Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi valtakunnallisista työvoimapula-aloista
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi valtakunnallisista työvoimapula-aloista.
Luonnoksen 1 §:ssä säädettäisiin työvoimapula-alat eli ammattialat, joilla on työvoiman saatavuus-ongelmia koko valtakunnan alueella ja joilla ulkomaalaislain mukaan työntekijän oleskeluluvan haltijalla on oikeus tehdä töitä lupaan merkityn työnteko-oikeuden lisäksi. Asetusluonnoksessa asetetaan tiukat kriteerit pula-alojen määrittelylle. Arviointi perustuu lisäksi yhden ajankohdan tilanteeseen ja tietyssä paikassa ilmoitettuihin hakemuksiin. Tämä väistämättä kapeuttaa näkemystä työvoimapu-lasta. Työvoimapulan laajuutta on seurattu monilla eri mittareilla ja myös sen kehitystä on pyritty arvioimaan erilaisilla laskentamalleilla. Mittarista ja tarkastelutavasta riippumatta työvoimapula on näyttäytynyt viimeisen vuosikymmenen aikana vaikeimmalta useissa laillistettujen ammattihenkilöiden tehtävissä. Näissä tehtävissä työskentelevät ovat kriittisen tärkeässä asemassa julkisten hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen tuottamisen kannalta.
KT:n näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla ammattiryhmistä vakavin työvoimapula kohdistuu tällä hetkellä lääkäreihin, kuten asetusluonnoksessakin todetaan. Hammaslääkärien, psykologien, sosiaalityöntekijöiden, puheterapeuttien, sairaanhoitajien ja lähihoitajien saatavuusongelmat ovat tilapäisesti helpottaneet talouden heikon suhdannetilanteen, työmarkkinoiden huonon kokonaiskysynnän sekä hyvinvointialueiden säästötoimien vuoksi. Kuitenkin jo väestön ikääntymisen tiedetään kasvattavan sote-henkilöstön kysyntää tulevina vuosina. Myös THL:n SOTEHEN-raportissa arvioitiin, että erityisesti lääkäreistä ja lähihoitajissa työvoimapula on vääjäämätöntä tulevaisuudessa.
Kasvatuksen ja koulutuksen toimialoilla työvoimapula on ollut sitkeää erityisesti varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien tehtävissä. Varhaiskasvatuksen opettajien ja johtajien pula tulee muodostamaan merkittävän ongelman vuonna 2030, kun uusi varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitus tulee voimaan.
Työvoimapulassa on vaihtelua sekä paikallisesti, että myös ajan ja ammattiryhmien välillä. Demografisissa muutoksissa on alueiden välillä vaihtelua eikä työvoiman saatavuuden eriytymistä voida näin välttää. Väestön ikääntyminen jatkuu ja lisää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tarvetta. Lisäksi palvelutarpeet muuttuvat alueittain eri tavoin erilaistaen samalla työvoimatarpeita. KT pitää puutteena, ettei asetusluonnoksessa ole huomioitu alueiden välisiä eroja kansalaisten palvelutarpeissa tai työvoiman saatavuudessa.
Edelleen sääntelyn muutokset, kuten ammattihenkilöitä koskevat kelpoisuusehdot ja henkilöstömitoitukset vaikuttavat aina voimaan tullessaan ammattilaisten kysyntään ja tarjontaan. Ne voivat joko lisätä tai lieventää työvoimapulaa. KEVAn tekemän arvion mukaan 28 % hyvinvointialueiden ja 30 % kuntien henkilöstöstä tulee eläköitymään seuraavien seuraavan 10 vuoden aikana. KT kiinnittää huomioita siihen, että ko. kehitys on ennakoitavissa, mutta sitä ei nyt otettaisi huomioon asetuksessa. Sen sijaan arviot perustuisivat pistemäiseen tilannetietoon.
KT pitää tärkeänä, että työvoiman saatavuuden tarkastelua pitäisi siksi tehdä pitkäjänteisesti ja ennakoivasti sen sijaan, että arviointi perustuisi vain tarkasteluhetken tilanteeseen. Tavoitteena tulisi olla työvoimapulan ehkäiseminen ennakolta, johon voidaan vaikuttaa myös työperäisen maahanmuuton oikea-aikaisella ja riittävällä lisäämisellä.
Luonnoksen 2 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi asetuksen voimaantulosta. KT kiinnittää huomioita, että asetuksen ehdotetaan olevan jatkossa olevan toistaiseksi voimassa. Luonnoksessa ei ole esitetty perusteluja voimassaolon muuttamiselle eikä arvioitu muutoksen vaikutuksia. Epäselväksi jää myös, millä perusteilla ja menettelyllä asetuksen sisältöä olisi tarkoitus jatkossa arvioida ja tarvittaessa muuttaa esimerkiksi työmarkkinatilanteen tai työvoiman saatavuus tilanteen muuttuessa. KT pitää ongelmallisena, että nyt pistemäinen tilannearvio ja toistaiseksi voimassa oleva asetus, eivät pysty huomioimaan lähitulevaisuudessa kuntien ja hyvinvointialueiden työvoimapulaa. Siksi KT pitää tärkeänä, että toistaiseksi voimassa olevan sääntelyn perusteet, vaikutukset sekä sääntelyn seuranta- ja päivittämistarpeet kuvataan asetuksen perustelumuistiossa nyt esitettyä tarkemmin.
Lisäksi KT pitää tarpeellisena arvioida tarkemmin asetuksen taannehtivaa soveltamista työntekijän oleskelulupiin, jotka ovat tai ovat olleet voimassa 12.6.2026 tai sen jälkeen. Vaikka tavoitteena on turvata työnteko-oikeuden jatkuvuus asetusten välisessä siirtymätilanteessa, perusteluissa tulisi arvioida, voiko taannehtiva soveltaminen johtaa yksittäisissä tilanteissa luvanhaltijan tai työnantajan kannalta epäedullisiin tai ennakoimattomiin seurauksiin. Erityisesti tulisi selventää, sovelletaanko uutta asetusta taannehtivasti myös silloin, kun sen mukainen sääntely olisi henkilön kannalta aikaisempaa sääntelyä epäedullisempaa. Sääntelyn tulee olla ennakoitavaa, eikä taannehtivan soveltamisen tulisi heikentää jo olemassa olevaan oleskelulupaan tai työnteko-oikeuteen perustuvaa asemaa.
KUNTA- JA HYVINVOINTIALUETYÖNANTAJAT KT
