Jaksotyöaikaa koskevien kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) määräyksien soveltamiskysymyksiä
1
Suositus noudatettaviksi menettelytavoiksi
Jaksotyöaikajärjestelmässä esiin nousseiden tulkinnanvaraisuuksien ja epäselvyyksien takia Kunnallinen työmarkkinalaitos suosittaa seuraavaa:
1.Jaksotyössä käytetään pääsääntöisesti kolmen viikon työaikajaksoja. Ns. kaksoisjaksoja (2 x 3 vk) eli kuuden viikon työaikajaksoja käytetään vain siellä, missä erityiset toiminnalliset syyt edellyttävät säännöllisen työajan tasaamiseksi pidemmän työaikajakson käyttöä.
2.Jos kaksoisjaksoja edelleen käytetään, on syytä huolehtia siitä, ettei työaikajakson kuluessa kenenkään henkilön alkuaan hyväksytyn työvuoroluettelon kumpaankaan kolmen viikon ajanjaksoon lisätä yli 18 työtuntia, jotka muodostuisivat ylityöksi. Em. ylityön tekemisen välttämätön tarve on poikkeuksellista.
3.Jos kaksoisjaksoja halutaan edelleen laajemmin käyttää, työmarkkinalaitos suosittelee tehtäväksi jäljempänä todetun paikallisen sopimuksen työaikajakson pituudesta ja säännöllisestä työajasta.
Em. suosituksia noudatetaan vastaavasti myös kahden viikon kaksois- ja kolmoisjaksoissa (2 x 2 vk tai 3 x 2 vk).
Tämän kirjeen taustalla ovat kaksoisjakson ylityökorvauksia koskevasta työtuomioistuimen ratkaisusta (48/2008) [Asiaa on selostettu KT:n palkka-asiamieskirjeessä 29.5.2008. Työtuomioistuimen tuomio 25.4.2008 nro 48 on saatavissa esim. www.finlex.fi>oikeuskäytäntö>työtuomioistuin.] syntyneet näkemyserot ja epäselvyydet ylityörajan määräytymisestä keskeytyneillä kaksois- tai kolmoisjaksoilla. Erilaisia näkemyksiä on esiintynyt myös ratkaisun sovellettavuuden laajuudesta. Lisäksi on jaksotyötä koskevien useiden muiden sopimusmääräysten sisällöistä esitetty KVTES:n sanamuodon ja pitkäaikaisen vakiintuneen käytännön vastaisia tulkintoja.
KVTES:n jaksotyömääräysten kokonaisuudistus on vireillä kunta-alan sopimusten kehittämisryhmässä [KVTES:n allekirjoituspöytäkirjan 13 §:n 2. kohta]. Työmarkkinalaitoksen tavoitteena on saada aikaan kunta-alalle työaikajärjestelmä, joka voisi korvata useat nykyiset eri järjestelmät. Työryhmän työ jatkuu edelleen.
2
Työtuomioistuimen jaksotyötä koskevan ratkaisun soveltaminen
Kaksois- ja kolmoisjaksojen tarkoituksena on säännöllisen työajan tasaaminen pidemmällä aikavälillä. Näin on saavutettu joustavuutta työaikoihin ja järkeistetty kustannusten muodostumista. Työtuomioistuimen ratkaisun jälkeen on epäselvää, mikä on kaksoisjakson ylityöraja. Kaksoisjakson käytöstä ei ole hyötyä, jos kaksoisjakson keskeytyessä siihen sisältyviä kumpaakin kolmen viikon ajanjaksoa jouduttaisiin tarkastelemaan jälkikäteen erikseen erillisinä työaikajaksoina ylityökorvauksia määriteltäessä. Tilastojen mukaan keskimäärin joka kolmas kolmen viikon jakso keskeytyy jokaisen työntekijän kohdalla.
Riidan kohde 50 %:n ja 100 %:n ylityökorvauksen raja
Riidan kohteena työtuomioistuimessa oli KVTES:n työaikaluvun 17 §:n 2 mom:n määräyksen soveltamisohje eli miten työntekijän oikeus 50 %:n ja 100 %:n ylityökorvaukseen määräytyy keskeytyneellä kaksoisjaksolla. Kyseessä oli yllättävä keskeytys.
Työtuomioistuimen ratkaisussa katsottiin, että em. tilanteessa kaksoisjaksoon sisältyvää kumpaakin kolmen viikon jaksoa tarkastellaan ylityökorvauksen 50 %:n ja 100 %:n rajaa määriteltäessä erikseen ja työntekijällä on oikeus saada kolmen viikon jakson 18 ensimmäisen ylityötunnin jälkeen 100 %:lla korotetun tuntipalkan. Tuomiossa ei otettu kantaa siihen, mistä em. 18 ensimmäistä ylityötuntia, joiden jälkeen korvaus muuttuu 100 %:ksi, pitäisi kummankin kolmen viikon jaksossa laskea.
Työtuomioistuimessa poikkeuksellinen tapaus
Työtuomioistuimessa esillä olleessa tapauksessa työnantaja oli laskenut ylityön määrän koko kuuden viikon työaikajaksolta (kaksoisjakso) KVTES:n 16 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan eli ylityötä oli se työaika, joka oli tehty poissaolon (yllättävä keskeytys) ulkopuolelle alkuaan hyväksytyssä kuuden viikon työvuoroluettelossa suunnitellun säännöllisen työajan lisäksi. Em. tavalla laskettuna oli ylityötä muodostunut yhteensä 30,5 tuntia, joka oli syntynyt kokonaan kaksoisjakson jälkimmäisen kolmen viikon aikana.
Työnantaja oli korvannut em. ylityön KVTES:n 17 § 2 momentin mukaan maksamalla kahdelta ensimmäiseltä työpäivää kohden lasketulta keskimääräiseltä ylityötunnilta 50 %:lla korotetun tuntipalkan ja seuraavilta 100 %:lla korotetun tuntipalkan. KVTES:n 17 §:n 2 mom:n soveltamisohjeessa tarkoitettu poikkeusmääräys, jossa turvataan keskeytyneessä työaikajaksossa vähintään samat ylityökorvaukset kuin täydessä työaikajaksossa, ei täyttynyt (100 %:n ylityökorvauksen raja on täydessä kolmen viikon työaikajaksossa 18 ylityötuntia ja kuuden viikon työaikajaksossa eli kaksoisjaksossa 36 ylityötuntia). [KVTES:n työaikaluvun 17 §:n 2 mom:n soveltamisohje koskee niitä keskeytyneen työaikajakson tilanteita, joissa 17 §:n 2 mom:n keskimäärin työpäivää kohti laskettu ylityökorvaus johtaisi pienempään ylityökorvaukseen kuin mihin täyttä työaikajaksoa koskeva 17 §:n 1 mom:n 2 kohdan määräys johtaisi, jos työaikajakso ei olisi keskeytynyt.]
Työtuomioistuimen ratkaisun soveltaminen yllättävästi keskeytyneellä kaksoisjaksolla
Työtuomioistuimen ratkaisu koski vain KVTES:n 17 §:n 2 mom:n soveltamisohjeen eli poikkeusmääräyksen tulkintaa. Ratkaisu voi tulla sovellettavaksi vain, jos
1.kyseessä on kaksoisjakso, joka sisältää yllättävän keskeytyksen eikä työvuoroluetteloon ole etukäteen suunniteltu lisä- tai ylityötä (KVTES:n 16 §:n 2 mom)
2.kaksoisjakson sisältämään jompaan kumpaan kolmen viikon jaksoon lisätään tehtäväksi säännöllisen työajan lisäksi yli 18 työtuntia.
Kun em. tilanteessa selvitetään 50 %:n ja 100 %:n ylityökorvauksiin oikeuttavia ylityötunteja
- määritellään 50 %:n ja 100 %:n ylityökorvauksen raja aina ensin keskeytynyttä jaksoa koskevan pääsäännön eli KVTES:n 17 §:n 2 mom:n mukaan (ylityö keskimäärin työpäivää kohti) tarkastelemalla kaksoisjaksoa yhtenä kokonaisuutena eli kuuden viikon työaikajaksona
- sen jälkeen selvitetään, johtaisiko 17 §:n 2 mom:n soveltamisohjeen poikkeusmääräys työtuomioistuimen vahvistamalla tavalla työntekijän kannalta edullisempaan lopputulokseen. Tässä tarkastelussa kuuden viikon työaikajakso jaetaan poikkeuksellisesti kahteen kolmen viikon jaksoon (18 ensimmäistä ylityötuntia/3 viikkoa)
- ylityötyötuntien määrää laskettaessa vertailukohtana on alkuperäinen hyväksytty työvuoroluettelo (KVTES:n 16 §:n 2 mom). Näin oli laskettu ylityötuntien määrä myös työtuomioistuimen ratkaisua koskevassa tapauksessa.
Työtuomioistuimen ratkaisu johtaa erittäin monimutkaiseen ylityökorvausten laskentaan ja ennalta arvaamattomiin ylityökorvauksiin, kun kaksoisjakson keskeytyessä siihen sisältyviä kumpaakin kolmen viikon ajanjaksoa tarkastellaankin jälkikäteen erikseen erillisinä työaikajaksoina. Ratkaisun seurauksena myös 100 %:lla korvattavaa ylityötä voi muodostua yllättävästi keskeytyneellä kaksoisjaksolla aikaisemmin, kuin mitä KVTES:n määräyksissä on alkuaan tarkoitettu. Em. syystä työmarkkinalaitos suosittaa kaksoisjakojen erittäin rajoitettua käyttöä tai selkeän paikallisen sopimuksen tekemistä kaksoisjaksojen säännöllisestä työajasta ja ylityökorvausten määräytymisestä.
3
KVTES:n eräiden jaksotyöaikamääräysten soveltamisessa huomattavaa
Työtuomioistuimen ratkaisua ei laajenneta koskemaan muita kuin tuomiossa esillä ollutta em. tilannetta. Näin ollen kaksoisjaksoja tarkastellaan KVTES:n työaikamääräyksiä sovellettaessa yhtenä työaikajaksona kuten tähänkin asti.
Esimerkiksi kahden kolmen viikon (2 x 114,75) kaksoisjakson eli kuuden viikon työaikajakson säännöllinen työaika on 229,5 tuntia. Täydessä kaksoisjaksossa (ei sisällä keskeytystä) ja kaksoisjaksoissa, joissa on ennalta tiedetty keskeytys, määritellään ylityöraja ja 50 %:n ja 100 %:n ylityökorvausten raja koko kuudelta viikolta. Esimerkiksi täydellä kuuden viikon työaikajaksolla ylityöt tulevat korvattavaksi 36 ensimmäistä tuntia 50 %:lla korotetulla tuntipalkalla ja sitä seuraavat 100 %:lla korotetulla tuntipalkalla.
Ainoa KVTES:ssa tunnettu poikkeus kaksoisjakson tarkastelusta yhtenä työaikajaksona on ns. työaikalain mukainen ylityökynnys (KVTES:n 9 §:n 1 mom. viimeinen virke ja 17 §:n 1 mm:n soveltamisohje, 88 t / 2 vk tai 128 t / 3 vk tuntia). Em. määräystä sovelletaan vain täydessä kaksoisjaksossa, ja se joudutaan ottamaan huomioon jo kaksoisjakson työvuoroluettelossa säännöllistä työaikaa suunniteltaessa.
Työmarkkinalaitos kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että alkuperäinen hyväksytty työvuoroluettelo (ei siis kulloinkin muutettu) on se, johon
toteutuneita työtunteja ylityön syntymistä tarkasteltaessa verrataan.
4
Paikallisen sopimuksen sisältö
Mikäli paikallisesti halutaan käyttää kaksois- tai kolmoisjaksoja laajemmin, on tarkoituksenmukaista tehdä paikallinen virka- ja työehtosopimus tasoittumisjakson pituudesta ja säännöllisen työajan eli ylityörajan määräytymisestä.
Työaikajakson pituus ja säännöllinen työaika
Työaikajakson pituudeksi voidaan sopia kahdesta kuuteen viikkoa tai tätä pidempi työaikajakso, mikäli siihen on toiminnallisia perusteita (työaikajakson enimmäispituus on yksi vuosi). Samalla sovitaan siitä, että työaikajakson täysi säännöllinen työaika ja siis ylityöraja määräytyy kertomalla keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika eli 38,25 tuntia työaikajakson viikkojen lukumäärällä.
Kun jakson säännöllinen työaika määritellään paikallisessa sopimuksessa em. tavalla, luovutaan kaksois- tai kolmoisjakson käsitteistä ja vältetään epäselvyydet sen suhteen, muodostavatko työaikajakson sisällä olevat kahden tai kolmen viikon jaksot "omia ylityökynnyksiään". Paikallisessa sopimuksessa sovitaan siis selkeästi siitä, että koko työaikajaksoa sen pituudesta riippumatta ja mahdollisten ylitöiden muodostumista tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Em. tavalla määritelty työaikajakson säännöllinen työaika ei sisällä ns. työaikalain mukaisia täyden kaksois- tai kolmoisjakson sisäisiä säännöllisiä työaikarajoja eli ylityökynnyksiä (ks. KVTES:n 9 §:n 1 mom. viimeinen virke ja 17 §:n 1 mom:n soveltamisohje, 88 tai 128 tuntia). Mikäli nämä halutaan paikallisessa sopimuksessa poikkeuksellisesti säilyttää, on niiden soveltamisesta otettava sopimukseen selkeä ja yksiselitteinen kirjaus. Ne kuitenkin monimutkaistavat määräyksiä ja rajoittavat tarpeettomasti työaikojen joustavaa suunnittelua.
Ennalta tiedetyssä keskeytyksessä noudatetaan KVTES:n III luvun 16 § 3 momentin ja yllättävässä keskeytyksessä 16 § 2 momentin määräyksiä sellaisenaan.
Ylityökorvauksen suuruus
Työaikajakson viikkojen lukumäärä kerrottuna 6 tunnilla osoittaa ne säännöllisen työajan ylittävät tunnit eli ylityötunnit, jotka täydellä työaikajaksolla maksetaan 50 %:lla korotetulla tuntipalkalla ja jonka jälkeen ylityökorvaus on 100 %:lla korotettu tuntipalkka. Em. korvaukset vastaavat KVTES:n 17 §:n 1 mom:n 2 kohdassa määrättyjä jaksotyön ylityökorvauksia.
Keskeytyneellä työaikajaksolla ylityö korvataan maksamalla kahdelta ensimmäiseltä työpäivää kohden lasketulta keskimääräiseltä ylityötunnilta 50 %:lla korotettu tuntipalkka ja seuraavilta 100 %:lla korotettu tuntipalkka. Em. vastaa KVTES:n 17 §:n 2 mom:ssa määrättyjä keskeytyneen työaikajakson ylityökorvauksia. Työpäiväksi katsotaan tällöin myös työntasauksesta tai vapaa-aikakorvauksesta johtuvat kokonaiset vapaapäivät. Työntasauspäivällä tarkoitetaan työajan tasaamiseksi annettua ylimääräistä vapaapäivää.
Muilta osin, kuten arkipyhäjaksot, lisätyön määräytyminen, työaikakorvaukset, noudatetaan KVTES:n määräyksiä.
KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS
Työmarkkinajohtaja Markku Jalonen
Neuvottelupäällikkö Ulla-Riitta Parikka
