Valtioneuvoston asetus valtionavustuksesta työvoimaviranomaiselle työttömien nuorten työllistämiseen
Työ- ja elinkeinoministeriö pyytää lausuntoa luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi valtionavustuksesta työvoimaviranomaiselle työttömien nuorten työllistämiseksi. Ehdotetulla asetuksella säädettäisiin avustuksen tarkoituksesta, määritelmistä, valtionavustuslajista, avustuksen myöntämisen ja käyttämisen edellytyksistä, hyväksyttävistä kustannuksista, valtionapuviranomaisesta, valtionavustuksen käytöstä annettavasta selvityksestä sekä raportoinnista ja asetuksen voimaantulosta. Asetuksen olisi tarkoitus tulla voimaan 1.1.2026 ja se olisi voimassa vuoden 2027 loppuun. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta.
Ehdotetulla valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin vuoden 2025 kolmanteen valtion lisätalousarvioesitykseen sisältyvän määrärahan käyttämisestä valtionavustuksena työttömien nuorten työllistämiseen. Rekrytointiavustusta voitaisiin käyttää tilanteissa, jossa yritys sitoutuu työllistämään työvoimaviranomaisen ja yrityksen välillä tehtävän sopimuksen tekohetkellä alle 30-vuotiaan työttömän vähintään kuuden kuukauden ajaksi. Työllistettävän nuoren työttömyyden keston tulee olla vähintään kuusi kuukautta ennen em. sopimuksen tekohetkeä paitsi, jos nuori on suorittanut vain perusopetuksen oppimäärän. Heiltä edellytettäisiin vähintään kolmen kuukauden työttömyyttä.
Lisätalousarvioon sisältyvän 30 miljoonan euron määrärahan arvioidaan riittävän noin 3 300–4 400 nuoren työllistämiseen kuuden kuukauden ajaksi. Ottaen huomioon vaikean työllisyystilanteen Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT kannattaa esityksen päämäärää ja tarkoitusta. Työllisyystilanne on kehittynyt eri tavoin eri työllisyysalueilla, ja näin haasteet sekä mahdollisuudet ovat myös erilaisia. Valtakunnan tasolla tarkasteltuna ja suhteutettuna työllisyystilanteeseen on lisätalousarviossa myönnettyä määrärahaa pidettävä riittämättömänä. On myös kyseenalaista, onko kohderyhmä kokonaisuudessaan olennaisin erityisryhmä, jonka työllistymistä tulisi tukea. Erityisesti kriittisten ryhmien osalta esiintyy alueellista vaihtelua ja tuki voisikin tuottaa parempia työllisyysvaikutuksia, kun työllisyysalueet itse määrittelevät kohderyhmän alueellaan. Tuki tässä muodossa ja laajuudessa on todennäköisesti nettovaikutukseltaan merkittävästi edellä esitettyä 3 300–4 400 työllistyvää nuorta pienempi. Työvoiman kysynnän ollessa vielä matala voi kohdistettu ja tarpeeseen nähden riittämätön tuki heikentää muiden kuin kohderyhmään kuuluvien mahdollisuuksia työllistyä sekä tukea saaviin yrityksiin että myös muiden työnantajien palvelukseen.
Valtionapuviranomaisena toimisi Uudenmaan elinvoimakeskus, sen maksatuksen ja takaisinperinnän tehtävät hoitaisi puolestaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus. Valtionavustus myönnettäisiin hakemuksesta työvoimaviranomaiselle, joka päättäisi avustuksen käyttämisestä ja tekisi valtionavustuslain 7 §:n 3 momentin mukaisen yksityisoikeudellisen sopimuksen avustuksen kohderyhmään kuuluvan nuoren työllistävän yrityksen kanssa. Asetusluonnoksen perustelumuistion säännöskohtaisissa perusteluissa on yrityksen määritelmä avattu viittaamalla edelleen työvoimapalveluiden järjestämislakiin. Perustelumuistiossa on myös avattu, että valtiontukisääntelyyn perustuva yrityksen määritelmä kattaa yhdistykset ja säätiöt, jotka tarjoavat tavaroita tai palveluita markkinoilla. Sen sijaan säännöskohtaisissa perusteluissa ei olla avattu, voitaisiinko työllistämistä koskeva yksityisoikeudellinen sopimus tehdä myös kunnan tai hyvinvointialueen kanssa.
Yrityksellä tarkoitettaisiin yhteisöä tai luonnollista henkilöä, kun se harjoittaa työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 3 §:n 1 momentin 13 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa. Taloudellisella toiminnalla tarkoitettaisiin puolestaan tavaroiden tai palveluiden tarjoamista markkinoilla. Valtiontukisääntelyssä yrityksen määrittely taloudellisen toiminnan harjoittamisen perusteella on riippumaton toimijan oikeudellisesta muodosta tai sen saamasta rahoituksesta.
Julkishallinnollisen toimijan osalta on yrityksen määritelmällä rajattu ulkopuolelle sen käyttämä julkisen vallan käyttöön liittyvä toiminta. Käytännössä tällöin on katsottu yrityksen määritelmän täyttyvän, kun sille on syntynyt tiettyjen toimintojen osalta yhtiöittämisvelvoite. Kunnan hoitaessa tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla sen tulee pääsääntöisesti antaa tehtävä osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi (Kuntalaki 126 §). Hyvinvointialueista annetun lain (611/2021) 131 § sisältää vastaavan säännöksen hyvinvointialueiden kohdalla.
Sekä kuntien (kuntalain 127 §) että hyvinvointialueiden (laki hyvinvointialueista 132 §) on kuitenkin mahdollista tietyissä tilanteissa yhtiöittämisvelvollisuuden estämättä järjestää palvelut myös itse. Tällöin sekä kuntien (kuntalaki 128 §) että hyvinvointialueiden (laki hyvinvointialueista 133 §) on kilpailuneutraliteetin varmistamiseksi hinnoiteltava toimintansa markkinaperusteisesti. Palkkatuen osalta soveltaminen kuntien ja hyvinvointialueiden osalta säädelty työvoimapalveluiden järjestämislain 83 §:ssä. Nyt soveltaminen kuntien ja hyvinvointialueiden itsensä tuottamien palveluiden osalta jää epäselväksi.
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT katsoo, että perusteluja tulisi täydentää 2 § 3 osalta niin, että valtionavustusta käyttävä viranomainen yksiselitteisesti voisi arvioida, milloin kunta tai hyvinvointialue täyttää vaadittavat edellytykset toimia tuella palkattavan nuoren työnantajana.
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT haluaa tuoda esille, että tuen käyttöön etenkin pienillä työllisyysalueilla voi vaikuttaa se, että työnantajalle tuki maksetaan ajantasaisesti, mutta valtionavustuksen maksatus Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselta tapahtuu sen määrittelemään ajankohtaan mennessä. Kuntien, ja sitä kautta työllisyysalueiden, talousarviointien valmistelussa ei pääsääntöisesti pystytä ottamaan huomioon nyt esitettyä valmisteluasteella olevaa valtionavustusta. KT esittää myös huolensa ehdotetun 8 §:n toimeenpanosta, kun selvitetään avustuksen käyttöä ja raportointia. Työvoimaviranomaisen tulisi antaa maksatushakemuksensa yhteydessä selvitys avustuksen käytöstä huomioiden sen jakautuminen työllistettävien henkilöiden, yritysten ja työsuhteen laadun mukaan sekä sisältäen tiedot mahdollisista kytköksistä muihin palveluihin. Käytännössä tässä säädettäisiin työvoimaviranomaiselle uudesta hallinnollisesta tehtävästä, jonka kustannuksia ei kuitenkaan korvattaisi.
KUNTA- JA HYVINVOINTIALUETYÖNANTAJAT KT
