Hallituksen talousarvioesityksessä on panostettava henkilöstön saatavuuteen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi

Julkinen talous on saatava kestävälle pohjalle. Yksikään hyvinvointialueista ei kykene rahoituslain mukaisiin säästöihin määräaikaan mennessä. Työmarkkinaosapuolet ovat sopineet työnantajien sivukulujen vähentämisestä, mutta valtio uhkaa leikata samassa suhteessa rahoitusta hyvinvointialueindeksin muutoksin.

Samaan aikaan työvoimapula aiheuttaa vakavia ongelmia niin talouden kuin tasa-arvon näkökulmasta. Rajallisen henkilöstön tilanteessa käytetään yhä useammin vuokratyötä, joka on merkittävästi omaa toimintaa kalliimpaa, ja kaventaa siten oman toiminnan rahoitusta.

Työvoiman määrä sote-palveluissa on lyhyellä aikavälillä riittämätön, eikä kaikkia palveluita pystytä tuottamaan. Uusia palveluvelvoitteita ei pidä säätää julkisyhteisöille. Mitoituksia ja normeja tulee pikemminkin joustavoittaa.

Työvoimaa lisättävä ja työllisyyttä nostettava

Työvoiman supistuva määrä vaikeuttaa Suomen talouden toimintakykyä. Työtuntien määrän lisääminen kasvattaisi kansantalouttamme. Tässä työllisyysasteen nostaminen sekä työperäisen maahanmuuton lisääminen ovat avainasemassa.

Työllisyysastetta pyritään nostamaan sosiaaliturvaan tehtävillä uudistuksilla. Sosiaaliturvauudistuksien lisäksi työllisyysvaikutuksia on toimilla, jotka madaltavat työllistämisen kynnystä. Myös toimintaympäristöä tulee vakauttaa esimerkiksi investointien houkuttelemiseksi. Siksi työrauhalainsäädäntöä on uudistettava.  

Työperäisen maahanmuuton nopeuttaminen erityisesti työvoimapula-aloilla on kriittisen tärkeää, sillä se sekä parantaisi huoltosuhdetta että parantaisi mahdollisuuksia tuottaa julkisia palveluita kustannustehokkaasti. 
Työllisyysasteen nostaminen ja työvoimapulan selättäminen ovat ratkaisevan tärkeitä päämääriä, jotta julkiset palvelut voidaan turvata kustannustehokkaasti ja saada julkinen velkaantuminen kuriin. 

Panostukset koulutuksen aloituspaikkoihin ovat riittämättömiä

Työllisyysasteen nostamisessa pitäisi pyrkiä siihen, että mahdollisimman monella työmarkkinoille tulevalla olisi sellaista osaamista ja koulutusta, jolle työmarkkinoilla on kysyntää.

Julkiset palvelut kärsivät vakavasta osaajapulasta, joten koulutuksen aloituspaikkoja tarvitaan monelle sosiaali- ja terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja opetuksen työvoimapulasta kärsivälle alalle. Vuoden 2024 talousarvioon pitäisi löytää lisää resursseja aloituspaikkojen tuntuvaan lisäämiseen, jotta tasa-arvoiset palvelut on mahdollista järjestää tulevaisuudessa.  

KT pitää erityisen tärkeänä, että aikuiskoulutustuen lakkauttamiselle löydetään korvaava vaihtoehto sosiaali- ja terveyspalveluiden ja varhaiskasvatuksen osalta. Koulutusresurssit pitäisi kohdentaa henkilöille, jotka nostavat koulutustasoaan ja aloille, joiden ammattilaisista on pulaa.

Samalla tulee huolehtia myös henkilöstön pysymisestä alalla, työkyvystä, työhyvinvoinnista ja työyhteisöjen ja organisaatioiden kyvystä kehittää tuottavuutta, tuloksellisuutta ja palvelujen vaikuttavuutta. 

Työvoima- ja yrityspalveluiden rahoitus sekä TE24-uudistuksen muutoskustannukset

Pääministeri Orpon hallituksen pitkän aikavälin tavoitteena on 80 prosentin työllisyysaste. Osana tätä tavoitetta hallitus uudistaa työttömyysturvaa ja sen kannustavuutta. 

Valtion talousarvioesityksessä julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden määrärahaksi ehdotetaan 184 miljoonaa euroa, mikä on 37 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 2023 varsinaisessa talousarviossa. Rahoitus tuleekin kohdentaa ryhmiin, joilla on lähtökohtaisesti suurempi riski työttömyyden pitkittymiseen. 

TE-palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnille 1.1.2025. Kunnille korvataan siirrosta aiheutuvat muutoskustannukset. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja kunnat toivat esille jo lain valmistelun yhteydessä, että uudistuksesta johtuvat muutoskustannukset tulee korvata täysimääräisesti. Kuntien näkökulmasta muutoskustannuksiin liittyy edelleen epävarmuutta ja laskennallisiin kustannuksiin perustuva korvaus voi olla riittämätön.