KT:n vaikuttava tarina

Venäjän ja sen myötäjuoksijoiden kansainväliset viestintäoperaatiot, kotimainen ”vaihtoehtomedia” sekä Donald Trumpin vaalikampanja Yhdysvalloissa ovat nostaneet julkiseen keskusteluun trollit, valemediat, totuuden jälkeisen ajan ja vaihtoehtoiset faktat. Kaikki liittyvät informaatiovaikuttamiseen.

Informaatiolla vaikuttamisen rinnalla puhutaan mielen tai havaintojen hallinnasta tai strategisesta viestinnästä. Vanha kunnon propagandakin vilahtelee keskustelussa.

Tavoitteena on vaikuttaa informaation avulla siihen, että omat ajatukset ja pyrkimykset saavat suosiota ja menestyvät. Välillä se tapahtuu vääristelyn tai liioittelun keinoin, välillä polkemalla tai vähättelemällä muiden näkemyksiä. Harhauttaminenkin on tuttua.

Samoja informaatiolla vaikuttamisen piirteitä on kotimaan poliittisessa retoriikassa – etenkin vaalien alla – ja tietysti myös työmarkkinapolitiikassa.

Tuottavuusloikalla kannustinloukkuun

Työmarkkinajärjestöjen informaatiovaikuttaminen näkyy mainiosti sanavalinnoissa, kielellä temppuilussa. Tietyt termit on varattu tietynlaisille tulkinnoille. Toisaalta työnantajilla ja palkansaajilla on usein samalle asialle eri sanat.

Esimerkiksi yhden laiton lakko on toiselle oikeutettu työtaistelutoimi, mielenilmaus tai yhteistoimintapäivä. Valinnanvapaus on kauniimpaa kuin pakkoyhtiöittäminen. Ulosmarssikin kuulostaa jykevämmältä kuin uloskävely.

Joskus keskustelijat ryhtyvät yhteisellä sopimuksella käyttämään tutusta aiheesta uutta sanaa. Tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta (tupo) tuli jossain vaiheessa ruma ilmaisu. Tilalle keksittiin raamiratkaisu ja sitten työllisyys- ja kilpailukykysopimus. Pääministeri Juha Sipilän tarjosi yhteiskuntasopimusta.

Myös metaforat eli kielikuvat toistuvat työmarkkinakeskustelussa. Kilpaileminen tai pelaaminen on usein esillä, mutta vertauksia otetaan myös matkasta, lääketieteestä, fysiikasta ja tietysti kriiseistä. Tuottavuusloikalla havitellaan kilpailukykyä ja ostovoimaa, mutta voidaan pudota kannustinloukkuun.

Vastakkainasettelua ja pilkun viilausta

Työmarkkinajärjestöjä kuvataan usein kättä vääntävinä taistelupareina. Toisaalta ne pyrkivät yhteisymmärrykseen. Se rajoittaa liian karkeaa kielenkäyttöä ja auttaa sietämään toisten puheita.

On esimerkiksi aivan tavallista syyttää vastapuolta neuvotteluhaluttomuudesta tilanteessa, jos se vain ei taivu, eikä tästä jää traumoja. Vähän ajan päästä toista voi syyttää asioiden edelle menemisestä.

Työmarkkinapoliittisessa puheessa syntyy muutenkin helposti vastinpareja: joustavuus ja palkkamaltti, tehokkuus ja tehottomuus, mahdottomuus ja välttämättömyys, dynaamisuus ja staattisuus.

Viime syksynä syntyi sellainenkin kummallinen tilanne, että kilpailukykysopimuksen allekirjoittaneet järjestöt kinastelivat sanojen ”yhdessä” ja ”yhteistyössä” tulkintaerosta. Kielitieteilijän mielestä niillä on sama merkitys.

KT:n narratiivi säilyy

Informaatiovaikuttamista voi torjua kriittisyydellä sekä tunnistamalla propaganda ja muut vaikuttamisyritykset.

Parasta kuitenkin on luoda oma suuri kertomus, narratiivi. Sillä kertoja antaa myönteisen mutta faktapohjaisen merkityksen omalle toiminnalleen.

KT:n narratiivi neljä vuosikymmentä ollut sama: KT ajaa kuntatyönantajien etua työmarkkinoilla tavallisten kuntalaisten ja veronmaksajien hyväksi. Sote- ja maakuntauudistuksessa edunvalvonnan piiri laajenee luontevasti maakuntiin.

Hyvän narratiivin merkitys on siinä, että jos et kerro omaa tarinaasi, joku muu kertoo sen puolestasi. KT:lla on myös maakunnissa vahdittavana julkisen talouden etu, maakuntien palvelutuotannon tehokkuus. Se on vahva tarina.