Lausunto
186/10/2015
Työ- ja elinkeinoministeriölle
Lausuntopyyntönne 11.11.2015 TEM/2145/00.02.01/2015

KT Kuntatyönantajien (KT) lausunto hallituksen esityksestä kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista

​Hallituksen esitys sisältää lakipaketin, jonka tavoitteena on parantaa Suomen kustannuskilpailukykyä vaikuttamalla yksikkötyökustannuksiin lainsäädännöllisillä keinoilla. Lakipaketin muutokset koskevat sairausajan palkkaa, loppiaisien ja helatorstain työaikaa pidentävää vaikutusta, vuosilomien enimmäispituutta ja lomarahojen enimmäismäärän rajoittamista.

Lakiesityksiin sisältyy myös säännöksiä, joilla rajoitetaan oikeutta sopia työ- ja virkaehtosopimuksilla em. säännöksiä paremmista ehdoista kolmen vuoden aikana. Ko. säännösten on sinänsä tarkoitus jäädä voimaan kolmen vuoden määräajan jälkeenkin.   

Lausuntopyynnön mukaan muutoksilla tavoitellaan viiden prosentin parannusta yritysten kustannuskilpailukykyyn. Muutokset koskevat kuitenkin kaikkia työnantajia ja niiden palveluksessa olevaa henkilöstöä, myös siis julkista sektoria, joten myös julkisen sektorin kustannusten vähentäminen on olennaista todeta. Esityksen mukaan esityksen julkiselle sektorille tuomilla säästöillä rahoitetaan yksityisen sektorin sairausvakuutusmaksun alentamisesta aiheutuva valtion taloutta heikentävä vaikutus.

KT ei hyväksy hallituksen suunnittelemaa esitystä yksityisen sektorin työnantajien sairausvakuutusmaksun alentamisesta 1,72 prosenttiyksiköllä eikä tämän alennuksen rahoittamista julkisella sektorilla aikaansaatavilla säästöillä. KT edellyttää, että valtioneuvoston kaavailema sairausvakuutusmaksun alennus kohdistetaan myös kunnallisille työnantajille.

Kunnallinen työmarkkinalaitos pitää kokonaisuutena lakiesitystä tarpeellisena ja perusteltuna nykyisessä vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa.

Vaikka lakiesitys on monessa suhteessa poikkeuksellinen, se on osaltaan välttämätön esityksessä kuvattujen tavoitteiden kannalta. Toisaalta on todettava, että lakiesityksen tavoitteiden toteutumista estää sen pakottavuuden määräaikaisuus. Lakiesityksen säästövaikutukset eivät välttämättä tule jatkumaan sen jälkeen kun työ- ja virkaehtosopimuksista sovitaan määräaikaisen sopimiskiellon päättymisen jälkeen. 

KT edellyttää, että työnantajan kustannusten ei pidä missään tapauksessa nousta pysyvästi ja siksi myös työnantajalle säädettyjen uusien velvoitteiden tulee olla määräaikaisia.

Lakiesitys on laadittu poikkeuksellisen nopeassa aikataulussa erityisesti ottaen huomioon sen laajuus ja poikkeuksellisuus.

Esityksessä on vielä tarkennettavaa, ja on perusteltua, että laajan lausuntokierroksen jälkeen jatkovalmistelu jatkuu kolmikantaisessa työryhmässä ennen lopullisen esityksen antamista.  

Nykytilan kuvaus

Kohta 2.1 Lainsäädäntö

Lainsäädäntöä koskevassa kohdassa 2.1 on käsitelty muutosturvaa koskevaa sääntelyä (s. 7). Tekstissä on todettu työntekijän työsopimuslain 7 luvun 12 §:n mukaiset oikeudet. Selvyyden vuoksi olisi syytä todeta, että kunnallisilla viranhaltijoilla on vastaavat oikeudet kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 a §:n mukaan.

Kohta 2.2 Soveltamis- ja sopimuskäytäntö

Vuosilomia koskevassa osassa (s.11) todetaan sen toisessa kappaleessa, että ”näissä sopimuksissa lauantai ja sunnuntai eivät kuluta vuosilomaa”. Maininta on syytä poistaa ko. kappaleesta, jossa puhutaan ansainnasta. Vuosiloman antamista käsitellään kohdassa jäljempänä, jossa asia on ilmaistu oikeammin eli täydellä viikolla kuluu 5 lomapäivää (voivat myös olla lauantai tai sunnuntai jos ne ovat henkilön työpäiviä).

Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset (luku 4)

Kustannus- ja henkilöstövaikutusten arviointi

Luvussa 4.1. olevassa taulukossa on koottuna arvioita julkiselle sektorille koituvista säästöistä. Kuntia (pitäisi olla kunta-alaa eli kuntia ja kuntayhtymiä) koskevassa sarakkeessa on valtioneuvostossa laskettuja suoria ja epäsuoria säästöjä miljoonina euroina. Luvut eivät vastaa KT:n tekemiä arvioita. Seuraavassa KT:n arviot suorista, välittömistä euromääräisistä säästöistä vuoden 2015 tasossa:

  • loppiainen ja helatorstai palkattomiksi vapaiksi vuosityöaikaa lyhentämättä: säästöä syntyisi siitä, että sunnuntaityökorvauksia ei enää maksettaisi, vaikutus 21 miljoonaa euroa
  • sairausajan 1. päivä palkaton ja 2.–9. päivät 80 % palkka: 206 miljoonaa euroa
  • lomarahan alentaminen 30 prosentilla: 319 miljoonaa euroa
  • vuosilomaoikeuden lyhentäminen 38:sta 30 työpäivään: säästöä syntyisi siitä, että lomaraha 6 % alenisi 5 prosenttiin, vaikutus 118 miljoonaa euroa.

Siten KT:n laskelmien mukaan suorat euromääräiset säästöt kunta-alalla olisivat yhteensä 664 miljoonaa euroa eli noin puolet siitä mitä taulukkoon on arvioitu. Toimenpiteet alentaisivat kuntatyönantajien työvoimakustannuksia keskimäärin 3,2 % (664 miljoonaa/21 miljardia).

KT korostaa, että luvun 4.1. taulukossa valtioneuvoston laskemat euromääräiset säästöt, jotka koskevat pisimpien vuosilomien lyhentämisen sekä loppiaisen ja helatorstain muuttamista palkattomiksi vapaapäiviksi työaikaa lyhentämättä, ovat vain laskennallisia työpanoksen lisääntymistä kuvaavia lukuja. KT ei hyväksy työajan pidennyksen laskennallista arvoa todelliseksi säästöksi. Sama palkka maksetaan työssä ja vuosilomalla. Uudistusten toteuttamisen jälkeen henkilöstö tekisi samalla palkalla enemmän työtunteja, mikä ei siis realisoidu todellisina rahallisina säästöinä kunnallisille työnantajille eikä alentaisi palkkausmenoja kuntataloudessa. Siten näistä toimenpiteistä ei ole mahdollista myöskään rahoittaa muita yksikkötyökustannusten leikkauksia esitetyssä laajuudessa.

Hallituksen esityksessä on myös arvioitu epäsuoria säästöjä, joita muodostuisi henkilöstösopeutusten kautta. Toimenpidepaketin epäsuoria säästövaikutuksia arvioitaessa on esityksessä oletettu mekaanisesti, että työajan pidentyminen vähentää julkisen sektorin lisärekrytointien tarvetta yhteensä noin 15 000 henkilötyövuodella pitkällä aikavälillä. KT ei voi arvioida esitettyjä epäsuoria vaikutuksia, koska ei tunne laskentaoletuksia tarkemmin.

Esityksen vaikutukset (luku 5)

Taloudelliset vaikutukset

Luvun 5.1 taulukossa on arvioitu toimenpiteiden julkista taloutta heikentävä vaikutus (vaikutus palkkasummasta maksettaviin veroihin ja veroluonteisiin maksuihin). Loppiaisen ja helatorstain kohdalla ei ole arvioitu verotulomenetyksiä sunnuntaityökorvausten poistuessa.  Muilta osin KT ei pysty arvioimaan taulukossa olevia lukuja.

Taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa on myös huomattava, että erityisesti lainsäädännön määräaikaisuudesta johtuen muutosten hallinnolliset kustannukset kuten ohjelmistojen muutokset aiheuttavat merkittäviä kustannuksia, jotka vielä kertautuvat, mikäli määräajan jälkeen joudutaan palaamaan aikaisempaan järjestelmään. 

Valtionosuudet

Taloudellisten vaikutusten arvioinnissa ei ole käsitelty esityksen mahdollisia vaikutuksia kuntien valtionosuuksiin. Mikäli valtionosuuksia leikataan, on myös leikkausten oltava kestoltaan määräaikaisia samalla tavoin kuin ko. lainsäädäntö. KT katsoo, että esitys ei saa johtaa valtionosuuksien vähentämiseen enempää kuin voidaan todeta syntyvän todellista rahallista säästöä kunnille.

Työnantajan sairausvakuutusmaksu

KT ei hyväksy lausuttavana olevaan toimenpidekokonaisuuteen kuuluvaa hallituksen esitystä yksityisen sektorin työnantajien sairausvakuutusmaksun alentamisesta 1,72 prosenttiyksiköllä eikä tämän alennuksen rahoittamista julkisella sektorilla aikaansaatavilla säästöillä. KT edellyttää, että valtioneuvoston kaavailema sairausvakuutusmaksun alennus kohdistetaan myös kunnallisille työnantajille.

KT hyväksyy todellisten euromääräisten säästöjen käyttämisen työnantajamaksujen alentamiseen vain, jos alennus kohdennetaan myös kunnallisille työnantajille.

Sairausvakuutusmaksun alentaminen vain yksityisten yritysten osalta vääristää kilpailuasetelmaa erityisesti verovaroin rahoitettavien sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuspalvelujen osalta.

Hallitusohjelmassa todetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa kilpailutuksissa korostetaan erilaisten tuottajien välistä kilpailuneutraliteettia. Tämä ei toteutuisi vain yksityisen sektorin työnantajien sairausvakuutusmaksua alentamalla. Aiemmin toteutetut työnantajamaksujen muutokset, mm. KELA-maksun alentaminen, ovat koskeneet kaikkia työnantajatahoja.

Hallitus on sitoutunut siihen, ettei kuntien tehtäviä lisätä, ja jos lisätään, rahoittaa valtio lisäyksen täysimääräisesti. Yksityisen sektorin työnantajan sairausvakuutusmaksun alennus siten, että alennus rahoitettaisiin kunnille aikaansaatavien laskennallisten, ei todellisten säästöjen perusteella, rikkoo vähintäänkin hallitusohjelman henkeä.

Perhevapaakustannusten tasaaminen

Hallitus tiedotti 8.9.2015 esityksistä kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Hallitus esitti siinä yhteydessä myös nuorten naisten työllistymisen edistämiseksi 2 500 euron kertakorvausta työnantajalle perhevapaista aiheutuvien kustannusten tasaamiseksi. Nyt lausuttavana olevan esityksen luvussa 4. todetaan, että hallitus antaa tästä taloudellisesta tuesta erillisen hallituksen esityksen. KT korostaa, että nuorten naisten työllistymisen edistämiseksi maksettava 2 500 euron kertakorvaus työnantajalle perhevapaista aiheutuvien kustannusten tasaamiseksi tulee maksaa myös kunnallisille työnantajille tasapuolisen ja yhdenvertaisen kohtelun perusteella.

Vuosiloma ja opettajat

Luvussa 4.3. todetaan, että vuosilomalain soveltamisalan ulkopuolella jää opetushenkilöstö. Luvussa 5.3. todetaan, että kuntien palveluksessa olevista henkilöistä 15 % työskentelee opetus- ja sivistyssektorilla. Lisäksi todetaan, että nyt ehdotettu lomaoikeuksien leikkaus ei kuitenkaan koskisi heitä.

KT huomauttaa, että kunta-alan opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (OVTES) piirissä oleva henkilöstö ei ole kokonaisuudessaan vuosilomalain soveltamisalan ulkopuolella, mutta toki suurin osa eli noin 57 000 opettajaa eli 13 % kunta-alan henkilöstöstä. Tarkennuksena todetaan myös, että lastentarhanopettajiin ei sovelleta OVTES:n palvelussuhteen ehtoja, vaan lastentarhanopettajat ovat kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) ja vuosilomalain soveltamisen piirissä.

KT ja Avaintyönantajat Avainta ry pitävät mm. henkilöstön yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna, että käynnistetään erillinen opettajia koskeva vastaavan lainsäädännön valmistelu. Erillisellä lainsäädännöllä ulotettaisiin opettajiakin koskevaksi ne kilpailukykyä parantavat toimet, jotka eivät vaikuta työsopimuslain, vuosilomalain tai työ- ja virkaehtosopimusten viittausmääräysten perusteella opetushenkilöstöön.

Yksityiskohtaiset perustelut

Sairausajan palkka

Esityksessä ehdotetaan muutoksia työsopimuslain 2 luvun 11§:n sairausajan palkka koskevaan säännökseen.

Työsopimuslain 2 luvun 11 §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada sairausajan palkkaa sairauden tai tapaturman perusteella sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että työkyvyttömyysjakson ensimmäinen työstä poissaolopäivä on palkaton, ellei kyseessä ole työtapaturma tai ammattitauti tai samasta syystä johtuva työkyvyttömyyden uusiutuminen 30 päivän kuluessa edellisen työkyvyttömyysjakson päättymisestä. Tämän lisäksi vähintään kuukauden jatkuneissa työsuhteissa sairausajan palkka olisi 80 prosenttia täydestä palkasta nykyisen sadan prosentin sijasta.

Lain pääsäännön mukaan palkkaa maksetaan yhdeksältä arkipäivältä. Karenssipäivä kohdistuisi ensimmäiseen työstä poissaolopäivään. Ensimmäinen työstä poissaolopäivä voi kuitenkin olla eri päivä kuin sairastumispäivää seuraava arkipäivä (esim. osa-aikatyössä). Muotoilu ei myöskään ota huomioon sitä, että kuukausipalkkaisilla palkka maksetaan kaikilta päiviltä (kunta-alalla myös viikonlopuilta) riippumatta siitä olisiko ko. päivä henkilön työpäivä tai vapaapäivä. Karenssipäivän sääntely tulisi muuttaa yleisempään muotoon eli määritellä se esim. siten, että työkyvyttömyysjaksoon tulee sisältyä yksi palkaton päivä. Lain perusteluissa voidaan avata eri tilanteita tarkemmin.

Ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus ei kunta-alan näkökulmasta kaikilla aloilla ole optimaalinen ratkaisu. Sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä varhaiskasvatuksessa on palvelutehtäviä, joihin ei voi sairaana tulla (esim. vuodeosaston potilaiden tartuntariski). Kun palkansaaja menettää palkkaetunsa, on mahdollista, että kynnys tulla sairaana töihin alenee. Työnantaja joutuu näin ollen varmistumaan siitä, että palkansaaja varmasti on työkykyinen. Menettely aiheuttanee työnantajille erityisjärjestelyjä tältä osin.

Karenssipäivää ei esityksen mukaan siis tulisi uudestaan, mikäli kyse on ”samasta syystä” tapahtuvasta työkyvyttömyyden uusimisesta. 30 päivän kuluessa. Perustelujen mukaan kyse olisi ”saman työkyvyttömyysperusteen uusiutumisesta”. Toisaalta perusteluissa käytetään esimerkkinä tilannetta, jossa pysyvästä sairaudesta johtuen työntekijällä on peräkkäisiä poissaoloja. Karenssisäännöksestä tullee käytännössä runsaasti tulkintaongelmia. Näin ollen perusteluja on syytä tarkentaa siten, että ”samalla syyllä” tai ”samalla työkyvyttömyysperusteen uusimisella” ei tarkoiteta tilannetta, jossa henkilö on välillä täysin terve ja työkykyinen, mutta sairastuu uudelleen diagnoosiltaan samaan sairauteen (esim. flunssa 3 viikon välein).

Säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen 4 kappaleessa (s. 35) on todettu, että ”työntekijällä olisi oikeus karenssipäivän jälkeisiltä kahdeksalta sairauspäivältä…”. Säännöksen pääsäännön mukaan kyse on arkipäivistä.

Työllistymistä edistävä valmennus ja koulutus

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi työsopimuslain 7 lukuun uusi 13 §. Säännöksen mukaan työnantajalla olisi velvollisuus kustantaa taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanomalleen työntekijälle tämän työllistymistä edistävää valmennusta ja koulutusta. Koulutus tapahtuisi irtisanomisaikana tai kohtuullisen ajan kuluessa työsuhteen päättymisen jälkeen. Kunnallisten viranhaltijoiden osalta vastaava muutos toteutetaan kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 a §:n muutoksella, jossa viitattaisiin työsopimuslain em. säännökseen.

Esityksen perustelujen mukaan uuden velvoitteen kustannukset olisivat työnantajille yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Uuden velvoitteen peruste on osittain tasapainottaa kokonaisuutta siinä mielessä, että esityksessä heikennetään työntekijöiden palvelussuhteen ehtoja. Vaikka heikennyksiä koskevat säännökset sinänsä ovat pysyviä, ei ole realistista olettaa, että kolmen vuoden toisinsopimiskiellon jälkeen lakipakettiin sisältyvät heikennykset jäisivät sellaisinaan uusiin kollektiivisopimuksiin. Sen sijaan em. työnantajien kustannuksia merkittävästi lisäävä velvoite ei ole määräaikainen. Sama koskee lakiesitykseen sisältyvää työterveyshuollon palvelujen laajentamista. Näin ollen myös molempien työnantajalle tulevien velvoitteiden pitää olla määräaikaisia.

Laissa tai sen perusteluissa ei ole määritelty tarkemmin koulutuksen sisältöä tai laajuutta muuta kuin kustannusten kautta ja että sen pitää olla työllistymistä edistävää. Oikeus koulutuksen/valmennuksen saamiseen on työntekijän näkökulmasta subjektiivinen oikeus. Säännös ei ratkaise sitä, miten toimitaan jos työllistymistä edistävää koulutusta ei ole saatavana; oikeus ei voine johtaa siihen, että järjestetään mitä tahansa koulutusta.

Kunnallisten viranhaltijoiden osalta voidaan lisäksi todeta, että viranhaltijat ovat julkisen vallan käyttäjinä pääsääntöisesti tehtävissä, joissa heiltä edellytetään korkeaa koulutustasoa. Koko kuntasektorin keskimääräinen kuukausiansio on n. 3.100 €. Voinee olla haastavaa järjestää/löytää sellaista lain edellyttämää työllistymistä edistävää koulutusta, jolla olisi merkitystä jo valmiiksi korkeasti koulutetuille henkilöille. Viranhaltijoiden osalta on todettava myös erityispiirteenä se, että viranhaltijoilla on viranhaltijalain mukaan oikeus palata virkaansa, mikäli irtisanominen todetaan lainvastaiseksi.

Koulutuksen järjestäminen lain edellyttämällä tavalla kohtuullisen ajan kuluessa irtisanomisajan päättymisen jälkeen tilanteessa, jossa irtisanomien ei ole lainvoimainen, ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista.

Koulutuksen hinta määräytyisi samassa toimipaikassa työskentelevien henkilöiden keskimääräisen palkan mukaan. Toimipaikan käsitettä ei ole määritelty esityksessä. Vaikka kyse on likimääräisyydestä, on kuitenkin kyse etuudesta, jonka saaminen tai saamatta jääminen voi aiheuttaa tulkintariitoja. Sillä seikalla, onko toimipaikka koko työnantajaorganisaatio vai erilliset työnantajan toimipisteet, voi olla suuri merkitys arvioitaessa likimääräistä hintaa.   

Kustannettavan valmennuksen tai koulutuksen tulee ehdotuksen mukaan vastata likimäärin samassa toimipaikassa työskentelevien työntekijöiden keskimääräistä kuukausiansiota. Kuten perusteluissa todetaan, tarkan ja jopa likimääräisen rahallisen hinnan asettaminen voi johtaa väärään koulutuksen hinnanmuodostukseen markkinoilla.   

Helatorstai ja loppiainen

Esityksen mukaan työaikalain 33 §:ä muutettaisiin siten, että loppiaisena ja helatorstaina tehdystä työstä ei makseta laissa säädettyä sunnuntaikorotusta. Korotus kuitenkin maksetaan, jos loppiainen on sunnuntai. Lisäksi säännösesityksen 2 momentin mukaan loppiainen ja helatorstai eivät lyhennä työntekijän säännöllistä työaikaa. Säännöksen 3 momentin mukaan jos työntekijä ei ole työssä loppiaisena tai helatorstaina, hänelle ei myöskään makseta palkkaa tältä päivältä. Työnantajan on pyrittävä järjestämään työntekijälle vastaava työaika jonain muuna aikana.

Säännösluonnos on jossakin määrin vaikeaselkoinen. Sunnuntaityökorotuksen maksamisrajoitus on selkeä (tosin 1 momentin viimeinen lause ”ellei edellä sanotusta muuta johdu”, edellyttää perustelujen lukemista).

Sääntelyn tavoitteena on sen perustelujen mukaan pidentää työntekijöiden työaikaa nykyisestä ja toisaalta turvata työntekijöiden ansiotaso vaikka ko. päivät säädettäisiin palkattomiksi vapaapäiviksi.

Pykäläluonnoksen mukaan ko. päivät eivät lyhennä työntekijän säännöllistä työaikaa (sanamuodon mukaan siis siitä riippumatta, mihin päivään loppiainen sattuu). Perustelujen mukaan ”arkipäiville ajoittuva loppiainen ja helatorstai eivät siten vähentäisi kyseisen viikon tai jakson säännöllistä työaikaa”. 

Säännöksen 3 momentin mukaan maanantaista perjantaihin ajoittuva loppiainen ja helatorstai eivät siten vähentäisi viikon tai jakson työaikaa. Lauantaihin ajoittuvalta loppiaiselta ei enää maksettaisi sunnuntaityökorvausta.

Kuntasektorin kuukausipalkkaiselle henkilöstölle maksetaan palkkaa kaikilta kalenteripäiviltä. Säännöksen mukaan saattaa syntyä käsitys, että kuukausipalkkaisilta vähennetään ko. päivien palkka, jos he eivät olisi työssä ko. päivinä, vaikka korvaava työaika tehtäisiin muina päivinä. Säännöstä ja sen perusteluja tulisi selventää siten, että säännöksellä ei olisi kahdenkertaista vaikutusta. 

Selvää lienee se, että jos työntekijä ei ole lainkaan työssä ko. viikoilla/työaikajaksoilla esim. sairausloman taikka vuosiloman vuoksi, työaikaa ei pidennetä muilla viikoilla/jaksoilla.

Esityksen mukaan työnantajan on pyrittävä järjestämään työntekijälle mahdollisuus tehdä helatorstaita ja loppiaista korvaava työaika muulloin (siis vaikka sinänsä ko. päivinäkin). Velvoitteen muotoilu on sinänsä hyväksyttävissä. Sitä ei tule säätää ehdottomammaksi.

Lain perustelujen mukaan korvaava työaika voitaisiin tehdä pidentäen muiden työpäivien työaikaa, liukuvaa työaikaa jne. Kun esityksessä ei ole puututtu ylityötä koskeviin säännöksiin, on selvää että työajan mahdollinen muodostuminen ylityöksi estää käytännössä korvaavien työtuntien järjestämisen.

Loppiaisen ja helatorstain vaikutuksesta vuosilomiin ei ole esityksessä mainintaa. Ko. päivät säilyvät edelleen kirkollisina juhlapäivinä. Vuosilomalain 4 §:n mukaan nämä eivät ole vuosilomaa kuluttavia arkipäiviä. Kun jatkossa ko. päivillä ei ole työaikaa lyhentävää vaikutusta (ja siis voivat olla itsessäänkin työpäiviä) olisi loogista, että niiden tulisi olla myös arkipäiviä vuosilomalain näkökulmasta eli vuosilomaa kuluttavia päiviä. 

Työterveyshuoltolaki

Työterveyshuoltolain 2 §:n muuttamista koskevan esityksen mukaan uusi velvollisuus työterveyshuollon järjestämisestä lakkaa, kun irtisanottu työntekijä siirtyy toisen työnantajan palvelukseen ja tämän järjestämän työterveyshuollon piiriin.

Työterveyshuollon järjestämisvastuu ja toisaalta sen saaminen työntekijän näkökulmasta ovat merkittäviä asioita (erityisesti jos kyse on lakisääteisestä terveydenhuoltoa laajemmasta oikeudesta). Säännöksen perustelujen mukaan ”jos työntekijän uusi työsuhde on kuitenkin hyvin lyhytaikainen, vanha työnantaja ei vapautuisi työterveyshuollon järjestämisvelvollisuudesta”. Velvoitteen lakkaamisen määrittely ko. tavalla on liian tulkinnanvarainen ja ristiriidassa pykälän sanamuodon kanssa. Perusteluissa olisi syytä myös todeta, että uuden työnantajan työterveyshuollon laajuuden ei tarvitse olla samantasoinen kuin vanhalla työnantajalla. Työnantajalle säädetyn velvoitteen tulee olla myös määräaikainen.

Voimaantulosäännökset

Lain voimaantulosäännöksiä koskevassa yksityiskohtaisten perustelujen kohdassa 2 käsitellään lain voimaantulosäännöksiä. Sivulla 47 todetaan, että vuosiloman ansaintaa koskevat rajoitukset tulevat voimaan kunkin alan sopimuskausien päättyessä ja siis muutos voi tapahtua kesken lomanmääräytymisvuotta. Yleensä vuosilomaoikeuksissa tapahtuvat muutokset on pyritty saattamaan voimaan lomanmääräytymisvuoden alusta lukien.

Perusteluissa todetaan lisäksi, että vastoin pakottavia säännöksiä sovitut kollektiivisopimuksen määräykset ovat mitättömiä. Jos taas sopimusmääräykset ovat pakottavan sääntelyn mukaisia, soveltaminen jatkuu, ellei niitä ole sovittu määräaikaisiksi tai niitä muuteta. Perusteluissa todetaan edellä sanotun jälkeen, että ”kuntien…viranhaltijoiden vuosilomat määräytyvät viimeksi voimassa olleen virkaehtosopimuksen mukaan, siten kuin virkaehtosopimuslain 7 §:ssä säädetään” (jälkivaikutus). Epäselväksi jää, mitä tarkoitetaan viimeksi voimassa olevalla sopimuksella.

KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS

Työmarkkinajohtaja Markku Jalonen

Neuvottelupäällikkö Sari Ojanen
 

 

Yhteystiedot

Markku Jalonen

Markku Jalonen

toimitusjohtaja
Puhelin:
+358 9 771 2500
Matkapuhelin:
+358 40 547 7710
Sähköposti:
Markku.Jalonen@kt.fi
Organisaatio:
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT