Pitäisikö sote-sektorilla pohtia työaikajohtamista uudella tavalla?

Voimassa olevassa SOTE-sopimuksessa on sovittu uuden työaikakokeilun valmistelusta. Kokeilussa kyse olisi erityisesti siitä, voisiko työvuorojen suunnittelukausi ja säännöllisen työajan tasoittumisajanjakso olla jotain muuta kuin se nyt on. Ja voisiko se helpottaa suunnittelua, tukea palvelutuotantoa, vähentää sijaisten tarvetta ja lisätä työhyvinvointia? Tämä selviää vain kokeilemalla. Toimiva kokeilu vaatii tuekseen myös kulttuurin muutosta.

Hyvinvointialueiden sote-sektorilla on vahva työaikakulttuuri, jossa työvuorojärjestelyt suunnitellaan pääsääntöisesti kolmeksi viikoksi kerrallaan.

Työvuorosuunnittelu on usein yhteisöllistä, mikä tarkoittaa, että koko työyhteisö on siinä vahvasti mukana. Suunnitteluun kuluu toteutustavasta riippumatta aikaa, ja se on aina ajankohtainen asia esihenkilön työpöydällä, koska uusia työvuorolistoja laaditaan säännöllisesti.

Miksi toimivia työaikajärjestelyjä pitäisi muuttaa?

Vanha sanonta kuuluu: älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki. Pitkistä tasoittumisjaksoista voi jo nyt sopia paikallisella virka- ja työehtosopimuksella. Tiedossamme ei kuitenkaan ole, että tämänkaltaisia sopimuksia olisi solmittu. Miksi siis rikkoa hyviä traditioita, kun paikallisilla sopimuksillakaan ei ole nähty tarvetta asiaan tarttua?

Hyvinvointialueita sitovissa työ- ja virkaehtosopimuksissa on sovittu enintään kuuden viikon työaikajaksoista, jotka työnantaja voi ottaa käyttöön päättämällä asiasta yksipuolisesti. Kuuden viikon jaksojen käyttö tuli jaksotyössä mahdolliseksi muutama vuosi sitten. Määräys otettiin kokeilun jälkeen valtakunnalliseen sopimukseen, koska kokeilun tulokset koettiin myönteisiksi. Työntekijät olivat tyytyväisiä työajan ennustettavuuden lisääntymiseen. Pidempi jakso saattoi myös vähentää työnantajan tarvetta palkata sijaisia.

Voisiko vieläkin pidemmistä työaikajaksoista saada vastaavia tai aivan uudenlaisia hyötyjä palvelujen tuottamiseen?

Valtakunnalliset työehtosopimukset ohjaavat paikallisia ratkaisuja, vaikka toisin sopiminen paikallisesti olisi mahdollista. Uudenlaisista työaikajärjestelyistä sopiminen paikallisesti voi myös olla ison tekemisen ja teknisen vaivan takana.

Mitä työaikakokeilu vaatisi käytännössä?

Mitä pidempien työaikajaksojen kokeileminen vaatisi käytännössä työpaikoilta? Ensimmäinen vaatimus on riittävä tietopohja toiminnasta ja palvelutarpeista. Sen puuttuminen voi olla osasyy sille, että nykyistä pidemmistä tasoittumisjaksoista ei ole paikallisesti sovittu tai esimerkiksi kuuden viikon työaikajakso ei ole saanut isoa tuulta alleen.

Erilaista dataa kuitenkin kertyy ja kerätään eri tarkoituksiin. Voisiko tätä datavirtaa hyödyntää nykyistä enemmän myös työvuorosuunnittelussa mallintamisen kautta, jotta henkilöstöresurssien käyttöä voitaisiin optimoida? Tämä vaatisi dataa, analytiikkaa ja tiedolla johtamista – suunta, johon ollaan jatkuvasti menossa.

Toiminnan tarpeiden ohella henkilöstön poissaolot, erityisesti sairauspoissaolot ja henkilöstön lasten äkilliset sairastumiset, vaikuttavat työvuorojärjestelyihin. Voisi ajatella, ettei työaikajakson pituus juurikaan vaikuta niiden ennakointiin. Sairauspoissaololuvut ovat sote-sektorilla tavallista korkeammat. Jos pidempien tasoittumisjaksojen kokeiluun päästään, olisikin hyvä seurata sen vaikutuksia myös sairauspoissaoloihin.

Toiseksi kokeilun tueksi tarvitaan toimivia sijaispooli- tai varahenkilöjärjestelyjä. Niiden merkitys korostuu, jos työvuoroluettelo päätettäisiin antaa kerralla tiedoksi koko uudelle työajan tasoittumisjaksolle, joka olisi nykyistä kolmen tai kuuden viikon jaksoa pidempi.

Kolmanneksi nykyistä pidempien tasoittumisjaksojen yhteydessä on syytä miettiä lomiin ja muihin ennalta tiedossa oleviin poissaoloihin liittyvien käytäntöjen toimivuutta. Esimerkiksi vuosilomien vahvistamisen aikataulua voi olla tarpeen tarkistaa.  

Työaikajärjestelyjen muutos on myös kulttuurin muutos 

Neljänneksi vaaditaan myös toimintatapojen ja kulttuurin muutosta työpaikalla.

Selvitimme työvuoroluettelon muuttamistarpeita kyselyllä muutama vuosi sitten. Sen mukaan yleisimmät syyt työvuoroluettelon muutoksiin olivat sairauspoissaolot ja työntekijöiden omat pyynnöt, kuten Riikka Krausen kanssa kirjoittamassani blogissa kerron. 

Sote-sektorilla on edelleen yhteisöllinen suunnitteluperinne, jossa henkilöstö voi vaikuttaa työaikoihin varsin hyvin. Siitä huolimatta työntekijän oma pyyntö oli yleinen syy muuttaa työvuoroluetteloa.

Nykyistä pidemmät suunnittelu- ja työajan tasoittumiskaudet vaatisivat kaikilta riittävää ennakointia, myös henkilöstöltä. Kokeiluun osallistumisen kynnystä voisi ehkä madaltaa, jos työnantaja voisi antaa työvuoroluettelon osissa tiedoksi tasoittumisjakson aikana. On selvää, että tässäkin mallissa voidaan kuulla henkilöstön toiveita yhteisön pelisääntöjen mukaan. 

Kokeilulla haastettaisiin myös kulttuuria ja ajattelumalleja. Työnantajalla on oltava riittävä tietopohja sekä uskallusta katsoa nykyistä pidemmälle. Muutos ei ole aina helppo tie. Esimerkiksi kaikista vanhoista yksilöllisistä käytännöistä ei voida aina pitää kiinni, kun yhteisöllisestä suunnittelusta siirrytään keskistettyihin järjestelyihin.

Lopulta pienin askelin liikkeelle lähtö kokeilussakin voi olla realistisin vaihtoehto kaikkien kannalta. 

Ilman kokeilua emme saa tietoa pidempien työaikajaksojen toimivuudesta

Nykyistä pidemmät työaikajaksot ja suunnittelukaudet tuskin sopivat koskaan kaikkiin toimintoihin ja palveluihin. Niitä olisi kuitenkin hyvä kokeilla siellä, mihin ne voisivat soveltua. Ilman kokeilua ei tiedetä, tukisivatko ne esimerkiksi toiminnan järjestelyjä tai henkilöstön riittävyyttä ja tyytyväisyyttä. 

Kokonaisuudessaan SOTE-sopimukseen kirjattu toimeksianto kuuluu seuraavasti: "työaikajärjestelmien edelleen kehittämiseksi määräysten toimivuuden seuraamisen rinnalla työryhmä neuvottelee ja sopii sopimuskauden aikana uudentyyppiset kokeilumääräykset, joissa käytettäisiin nykyistä pidempää työajan tasoittumisjaksoa ja ylityön muodostuminen ei olisi jaksotyöaikatyyppistä." 

Neuvottelutehtävän eteneminen osoittaa aikanaan, minkälaista mallia tai malleja kokeilussa voitaisiin käyttää. Tarvitsemme kokeiluun mukaan hyvinvointialueita, jotka haluavat kehittää työaikajärjestelyitä ja kokeilla uusia ratkaisuja. Vain kokeilemalla saadaan tietoa uudenlaisten mallien hyödyistä ja haitoista.