Yleiskirje
16/09
Kunnanhallituksille ja kuntayhtymille

Uutta työlainasäädäntöä sekä Korkeimman hallinto-oikeuden päätös julkisesta hakumenettelystä

Osasairauspäivärahaa koskeva lainsäädäntö muuttuu 1.1.2010

Osasairauspäivärahaa koskeva lainsäädäntö tuli voimaan tammikuun alusta 2007. Osasairauspäivärahaa maksettiin vuonna 2008 Suomessa vajaalle kahdelletuhannelle hengelle. Työkyvyttömyyden syynä päivä­rahan saajilla oli useimmiten mielenterveyden yms. häiriöt sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Ammattiryhmistä suurin osasairauspäivärahan saaja oli terveydenhoidon ja sosiaalityön alalta (30,6 % saajista).

Osasairauspäivärahan käyttö laajenee 1.1.2010 alkaen ja sen johdosta sairausvakuutuslakia (1224/2004), lakia Kansaeläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista (566/2005) sekä työsopimuslakia (55/2001) muutetaan.

Keskeisimmät uudistukset osasairauspäivärahan käytössä

a) Päivärahaa voi hakea jo ns. omavastuuajan jälkeen

Osasairauspäivärahan tarkoitus on tukea yhä useamman työkyvyttömän henkilön pysymistä työelämässä ja palaamista kokoaikaiseen työhön. Osasairauspäivärahan käytön lisäämiseksi sairausvakuutuslain säännöksiä muutetaan 1.1.2010 niin, että työkyvyttömällä on työkyvyttömyyden alusta lähtien sairauspäivärahalle säädetyn omavastuuajan jälkeen mahdollisuus työskennellä osa-aikaisesti ja saada lisäksi osasairauspäivärahaa. Omavastuuaika on työkyvyttömyyden alkamispäivä ja yhdeksän sitä lähinnä seuraavaa arkipäivää. Osasairauspäiväraha voi alkaa myös välittömästi sairauspäivärahakauden tai kuntoutusrahakauden jälkeen mikäli osasairauspäiväraha myönnetään välittömästi sairauspäivärahajakson jälkeen. Osasairauspäivärahaan sovelletaan samoja työkyvyttömyyden edellytyksiä kuin sairauspäivärahaan.

 b) Osasairauspäivärahaa voidaan maksaa myös työnantajalle

Toinen osasairauspäivärahajärjestelmää koskeva muutos liittyy päivärahan maksamiseen. Päivärahaa ei ole nykyisin voitu maksaa työnantajalle, vaan osasairauspäiväraha on kaikissa tapauksissa maksettu työntekijälle tai viranhaltijalle suoraan. Sairausvakuutuslaki muuttuu 1.1.2010 niin, että työnantajan maksaessa työntekijälle tai viranhaltijalle osasairauspäivärahakaudelta työkyvyttömyyttä edeltävän kokoaikaisen työ-/virkasuhteen perusteella määräytyvää täyttä sairausajan palkkaa vastaavaa palkkaa, osasairauspäiväraha maksetaan työnantajalle.

Kunta-alan työ- ja virkaehtosopimusten perusteella ei makseta osa-sairauspäivärahalla olevalle sairausajan palkkaa. Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan osasairauspäivärahan perusteena olevaan osa-aikatyötä koskevaan sopimukseen sovelletaan osa-aikatyötä koskevia määräyksiä. Osa-aikatyön ajan työntekijälle tai viranhaltijalle maksetaan osa-aikapalkkaa. Em. sopimuksen ajan työntekijän tai viranhaltijan sairauspäivät (KVTES V luku 2 §) eivät kulu. Edelleen 1.1.2010 osa-sairauspäivärahan käytön laajenemisesta huolimatta kunta-alalla työntekijä tai viranhaltija hakee osasairauspäivärahansa itse eikä sitä makseta työnantajalle.

Osa-aikatyöstä tehdään edelleen sopimus työnantajan kanssa

Em. muutosten lisäksi osasairauspäivärahan saamisen edellytyksiin, etuuden määräytymisperusteisiin tai kestoon ei tule muutoksia. Osasairauspäivärahan keskeinen lähtökohta on, että työntekijän tai viranhaltijan työkykyä arvioitaessa hankitaan riittävät tiedot työkykyyn vaikuttavista sairauksista ja niiden toimintakyvylle aiheuttamista rajoitteista. Osasairauspäivärahan myöntämisen edellytyksenä on edelleen, että työntekijä tai viranhaltija pystyy terveyttään ja toipumistaan vaarantamatta hoitamaan osan työtehtävistään. Työntekijän tai viranhaltijan ja työnantajan välinen sopimus osa-aikatyöstä tulee perustua terveydentilaa koskevaan selvitykseen sekä lääkärinlausuntoon. Työntekijän tai viranhaltijan kieltäytyminen osa-aikaisesta työskentelystä sairausajalla ei saa heikentää henkilön asemaa työ-/virkasuhteessa. Osa-aikaisen työskentelyn tuleekin aina perustua henkilön suostumukseen.

Osasairauspäivärahan edellytyksenä on edelleen, että:

- työntekijän/viranhaltijan työaika on ollut ennen sairauspäivärahakautta kokoaikatyön mukainen. Ts. oikeus osapäivärahaan koskee vain täyttä työaikaa tekeviä viranhaltijoita ja työntekijöitä.

- lääketieteellisen selvityksen so. lääkärintodistuksen mukaan henkilö on edelleen sairausvakuutuslain tarkoittamalla tavalla työkyvytön ja tulee olemaan työkyvytön koko osasairauspäivärahakauden.

- päivärahan hakija on sopinut työnantajansa kanssa työnsä tekemisestä osa-aikaisesti siten, että työaika ja palkka ovat enintään 60 % ja vähintään 40 % täydestä.

 - sopimuksen osa-aikatyöstä pitää olla tehty vähintään 12 arkipäivän ajaksi ja sopimuksen osa-aikatyöstä on oltava voimassa koko osapäivärahakauden.

Osasairauspäivärahaa maksetaan enintään 72 arkipäivältä joko yhtäjaksoisesti tai vähintään 12 arkipäivän yhtäjaksoiselta ajalta. Osapäivärahan enimmäisaikaa laskettaessa otetaan huomioon kaikki osasairauspäivärahat kahden edeltäneen vuoden ajalta.

Osasairauspäiväraha on erillinen etuus ja sen maksaminen ei vaikuta sairauspäivärahan enimmäisaikaan. Osapäivärahan määrä on puolet sitä edeltäneeltä ajalta maksetusta täydestä sairauspäivärahasta.

Osa-aikaiseen työhön siirtymistä sekä muita osittaiseen sairauspoissaoloon vaikuttavia seikkoja on laajemmin selostettu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeessä 22/2006.


Isyysvapaa ("isäkuukausi") pitenee 1.1.2010 lukien kahdella viikolla

Voimassa olevan sairausvakuutuslain mukaan lapsen isällä on oikeus saada isyysrahaa. Saadessaan isyysrahaa, isä on isyysvapaalla. Isä ei saa olla ansiotyössä aikana, jolta isyysrahaa maksetaan.

Isyysrahaa maksetaan äitiys- ja vanhempainrahakaudella yhteensä enintään 18 arkipäivältä. Isyysvapaa voidaan jakaa enintään neljään yhdenjaksoiseen kauteen. Tämän isyysvapaan aikana lapsen äiti voi olla samanaikaisesti äitiys- tai vanhempainvapaalla.

Edellä mainitun isyysvapaan lisäksi isä voi pitää ns. isäkuukauden. Kun isä käyttää vanhempainrahakaudesta vähintään 12 viimeistä arkipäivää, saa hän 1-12 arkipäivää ylimääräistä vapaata. Tätä 13-24 arkipäivän pituista jaksoa kutsutaan isäkuukaudeksi. Siltä osin kuin isäkuukausi sijoittuu vanhempainrahakaudelle, maksetaan vanhempainrahaa. Muiden päivien (1-12) osalta maksetaan isyysrahaa.

"Isäkuukautta" koskevat muutokset

Lapsen syntymän jälkeen, äitiys- tai vanhempainrahakaudella, pidettävä yhteensä enintään 18 päivän pituinen isyysvapaa säilyy entisellään.

Sairausvakuutuslain 9 luvun 10 a § (962/2009) muuttuu 1.1.2010 lukien siten, että isäkuukauden pituus on enimmillään 36 arkipäivää, johon sisältyy yhdenjaksoisesti pidettävät 12 vanhempainrahapäivää ja 1-24 isyysrahapäivää. Isäkuukauden pituus on siten 13-36 arkipäivää. Isäkuukausi tulee pitää kokonaisuudessaan yhdenjaksoisena.

Laki pysyy ennallaan sen osalta, että edellä mainittuun isäkuukauteen kuuluvat vapaat on pidettävä 180 kalenteripäivän kuluessa sen vanhempainrahajakson päättymisestä, joka on alkanut välittömästi äitiysrahakauden jälkeen. Isäkuukautta ei siis tarvitse pitää esimerkiksi äitiysvapaata seuraavan vanhempainvapaan päättyessä vaan isä voi siirtää edellä mainitut 12 vanhempainrahapäivää ja 1-24 isyysrahapäivää pidettäväksi myöhemmin. Vanhempainrahajakso 12 arkipäivää, voidaan siirtää pidettäväksi myöhemmin, vain mikäli isä pitää vähintään yhden isyysrahapäivän.

Isäkuukauden pitäminen edellyttää, että äiti ja isä sopivat siitä, että isä pitää vanhempainvapaasta vähintään em. 12 arkipäivää.

Uutta lakia sovelletaan, jos lapsen perusteella ei ole maksettu vanhempainpäivärahaa (äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa) vuoden 2009 puolella.

Lisätietoja: www.kela.fi, www.stm.fi


Vuorotteluvapaalaki pysyväksi 1.1.2010 alkaen

Vuorotteluvapaalaki muuttuu pysyväksi 1.1.2010 lukien (962/2009). Laista on poistettu säännös vuorotteluvapaan pitämisestä vuoden 2010 loppuun mennessä. Näin ollen vuorotteluvapaa tulee pitää kahden vuoden kuluessa sen alkamisesta. Lain sisältöön ei ole tehty muutoksia.


Laki maanpuolustusvelvollisuutta täyttävän työ- ja virkasuhteen jatkumisesta voimaan 1.8.2009

Laki maanpuolustusvelvollisuutta täyttävän työ- ja virkasuhteen jatkumisesta (305/2009) tuli voimaan 1.8.2009. Lisäksi on muutettu asevelvollisuuslakia (1438/2007) ja siviilipalveluslakia (1446/2007). Samalla kumottiin vuoden 1962 alusta voimassa ollut palvelukseen kutsutun asevelvollisen työ- tai virkasuhteen jatkumisesta annettu laki, joka oli sekä sisällöltään että terminologialtaan vanhentunut.

Ase-, siviili- tai aseettomaan palvelukseen määrätyllä työntekijällä tai viranhaltijalla on lain mukaan oikeus saada vapaata palveluksen suoritta­miseksi. Selvitys palvelukseen määräämisestä on esitettävä työnantajalle viimeistään kaksi kuukautta ennen palveluksen alkamista tai jos se ei ole mahdollista, välittömästä työntekijän saatua tietää palveluksen alkamisesta.

Palvelukseen määrätyllä on oikeus palata aikaisempiin tehtäviinsä palveluksen päätyttyä tai keskeydyttyä. Jos tämä ei ole mahdollista työntekijälle tai viranhaltijalle on tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen tai palvelusuhteen mukaista työtä ja jos tämäkään ei ole mahdollista muuta sopimuksen mukaista työtä. Hänen tulee kuitenkin noudattaa uuden lain 5 § mukaisia ilmoitusaikoja voidakseen palata takaisin työhön. Säännökset koskevat sellaisinaan myös vapaaehtoisesti asepalvelusta suorittavia naisia.

Palveluksessa olevalla on tehostettu irtisanomissuoja. Lain mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijää tai viranhaltijaa palveluksen johdosta. Työnantajan vastaanotettua selvityksen palveluksesta, irtisanomisen katsotaan johtuvan palvelukseen määräämisestä, jollei työnantaja osoita sen johtuneen muusta syystä. Työnantaja saa irtisanoa palvelusta suorittavan työntekijän työsopimuksen taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla vain, jos työnantajan toiminta päättyy kokonaan tai lakkaa.


Korkeimman hallinto-oikeuden päätös julkisesta hakumenettelystä (KHO 2009:93)

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan virka­suhteeseen ottaminen edellyttää pääsääntöisesti julkista hakumenettelyä.

Lain 4 §:n 3 momentissa on säädetty ne tilanteet, joissa julkista hakumenettelyä ei tarvitse tehdä kuten esim. sijaiseksi tai avoinna olevaan virka­suhteeseen ottaminen määräajaksi tai taloudellisista ja tuotannollista syistä irtisanotun viranhaltijan ottaminen toiseen virkasuhteeseen. Säännöksen luettelo ei ole kuitenkaan tyhjentävä, vaan kunta voi 4 §:n 3 momentin perusteella lisäksi määrätä johtosäännössään perusteista, joiden mukaan julkista hakumenettelyä ei tarvita. Edellytyksenä on, että johtosäännössä määrätty peruste on rinnastettavissa 4 §:n 3 momentissa mainittujen perusteisiin.

Korkeimman hallinto-oikeuden (2009:93) päätöksessä on kysymys hallintosäännön määräyksestä, jonka mukaan henkilö saatiin ottaa virkasuhteeseen ilman hakumenettelyä, mikäli hän on hoitanut vastaavia tehtäviä kunnan virka- tai työsuhteessa vähintään kuusi kuukautta. Määräys vastaa Kuntaliiton/Kunnallisen työmarkkinalaitoksen laatimaa hallintosäännön mallia. Määräys on mitä ilmeisimmin useimmissa kuntien ja kuntayhtymien hallintosäännöissä.

Kunnat ja kuntayhtymät eivät voi siis enää noudattaa kyseistä hallintosäännön määräystä ja se tulee poistaa hallintosäännöistä.

Virkasuhteeseen ottamisen ilman julkista hakumenettelyä tulee perustua viranhaltijalain 4 §:n 3 momentissa mainittuihin perusteisiin. Kunnat ja kuntayhtymät voivat edelleenkin määrätä hallintosäännöissään muistakin perusteista. Olennaista on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteella se, että hallintosäännön määräysten tulee olla selkeämmin rinnastettavissa laeissa säädettyihin perusteisiin. Se, missä tilanteessa rinnasteisuus on riittävää, on vaikea arvioida. Korkein hallinto-oikeus viittaa siihen, että viranhaltijalain 4 §:n 3 momentissa mainitut poikkeussäännökset perustuvat yhtäältä kiiretilanteiden edellyttämään joustamisen tarpeeseen ja toisaalta palvelussuhteen jatkuvuuteen.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei vaikuta niihin virkavalintapäätöksiin, jotka on tehty em. hallintosäännön määräyksen perusteella ja jotka ovat jo lainvoimaisia. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei koske työsuhteisen henkilöstön hakumenettelyä. Mahdollisesta hakumenettelystä työsuhteeseen otettaessa ei ole vastaavanlaisia säännöksiä kuin virkasuhteeseen ottamisesta on kunnallisessa viranhaltijalaissa. Näin ollen kukin työnantaja voi itsenäisesti päättää kunnassa/kuntayhtymässä noudatettavista menettelytavoista.

KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS

Työmarkkinajohtaja                                  Markku Jalonen

Neuvottelupäällikkö                                  Sari Ojanen

Liitteet (pdf)
Laki sairausvakuutuslain muuttamisesta (532/2009)
Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 27 §:n muuttamisesta (533/2009)
Laki työsopimuslain 2 luvun 11 a §:n muuttamisesta (534/2009)
Laki maanpuolustusvelvollisuutta täyttävän työ- ja virkasuhteen jatkumisesta (305/2009)
Laki vuorotteluvapaalain 25 §:n muuttamisesta (961/2009)
Laki sairausvakuutuslain 9 luvun 10 a §:n muuttamisesta (962/2009)

Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 27 §:n muuttamisesta (533/2009)

Yhteystiedot

Henrika Nybondas-Kangas

Henrika Nybondas-Kangas

neuvottelupäällikkö
Puhelin:
+358 9 771 2100
Matkapuhelin:
+358 50 357 4233
Sähköposti:
Henrika.Nybondas-Kangas@kt.fi
Organisaatio:
KT Kuntatyönantajat
Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen palvelussuhdeasiat