Hallituksen esitys eduskunnalle koskien työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikoja
KT pitää työoikeudellisten vanhentumis- ja kanneaikojen yhdenmukaistamista ja siten oikeustilan selkiyttämistä lähtökohtaisesti hyvänä ja tarpeellisena. Esitys sisältää muun muassa työsopimuslain mukaisen vanhentumisajan lyhenemisen sekä uutena asiana lopullisen vanhentumisajan, joita KT pitää hyvinä muutoksina.
Toisaalta nyt esitetyt muutokset työaikalain ja vuosilomalain sääntelyyn merkitsevät heikennystä verrattuna nykytilaan, sillä nykyiset kanneajat muutettaisiin katkaistavissa oleviksi vanhentumisajoiksi. Kanneaikojen muuttaminen vanhentumisajaksi johtaisi siihen, että työntekijän saatavat voisivat pysyä voimassa esityksen mukaiseen 10 vuoden lopulliseen vanhentumiseen saakka.
KT pitää tärkeänä, että työ- ja virkaehtosopimusten tulkintaan liittyvät näkemyserot ratkaistaan mahdollisimman pian, koska mahdollinen väärä tulkinta voi muutoin toistua pitkänkin aikaa satojen taikka jopa tuhansien työntekijöiden kohdalla. Koska työ- ja virkaehtosopimuksen tulkintaa koskevat erimielisyydet koskevat usein huomattavan suurta joukkoa työntekijöitä, on riidoilla usein työnantajille merkittävä taloudellinen vaikutus. Tästä syystä sääntelyn tulee tukea riitojen mahdollisimman varhaista ratkaisemista. Esityksessä tulee kiinnittää huomiota erityisesti lopullisen vanhentumisajan pituuteen sekä siihen, millaisia toimia työntekijältä edellytetään vanhentumisen katkaisemiseksi.
Esityksessä ei ole ehdotettu muutoksia viranhaltijalain vanhentumista koskevaan sääntelyyn. KT pitää tärkeänä, että myös viranhaltijalain päivitystarpeita arvioitaisiin kokonaisuudessaan ja tässä yhteydessä tarkasteltaisiin muun muassa viranhaltijalain vanhentumista koskevan säännöksen uudistamis-/muutostarpeet.
Ehdotus työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen yhdenmukaistamiseksi
Esitettyjä muutoksia voidaan pitää selkeinä sen suhteen, että jatkossa vanhentuminen määräytyisi niin työsopimuslaissa, työaikalaissa kuin vuosilomalaissa samalla tavalla, vaikkakin nyt esitetyt muutokset työaikalain ja vuosilomalain sääntelyyn merkitsevät heikennystä verrattuna nykytilaan, sillä nykyiset kanneajat muutettaisiin katkaistavissa oleviksi vanhentumisajoiksi.
Esityksessä voidaan pitää hyvänä ja kannatettavana sitä, että työsopimuslain mukaista työsuhteen kestäessä voimassa olevaa vanhentumisaikaa lyhennettäisiin nykyisestä viidestä vuodesta kolmeen vuoteen. Lisäksi tulkinnanvaraisia asioita koskien kanneaikaa on esitetty lyhennettäväksi, jota voidaan pitää hyväksyttävänä.
Esityksen mukaan työsuhteen kestäessä kaikki saatavat raukeaisivat 10 vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana saatava on erääntynyt, jollei kannetta ole tätä ennen nostettu. Ehdotettua muutosta saatavan lopullisesta vanhentumisesta voidaan pitää hyvänä ja toivottavana. Erityistä huomiota tulee kuitenkin kiinnittää esitettyyn lopullisen vanhentumisajan pituuteen, joka tulisi olla KT:n arvion mukaan lyhyempi.
Liian pitkä lopullinen vanhentumisaika mahdollistaa tilanteet, joissa saatavaa koskeva epäselvyys jää ratkaisematta vuosiksi. On hyvin tavallista, että työntekijä esittää työnantajaansa kohtaan jotakin saatavaa koskevia vaatimuksia, joita työnantaja pitää perusteettomana ja joiden osalta työntekijä pysyttäytyy työnantajalta saamansa vastauksen jälkeen passiivisena. Työntekijän pysyessä passiivisena voi työnantaja perustellusti olettaa, että työntekijä on tyytynyt saamaansa vastaukseen ja hyväksynyt työnantajan noudattaman tulkinnan asiassa. Pitkä lopullinen vanhentumisaika mahdollistaa sen, että työntekijän pysyessä passiivisena muun muassa viivästyskorkoa kertyy vuosien ajan riippumatta siitä, että viivästys johtuu työntekijän omasta toiminnasta olla riitauttamatta asiaa. Tällaista tilannetta voidaan pitää työnantajan näkökulmasta kohtuuttomana.
Lisäksi esimerkiksi työaikaan liittyvät asiat ovat usein myös sellaisia, joissa työnantaja noudattaa jotakin samanlaista, tavallisesti työaikalakiin tai työ- ja virkaehtosopimuksen työaikamääräyksiin perustuvaa käytäntöä laajaan joukkoon työntekijöitä ja viranhaltijoita. Tällainen työnantajan noudattama käytäntö koskee usein satoja tai jopa tuhansia työntekijöitä, jonka vuoksi on tärkeää, että tulkintaerimielisyyksiin saadaan mahdollisimman nopeasti tuomioistuimen ratkaisu.
Lyhyempää lopullista vanhentumisaikaa puoltavat myös erityisesti näyttövaikeudet. Mitä kauemmin esimerkiksi työn tekemisestä, varallaolosta tai ylityöstä on kulunut aikaa, sen vaikeampi on oikeudenkäynnissä näyttää asioita toteen. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä todennäköisemmin organisaatiossa myös tapahtuu henkilöstövaihdoksia, jotka luonnollisesti vaikeuttavat asian selvittämistä. Myös kirjallisen näytön esittäminen väistämättä hankaloituu ajan kuluessa. Pitkä lopullinen vanhentumisaika voi siten johtaa työnantajan kannalta kohtuuttomiin lopputuloksiin. Lisäksi pitkät vanhentumisajat lisäävät työnantajien hallinnollista taakkaa, koska työnantajan on muun muassa varauduttava säilyttämään saatavia koskevia asiakirjoja huomattavan pitkän ajan mahdollisen oikeudenkäynnin varalta.
Vaikka työntekijällä voi olla käytännössä kynnys ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin palvelussuhteensa aikana, työntekijän suojaa vahvistaa lainsäädäntöön sisältyvä vastatoimien kielto. Tämän vuoksi työntekijän oikeussuojan toteutuminen ei edellytä esitettyä 10 vuoden lopullista vanhentumisaikaa.
On myös tärkeää varmistaa, että työnantajalla on mahdollisuus saattaa erimielisyys tuomioistuimen ratkaistavaksi tilanteessa, jossa työntekijä esittää vaatimuksen, mutta ei itse nosta kannetta. Työnantajalla tulee tällöin olla mahdollisuus saada asia ratkaistuksi ilman, että se joutuu voittaessaan asian vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan. Nykytilan perusteella tämä vaikuttaisi olevan mahdollista.
Vanhentumisen katkaisemiselle ei ole ehdotettu tarkempaa sääntelyä siitä, miten vanhentuminen tulee katkaista. Hallituksen esityksessä on todettu, että työoikeudellisissa saatavissa voitaisiin jatkossakin katsoa riittäväksi, että työntekijä yksilöi vaateensa sillä tarkkuudella kuin vapaamuotoisessa vanhentumisen katkaisussa tavallisesti edellytetään. Minkäänlaista korotettua yksilöintivaatimusta ei edellytettäisi.
KT pitää tärkeänä, että vanhentumisen katkaisemiselle asetettaisiin täsmällisemmät sisällölliset vaatimukset. Riittävän täsmällinen yksilöinti on välttämätön, jotta työnantaja voi arvioida muun muassa vaatimuksen perusteen, selvittää asiaa sekä tarvittaessa korjata menettelynsä. KT katsoo, että työntekijän tulisi vähintään yksilöidä vaatimuksen kohteena oleva tapahtuma tai menettely, ilmoittaa vaadittu määrä sekä perustella mihin vaatimus perustuu. Vanhentumisen katkaisu pitäisi siten tapahtua niin, että työnantaja sen jälkeen tietää, mitä vaaditaan ja millä perusteella.
KT toteaa lopuksi, että se olisi pitänyt asiassa parempana ratkaisuvaihtoehtona sääntelyn selkeyttämistä siten, että lainsäädäntö olisi täsmennetty vastaamaan korkeimman oikeuden tulkintaa. Tämä olisi ollut mahdollista esimerkiksi määrittelemällä nykyistä tarkemmin, mitkä työehtosopimukseen perustuvat saatavat ovat työaika- ja vuosilomasidonnaisia ja kuuluvat työaikalain tai vuosilomalain kanneaikaa koskevan sääntelyn piiriin. Tällainen ratkaisu olisi ottanut paremmin huomioon erityisesti työaika- ja vuosilomaliitännäisiin saataviin liittyvät näyttövaikeudet ajan kulumisen myötä sekä edistänyt riitojen nopeampaa ratkaisua. Riitojen varhainen ratkaiseminen on sekä työnantajan että työntekijän etu.
Virkasuhteisiin sovellettava vanhentumis- ja kanneaika
Esityksessä on ehdotettu virkasuhteisia koskevaa kanneaikasääntelyä muutettavaksi siten, että myös kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijoita koskevasta vanhentumis- ja kanneajasta säädettäisiin työaikalaissa erikseen. Työaikalain 41 §:n mukaan valtion virkamieslain soveltamisalaan kuuluvien virkamiesten tähän lakiin ja virkaehtosopimuksen työaikamääräyksiin perustuvien saatavien kanneaika määräytyy 40 §:ssä säädetystä poiketen valtion virkamieslain mukaan. Pykälään on ehdotettu lisättäväksi vastaava viittaus kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annettuun lakiin. Vastaavaa muutosta on esitetty tehtäväksi myös vuosilomalakiin sekä valtion virkamieslain että kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain soveltamisalaan kuuluvien virkamiesten ja viranhaltijoiden osalta.
Ehdotettua muutosta voidaan pitää oikeustilaa selkiyttävänä. KT pitää kuitenkin tarpeellisena, että myös viranhaltijalain osalta käydään läpi päivitystarpeet vanhentumissääntelyn osalta. Viranhaltijalain vanhentumista koskevassa sääntelyssä ei ole esimerkiksi lopullista vanhentumisaikaa, jota koskevaa muutosta KT pitää tarpeellisena. KT pitää tarpeellisena myös viranhaltijalain arvioimista laajemmin sen kokonaisuudistuksen tarpeiden näkökulmasta.
Siirtymäsäännökset
Työsopimuslain siirtymäsäännös on joiltakin osin epäselvä. Siirtymäsäännöksen 4 momentin tarkoitus lienee, että jos työsuhde on päättynyt ennen lain voimaantuloa ja jos työehtosopimuksen määräys on ilmeisen tulkinnanvarainen, niin siitä kun saata-van vanhentuminen on katkaistu (eli vuoden kuluessa lain voimaantulosta), alkaa kulua kolmen vuoden kanneaika. Edelleen jos tällaisessa tilanteessa vanhentumista ei katkaista vuoden kuluessa lain voimaantulosta, sovelletaan saatavaan kolmen vuoden kanneaikaa työsuhteen päättymisestä lukien. Puolestaan jos työsuhde päättyy lain voimaantulon jälkeen ja kyse on ilmeisen tulkinnanvaraisesta työehtosopimuksen määräyksestä, kolmen vuoden kanneaika alkaisi kulumaan heti työsuhteen päättymisestä (eikä sitä saisi pidemmäksi katkaisemalla vanhentumista vuoden kuluessa lain voimaantulosta). Nämä eivät suoraan ilmene lain säännöksestä ja tätä olisi hyvä perusteluissa selventää.
Muut mahdolliset huomiot
Vuosilomalakiin on esitetty lisättäväksi uusi 34 a §. Ehdotetussa säännöksessä viitataan otsikkotasolla työaikasaataviin sekä säännöstekstissä virkaehtosopimuksen työaikamääräyksiin, vaikka kyseessä on vuosilomalakiin lisättävä säännös. Säännöksessä tulisi viitata otsikkotasolla vuosilomasaataviin sekä säännöstekstissä virkaehtosopimuksen vuosilomamääräyksiin.
Työmarkkinajuristi Rosa Marttila
KUNTA- JA HYVINVOINTIALUETYÖNANTAJAT KT
