Työnantajan perälauta ei ole itsesäänselvyys

Työnantajaperälaudalla varustettu järjestelyerä kunta-alan sopimustoiminnassa ei ole itsestään selvä asia, vaan kovan työn tulos. Ikänsä kunta-alalla toimineille asia ei ihan heti aukea, mutta yritän avata asiaa.

Useilla yksityisen sektorin toimialoilla on sovittu paikallisesti jaettavista palkkapoteista, mutta tapa toimia on erilainen kuin kunta-alalla. Ensin yhtiössä yritetään paikallisesti sopia potin jaosta, mutta jos siitä ei päästä yhteisymmärrykseen, potti jaetaan kaikille tasan tai sen suuruus muuttuu.

Kunta-alalla ei toimita näin. Meillä pyritään yhteisymmärrykseen, ja jos tässä ei onnistuta, työnantaja päättää itse potin jaosta. Perälauta on siis työnantajan.

Tähän perälautaan törmätään kuitenkin äärimmäisen harvoin. Suurin osa kuntatyönantajista on pystynyt päättämään yhdessä pääsopijajärjestöjen kanssa järjestelyerän jaosta.

Näin pitää myös menetellä tulevan vuodenvaihteen järjestelyeräneuvotteluissa.

Paikallinen eräkään ei ole itsestäänselvyys

Pääsopijajärjestöillä oli kovat paineet saada liittokierroksella palkankorotuksia jäsenistölleen usean lähellä nollakorotuksia olleiden vuosien jälkeen. KT onnistui kuitenkin tavoitteessaan ja sopi tälle liittokierrokselle korotusprosentteihin nähden merkittävät järjestelyerät.

Järjestelyerien koosta ja ajankohdasta neuvoteltiin pitkään ja hartaasti. Palkansaajapuolella oli uusia neuvottelijoita. Heidät piti saada vakuuttuneeksi siitä, että kunta-alalla myös paikallisen tason neuvottelutoiminta on korkeatasoista ja yhteisymmärryshakuista.

Tämä oli ratkaisevaa, jotta saimme ylipäätään paikalliset erät sopimuksiin.

Paikallisesta erästä neuvottelu on taitolaji

Vuodenvaihteen järjestelyerää koskevissa neuvotteluissa on moni työnantajapuolen neuvottelijoista ensimmäistä kertaa asialla. Paikallinen järjestelyerä on ollut viimeksi ollut kaikissa sopimuksissa vuonna 2013 ja sen jälkeen on moni työnantajan edustaja vaihtunut.

Aikaisemmin eli 2000-luvun alussa järjestelyeriä oli säännöllisesti ja kunta-alalla myös harjaannuttiin neuvotteluun niistä.

Kenttätyössä tuolloin toimineena tiedän kokemuksesta, että neuvottelu järjestelyerästä on vaativinta mahdollista paikallista neuvottelutoimintaa. Siihen pitää valmistautua kunnolla ja sitä varten pitää työnantajapuolella käydä organisaatiossa läpi omat tarpeet ja tavoitteet, joita varmasti on vuosien varrella kertynyt.

Allekirjoituspöytäkirjassa on sovittu hyvin väljä ohjauslauseke, joka antaa laajat mahdollisuudet paikallisesti potin käyttöön. Palkkausjärjestelmä kaipaa satsausta ylläpitoon ja kehittämiseen, tuloksellisuutta pitää tukea ja tehtäviä on järjestelty uudelleen.

Myös kilautus naapurityönantajille kannattaa, sillä alueelliset toimenpiteetkin voivat olla tarpeen.

On itsestään selvää, että KT antaa tukea neuvotteluihin. Pidetään yhdessä huolta hyvästä paikallisesta neuvottelukulttuurista.