmisille edelleen tärkeä, kokoaako se heitä osaltaan yhteen?

Puheella luodaan todellisuutta

Tuntuu että sosiaali- ja terveydenhuoltoa on käsitelty julkisessa keskustelussa viime vuosina lähes pelkästään ikävässä sävyssä: vanhustenhoito, vanhentuva väestö ja riittämättömät resurssit, hoitojonot, työvoimapula, vaikea korona-aika, edunvalvonta, asiakkaiden toiveet ja vaatimukset, työsuojelukysymykset, hallituskaudesta toiseen mönkään menevät rakenteelliset uudistukset… Lista on loputon.

Uskoisin, että yksi yhteiskuntamme menestystä selittävä tekijä on sen jäsenten kriittisyys. Halu laittaa hommat kuntoon eikä tyytyä puolivalmiiseen. Kansalaisten vahvaan oikeudenmukaisuuden janoon yhdistettynä siitä syntyy kitkaa ja kiukkuakin. Nämä ovat varmasti parempia lähtökohtia kuin välinpitämättömyys tai osallistumattomuus.

Julkisessa keskustelussa on myös omat lainalaisuutensa. Se kuva, mikä usein välittyy, ei ole kokonainen. Negatiivisuus vahvistaa itseään. Sellainen tarinan kerronta, jossa jokin ryhmä on aina sankari tai uhri, on pidemmän päälle puuduttavaa. Laajempaa kuvaa ei saa unohtaa.

Yleisesti ottaen hyvinvointialueuudistuksen onnistumiseen uskominen ja sitä tukevan tarinan kertominen kannattavat.

Kuntien ja hyvinvointialueiden tulevat tarinat

Elokuun 2022 Lappeenranta-seminaarissa yliopistolehtori Jenni Airaksinen Tampereen yliopistosta puhui hienosti ja innostavasti kuntien tulevasta roolista ja mahdollisuuksista tilanteessa, jossa hyvinvointialueuudistus muuttaa kuntakenttää radikaalisti. Minä ostin tuon tarinan. Mikä on se innostava ja uskottava tarina, joka hyvinvointialueista voitaisiin kertoa? Kuntien ja hyvinvointialueiden menestyksen ratkaisevat asukkaat, jotka ovat edelleen samat. Toimivat yhteisöt ja ”samaan suuntaan meno” ratkaisevat elinvoimaisuuden. Soteliiderien 8.9.2022 lähetetyssä uutiskirjeessä on Jenni Airaksisen hieno videopuheenvuoro integraatiojohtamisesta ja uudistumiskyvystä.

Sote- ja pelastustoimi ovat yhteiskuntamme keskeisimpiä palveluja. Työelämässä johtamisen, työvoiman saatavuuden ja työhyvinvoinnin kysymykset ovat helppoja siinä mielessä, että talkoiden pitäisi olla kaikille osallisille yhteinen.

Kukaan ei halua olla pelkkä objekti, eivät myöskään asiakkaat. On kuitenkin sanonta, jonka mukaan subjektiksi ei synnytä. Se vaatii vaivannäköä ja kehittymistä. Toimiva yhteisö tarvitsee subjekteja, ei objekteja. Miten työpaikoilla ja palveluissa rakennetaan yhteistä hyvää? Minkälaisia uusia toimijoita hyvinvointialueuudistuksen myötä syntyy? Löytyisikö näistä osa hyvinvointialueiden tarinaa?

Soteliiderit uudistumisen tukena

KT:n Soteliiderien ESR-rahoitteinen hanke lähenee loppuaan vuodenvaihteessa. Tarjoamme vielä tänä syksynä monipuolisia puheenvuoroja tässäkin blogissa esiin tuoduista teemoista hyvinvointialueiden tulevaa tarinaa ajatellen. Uudistuminen ja hyvä johtaminen ovat hankkeen keskiössä!

Iikka Niinimaa

Iikka Niinimaa

Iikka Niinimaa on KT:n työmarkkina-asiamies, joka työskentelee sosiaali- ja terveyspalveluiden ja varhaiskasvatuksen yksikössä sekä Soteliiderit-hankkeessa. Hankkeessa kehitetään sote-työnantajien strategista henkilöstöjohtamista ja työnantajatoimintaa muutoksissa.

Monipuoliset työmarkkina-asiamiehen tehtävät kunta-alalla ovat antaneet Iikalle laajan näkökulman. Luonto, lukeminen ja jalkapallo pitävät mielen virkeänä.

Lisää uusi kommentti

Rajattu HTML

  • Sallitut HTML-tagit: <a href hreflang> <p> <br>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
CAPTCHA This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.

Lisää kirjoittajalta