Tekoäly täydentää, mutta ei korvaa julkisen sektorin työtä

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö kertoi mediassa olevansa peloissaan, koska hän ennakoi tekoälyn korvaavan merkittävissä määrin ihmistyötä julkisella sektorilla. Uusilla teknologioilla voi joko pelotella kansalaisia tai tuoda esiin niiden mahdollisuuksia parantaa kansalaisten elämää. 

Tekoälyn uumoillaan monissa puheenvuoroissa mullistavan työelämää. Moni hyödyntää sitä jo nykyisin omassa työssään, ja oletettavasti tulevaisuudessa vielä enemmän. Mitä pidemmälle tulevaisuuteen ajatusleikkejä jatkaa, sen sumuisemmiksi kuva kristallipallossa muuttuu.

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen kuitenkin esitti Helsingin Sanomien haastattelussa (26.6.2026) tekoälyn käytöstä julkisella sektorilla visioita, jotka kaipaavat tarkempaa perkaamista. Majanen esitti muun muassa, että tekoäly lisäisi julkisen alan tuottavuutta 20 prosentilla muutamassa vuodessa, mikä vähentäisi merkittävästi alan henkilöstömäärää. Näin suuri ja nopea mullistus kuulostaa epärealistiselta, eikä olisi ainakaan helppoa ja mutkatonta.

Työt ja työn tekemisen tavat muuttuvat varmasti jo lähitulevaisuudessa ja pitkällä aikavälillä vielä enemmän. Mutta voidaanko tästä suoraan arvioida, että julkisella sektorilla työt vähenevät? Kysymystä voi pureskella lähtien kunta- ja hyvinvointialuetyöntekijöiden tehtävien hahmottamisesta.

Missä tehtävissä ja kuinka paljon työaikaa säästyy?

Tekoälyn vaikutukset työpaikkoihin riippuvat luonnollisesti siitä, mitä tehtäviä tekoäly voi hoitaa. Vaikutukset näyttäytyvät erilaisina rutiinitehtävissä, asiantuntijatehtävissä ja kohtaavissa tehtävissä. Toistaiseksi vaikutukset ovat olleet suurimmat rutiinitehtävissä, joita tekoäly voi automatisoida. Hyvin harvan työnkuva koostuu ainakaan kokonaan rutiinitehtävistä, joita voitaisiin automatisoida.

Tekoäly on erittäin nopea hakemaan, käsittelemään, jalostamaan ja hyödyntämään tietoa. Asiantuntijatyössä aika rajoittaa eniten sitä, kuinka laajaa ja syvällistä asiantuntemusta urallaan ehtii hankkia ja missä kaikessa sitä ehtii hyödyntää. Tekoälyn avulla voidaan suoltaa valtavasti materiaalia, mutta tuotoksen arvo riippuu lähdemateriaalin ja ajattelun laadusta. 

Julkisen alan prosessit ovat usein monimutkaisia ja poikkihallinnollisia. Siksi datan yhdenmukaistamisessa ja puutteiden korjaamisessa on vielä paljon tekemistä. Tekoälyn ohjaaminen ja sen tuotosten tulkinta korostaa entisestään syvällisen osaamisen ja asiantuntijuuden merkitystä.  

Kuntien ja hyvinvointialueiden työtehtävissä korostuu ihmisten kohtaaminen. Ylivoimaisesti suurin osa kuntien ja hyvinvointialueiden työntekijöistä tekee työtään ihmiskontakteissa: heitä ovat esimerkiksi opettajat, sairaanhoitajat, lähihoitajat, lastenhoitajia, lääkärit, sosiaalityöntekijät ja psykologit. Heitä on satoja tuhansia. Näissä tehtävissä työn ydin on inhimillisissä kohtaamisissa. Tekoälyä voi varmasti hyödyntää paljonkin kirjaamistehtävissä, suunnittelussa ja ideoinnissa.

Teknologiaa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi hoitotehtävissä, joissa käytetään jo nykyisin vaikkapa älysänkyjä ja -lattioita. Tulevaisuudessa robottikädet voivat auttaa hoitajaa esimerkiksi potilaiden siirtelyssä.

Suurin osa julkisen sektorin tehtävistä ei ole paperinpyörittelyä, vaan inhimilliseen kohtaamiseen liittyviä tehtäviä, joilla tuotetaan terveyttä, turvallisuutta, sivistystä ja kasvatusta. Inhimillistä kohtaamista ei voida kovin helposti korvata koneilla.

Tekoäly synnyttää uusiakin töitä ja palvelutarpeita

Tekoälystä puhuttaessa unohdetaan usein mahdollisuudet uusille työtehtäville ja korkeammille laatuvaatimuksille. Taloushistoriassa olisi ennennäkemätön tilanne, jos uusi ja mullistava teknologia ei synnyttäisi merkittävästi uutta toimintaa. Kun auto korvasi hevosen, sillä ei enää körötelty samalla tavoin kylätiellä kuin hevosella ennen. Sen sijaan uusi teknologia mahdollisti aiempaa nopeamman liikkumisen ja entistä pidemmät välimatkat.

Sama pätee tekoälyyn. Jos tekoälyagentit tehostavat toimintaa ja seulovat kansalaisista esimerkiksi palveluiden piiriin kuuluvia henkilöitä, tämä ei vähennä vaan lisää palvelujen tarvetta. Hoidettavaksi tulee henkilöitä, joiden palvelutarve on aiemmin jäänyt kokonaan huomaamatta. Suomen julkisen sektorin palveluissa on ollut haasteita hoitoon pääsyssä ja pitkiä odotusaikoja.  

Jos tekoäly oppii ohjaamaan esimerkiksi terveydenhuollon palveluprosesseja, sen pitäisi lisätä, ei vähentää, vaikuttavan ja oikea-aikaisen hoidon määrää. Tällöin kansalaiset eivät enää tyydy aiempaan hoidon tasoon, vaan haluavat nauttia teknologian tuomista uusista mahdollisuuksista. Jos uusi leikkaustapa mahdollistaa kivuttoman elämän, niin harva haluaa jättää vaivansa hoitamatta vain siksi, ettei sen hoito ennenkään ollut mahdollista.

Terveydenhuollon lisääntyneet laatuvaatimukset ovat aina nostaneet palvelujen kysyntää ja tarjontaa. Tekoäly varmasti kiihdyttää tätä kehitystä.

Julkisen sektorin töissä vaaditaan nykyisin paljon inhimillistä kokonaisharkintaa, läpinäkyvyyttä ja oikeusturvaa. Autonomiseen eli itsenäiseen päätöksentekoon pystyvä tekoäly on vielä kaukana, ja sellaisen käyttöönotto edellyttäisi oikeusvaltion uudelleenmäärittelyä. Toistaiseksi tekoäly on avustava työkalu, ja ammattilaiset tekevät päätökset sekä kantavat niistä vastuun. Kansalaisten luottamus julkisiin palveluihin ja toimijoihin on sen varassa, että oikeusturva on kunnossa ja päätöksenteko on läpinäkyvää.

Taloushistorialliset murrokset synnyttävät aina myös uusia ammattiryhmiä. Uusi teknologia synnyttää uusia tarpeita esimerkiksi ammattilaisille, jotka kehittävät ja valvovat tekniikkaa. Tarvitsemmeko esimerkiksi lisää data-asiantuntijoita, jotka tietävät minkä datan perusteella tekoäly toimii? Tarvitsemmeko mekanismin suunnittelijoita, jotka katsovat tekoälyn päätöksenteon eettisyyden perään? Kuka valvoo algoritmeja? Tarvitsevatko kansalaiset omahoitajan ja omalääkärin lisäksi omatekoälyagentin, joka toimii kansalaisten tukihenkilönä?  

Miten kasvava tuottavuus vaikuttaa palkkoihin?

Majasen visiossa palkkojen ja tuottavuuden yhteys vaikutti ohuelta tai ehkä pikemminkin katkeavan. Haastattelun perusteella Majanen olettaa, että tuottavuuden kasvu säästää suoraan palkkakustannuksia. Näin ollen kasvava tuottavuus ei kanavoituisi lainkaan sen aikaansaaneille työntekijöille, vaan jäisi julkisella sektorilla kustannussäästöksi ja oletettavasti yksityisellä sektorilla omistajille.

Tällainen kehitys muuttaisi merkittävästi yhteiskunnallista tulonjakoa ja rakenteita. Perusteltu kysymys on, että jos palkkatuloja ei synny kuten aiemmin, kuka ostaa tekoälyn ja robottien tekemät tuotteet ja palvelut, ja millä rahalla.

Tuottavuuden kasvu tekoälyn myötä tuskin jakautuu eri tehtävissä tasaisesti. Joissakin tehtävissä tuottavuus kasvaa tekoälyn ansiosta, ja palkat voivat nousta. Vastaavasti jos tekoäly korvaa joitain töitä, näissä tehtävissä palkkatason pitäisi laskea. Uudet teknologiat yleensä kasvattavat palkkaeroja.

Loppujen lopuksi kysymys palkoista riippuu siitä, kasvaako kansantulo tekoälyn vaikutuksen seurauksena ja palautuuko hyöty siitä yhteiskuntaan. Lisäksi uuden teknologian käyttöönotto vaatii aina investointeja, mikä nostaa kustannuksia lyhyellä aikavälillä.

Lisätäänkö uskoa, pelkoa vai luottamusta?

Valtionvarainministeriön johtavat virkamiehet ovat viime aikoina tarjonneet medialle runsaasti herkullisia visioitaan. Ensin VM:n budjettipäällikkö kertoo, kuinka supertuottavat ihannekansalaiset juoksevat töihin, pysyvät terveinä ja sen jälkeen hoitavat muut julkiselle sektorille aiemmin kuuluneet tehtävät pyyteettömästi vapaa-ajallaan. Tässä visiossa kansalaisten työlle oli ennennäkemätön tarve.  

Nyt uusimman haastattelun valossa julkisen sektorin työt ovatkin korvattavissa, osin katoavat ja palkanmaksutarve pienenee. Samalla useaan otteeseen todetaan tulevaisuuden olevan pelottava monin tavoin.  Vastuullinen viranhaltija voi toki palvella kansalaisia myös valmistelemalla heitä pelottaviinkin asioihin. Toisaalta olisi virkistävää ja kaivattua, jos jonkun johtavassa asemassa olevan mielestä uudet teknologiat tarjoavat mahdollisuuksia parempaan tulevaisuuteen. 

Tuottavuus on talouskasvun ajuri ja perimmäinen syy hyvinvointiimme. Tuottavuuden kasvua on siksi toivottu ja peräänkuulutettu vuosien ajan. Jos olemme nyt löytäneet teknologian, joka lisää tuottavuutta merkittävästi, eikö se ole juuri sitä, mitä olemme kaivanneet? Pitäisikö pohdinnan painopistettä siirtää siihen, mitä hyvää tekoälyn avulla voidaan saada aikaan, jotta kansalaisten elämänlaatu paranee? KT on nimenomaan nähnyt, että tekoäly ja digiloikka mahdollistaa kansalaisille aiempaa laadukkaammat ja saavutettavammat julkiset palvelut.

Ehdotan, että annamme kansalaisten ja työyhteisöjen itse miettiä, millaista tukea ja osaamista he tarvitsevat, jotta teknologian mahdollisuudet voidaan hyödyntää ja tuottavuutta lisätä. Valtiovarainministeriön ydinosaamista lienee miettiä, miten esimerkiksi verotus huomioi parhaiten talouden muuttuvat tuotantorakenteet. Yhteisenä tavoitteenamme on tukea kansalaisten luottamusta yhteiskunnan instituutioihin ja rakenteisiin. Erityisesti nuoret tarvitsevat perusteltua uskoa turvalliseen tulevaisuuteen.