Mistä tekoälyosaamisessa on kysymys?

Kunnat ja hyvinvointialueet elävät nopeaa tekoälyn omaksumisen vaihetta. Generatiivinen tekoäly on siirtynyt työntekijöiden kokeiluista arjen työkaluksi, ja yhä useampi organisaatio valmistelee tekoälystrategiaa. Mutta miten tekoälyosaaminen rakentuu ja miten se juurtuu osaksi toimintakulttuuria?

Muutos on ollut poikkeuksellisen nopea: vielä hetki sitten tekoäly tuntui etäiseltä ja erityisosaamista vaativalta teknologialta, mutta nyt se on osa hallinnon, viestinnän, HR:n ja palvelujen kehittämisen perusvälineistöä.

Opetushallituksen näkökulmasta tekoälyosaaminen on osa monilukutaitoa. Se tarkoittaa kykyä ymmärtää, arvioida ja käyttää tekoälyä sekä tunnistaa sen eettiset ja yhteiskunnalliset vaikutukset.

Tämä näkemys korostaa, että tekoäly ei ole vain tekninen ratkaisu, vaan uudenlainen tekstien, tietovirtojen ja algoritmien lukutaito – osa arjen kriittistä ajattelua. Kyse ei ole vain yksilön taidoista, vaan laajemmasta koko työyhteisön osaamispohjasta.

AMO-malli avaa tekoälyosaamisen rakennetta

Tekoälyosaamista voidaan tarkastella myös AMO-mallin kautta, joka on yksi tunnetuimmista henkilöstöjohtamisen ja organisaatiotutkimuksen viitekehyksistä.

AMO-malli korostaa, että osaaminen ei kehity pelkästään koulutuksella, vaan siihen vaikuttavat vähintään yhtä paljon yksilön motivaatio sekä organisaation tarjoamat rakenteet ja mahdollisuudet. Tämä sopii tekoälyyn erityisen hyvin, koska uuden työkalun omaksuminen edellyttää sekä oppimista että uskallusta kokeilla.

Ability eli kyvykkyys kuvaa niitä perustaitoja, jotka rakentavat tekoälyosaamista. Näitä voivat olla esimerkiksi promptausosaaminen, tietoturvan ymmärtäminen, tekoälyn tuottamien vastausten arviointi ja kriittinen tekoälylukutaito.

Esimerkiksi moni työntekijä pohtii: Saanko syöttää tämän tiedon tekoälyyn? tai Miten tarkistan tekoälyn antaman vastauksen luotettavuuden? Nämä kysymykset ovat osa perustason kyvykkyyttä, jota ilman tekoälyä ei voi käyttää turvallisesti eikä tehokkaasti.

Motivation eli motivaatio viittaa ihmisen haluun oppia ja kokeilla uutta. Usein motivaatio kasvaa tehdessä – kun tekoälyn tuoma hyöty konkretisoituu, innostus lisääntyy nopeasti.

Moni kuvaa KT:n kyselyissä, kuinka tekoäly "vapauttaa ajatustyöhön", "nopeuttaa raportointia" tai "antaa uuden näkökulman ideointiin". Tällaiset kokemukset muuttavat asenteita ja rakentavat rohkeutta tarttua uusiin työkaluihin. On myös tärkeää löytää oma miksi-kysymys ja vastaus siihen.

Opportunity eli mahdollisuudet ovat pitkälti organisaatiotason kysymys. Jos yhteiset ohjeet, kokeilualustat ja aika oppimiselle puuttuvat, työntekijöiden innostus hiipuu. Toimintatavat jäävät yksittäisten edelläkävijöiden varaan, ja osaamisen kasautuminen lisää eriarvoisuuden riskiä.

Mahdollisuuksiin kuuluu myös johdon selkeä viestintä: Tekoälyä saa käyttää, kokeilla ja oppia. Ilman tätä lupaa moni työntekijä toimii varovaisesti, vaikka haluaisi kehittää osaamistaan.

Tekoäly muuttaa toimintakulttuuria – johto ratkaisee suunnan

Tekoälyn käyttöönotto ei ole tekninen hanke, vaan oppimisen ja toimintakulttuurin muutos.

Jotta tekoäly juurtuu arkeen, organisaatioiden on vahvistettava kolmea AMO-mallin kuvaamaa osa-aluetta yhtä aikaa:

• Kyvykkyys: peruskoulutukset, kriittinen tekoälylukutaito, toimialakohtaiset esimerkit.
• Motivaatio: rohkaiseva johtaminen, onnistumisten näkyväksi tekeminen ja kokeilukulttuurin tukeminen.
• Mahdollisuudet: yhteiset linjaukset, selkeä ohjeistus ja aikaa kokeilulle.

Kun nämä kolme rakentuvat rinnakkain, tekoäly ei jää irralliseksi kokeiluksi, vaan muuttuu osaksi oppivaa ja uteliasta toimintakulttuuria. Samalla yhdessä ymmärrämme, miksi tekoälyä käytetään, mihin sitä saa käyttää ja millaisia tuloksia sillä voidaan saavuttaa.

Johdon rooli on tässä ratkaiseva. KT:n vuoden 2025 tekoälykyselyssä vain 28 prosenttia vastaajista arvioi, että johdolla on suunta selvänä tekoälymuutoksessa. Tämä on ymmärrettävää, sillä niin nopea tämä ruohonjuuritasolta noussut muutos on ollut.

Mutta nyt on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Tekoälystrategiat on rakennettava yhdessä, toinen toiselta oppien ja yhteisiä rakenteita vahvistaen.