Tiedolle on tarvetta

Kuluva vuosi on ollut monella tavalla hektinen, eikä tulevakaan näytä erilaiselta. Sote- ja maakuntauudistus kiemuroineen on vaikuttanut myös KT:n henkilöstön työhön huomattavasti.

On ollut muutostuen ja muiden palveluiden antamista moneen suuntaan, osallistumista lukuisiin työryhmiin ja kokouksiin niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti sekä taustavaikuttamista lukuisissa muissa tilaisuuksissa. Lisäksi on ollut tarvetta miettiä uudistuksen tuomaa muutosta KT:n toimiston ja sen tarjoamien palveluiden näkökulmasta.

Edessä häämöttävät myös jo seuraavat työ- ja virkaehtosopimusneuvottelut, jotka pitkästä aikaan käydään liittotasoisena ja joihin ajallisesti lomittuu myös sote- ja maakuntauudistuksen vaatima sopimus- ja neuvottelujärjestelmän uudistaminen. Tosin nyt on pääsopijajärjestöjen kanssa yhteinen näkemys siitä, että tämä työ jatkuu neuvottelukierroksen jälkeen.

Kaiken edellä kerrotun hoitamiseen tarvitaan tietoa, joka on tarkkaan analysoitua ja punnittua kulloiseenkin käyttötarpeeseen.

KT:lla on käytössään yksi parhaista palkka-aineistoista

KT:n tarvitseman tiedon kivijalka on Tilastokeskuksen vuosittain keräämä Kuntasektorin palkat -aineisto – kunnissa ehkä paremmin tunnettu ”lokakuun tilastona” – johon kerätään kaikkien kuntaan tai kuntayhtymään palvelussuhteessa olevien henkilöiden palkka- ja muut tiedot. Ne kerätään lähes kokonaan automaattisena tiedonsiirtona kunkin työnantajan palkanmaksujärjestelmästä lokakuun alun tilanteen mukaisesti. Tilastokeskus lisää aineistoon muista tilastoistaan ja rekistereistään taustatietoja, kuten koulutus- ja tutkintotietoja.

KT saa lakiin pohjautuen Tilastokeskuksen aineiston käyttöönsä tarkalla yksilötasolla. Se on eräs parhaista palkka-aineistoista, mitä millään Suomen työmarkkinajärjestöistä on käytössään oman sektorinsa työntekijöistä. Aineistoa käytetään myös osana virallisia tilastoja muun muassa ansiotasoindeksissä, mitä kautta sen vaikutukset ovat laajat.

Tietojen oikeellisuus on tärkeää

Kivijalan kestävyys on tässäkin kiinni ilmoitetun tiedon oikeellisuudesta. Jos palkanmaksujärjestelmästä otettu tieto on epätarkkaa tai väärää suhteessa annettuihin keräysohjeisiin, niin viime kädessä laskun maksavat kunnat ja kuntayhtymät.

Esimerkkinä voin kertoa, että jokunen vuosi sitten laskin aineiston tietojen varassa erästä pilottikokeilua, jonka tuli olla kustannusneutraali silloiseen tilanteeseen nähden.

Kustannuslaskelmat näyttivät juuri tuota vaadittua nollaa, kun huomasin epätarkkuuden ilmoitetuissa tiedoissa – eräs suuri kaupunki oli käyttänyt sopimuksen mukaisen palkkatekijän kohdalla muuta koodia kuin mitä oli ohjeistettu. Kun otin tämän huomioon, kustannusneutraalisuus olikin muuttunut kahden prosentin kustannusten nousuksi. Jos sen suhteuttaisi koko kuntasektorin nykyisiin työvoimakustannuksiin, se olisi merkinnyt noin 420 miljoonan euron virhettä. Tiedon tarkkuudella ja oikeellisuudella on siis merkitystä ihan rahassakin mitaten.

KT:n kyselyissä aina edunvalvonnallinen näkökulma

Aina emme KT:ssa pysty nojautumaan pelkkään kivijalkaan, vaan meidän on saatava tietoa tarkemmin ja nopeammin joistakin erityisasioista. Näitä tietotarpeita varten KT lähettää kohdennettuja kyselyitä, jotka menevät yleensä KT-yhteyshenkilöiden kautta kuntien ja kuntayhtymien asiantuntijoille, joiden tehtäväkenttään kysyttävä asia kuuluu.

KT pyrkii pitämään kyselyt minimissään tietäen hyvin, että varsinkin näinä aikoina kuntakenttään kohdistuu kyselyitä monelta eri taholta. Toisaalta KT ei kysy asioita turhaan tai huvikseen, vaan tiedontarpeen taustalla on aina jokin edunvalvonnallinen näkökulma, joka lopulta koituu kuntatyönantajien hyödyksi, joko rahassa mitaten tai muuten.

Tulevaisuus on tiedon tarpeen kannalta vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin meneillään oleva vuosi.

Uusiakin tiedon keruun keinoja on mietittävä. KT:ssa on pohdittu, olisiko tarvetta perustaa kuntien HR-tilastoihmisten verkosto, jonka kautta KT voisi saada nopeat tietotarpeensa entistä paremmin tyydytetyiksi.

Yhtä kaikki on toivottavaa, että tiedon saatavuuden ja oikeellisuuden arvo nähdään kaikkialla yhteistä hyötyä kasvattavana tekijänä, jonka avulla kunta- ja myöhemmin myös maakuntasektorin toiminta on kaikin tavoin entistä tuloksellisempaa.