Yleiskirje
1/11
Kunnanhallituksille ja kuntayhtymille

Työsopimuslain muutos

Työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 3 §:n säännöstä määräaikaisen työsopimuksen solmimisen edellytyksistä on muutettu lailla (1224/2010). Muutos tulee voimaan 1.1.2011. Voimassa olevan työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentti on jaettu kahdeksi eri momentiksi siten, että määräaikaisen työsopimuksen solmimisen edellytyksenä olevasta perustellusta syystä säädetään omassa momentissaan ja toistuvien määräaikaisten sopimusten käytön rajoituksista sen jälkeen omassa momentissaan.

Muutoksen perusteista ja tavoitteista todetaan asiaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 239/2010) seuraavaa:

Lain tavoitteena on, että työntekijöiden työsopimusten kestosta sovittaessa kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota määräaikaisen sopimuksen solmimisedellytyksiin niin yksittäistä määräaikaista sopimusta kuin toistuvia määräaikaisia sopimuksia solmittaessa. Lainmuutoksen tavoitteena on vähentää perusteettomia määräaikaisia työsopimuksia, erityisesti perusteetonta toistuvien määräaikaisten sopimusten käyttöä. Muutoksella täsmennetään toistuvien määräaikaisten sopimusten käyttöä koskevia rajoituksia, mutta ei puututa voimassa olevan lain kunkin määräaikaisen työsopimuksen edellytyksenä olevaan perustellun syyn vaatimukseen, eikä rajoiteta määräaikaisten sopimusten perusteltua käyttämistä.

Pykälän 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Lailla ei muuteta perustellun syyn käsitteen vakiintunutta sisältöä. Kunkin määräaikaisen sopimuksen solmimiselle edellytetään momentissa tarkoitettua perusteltua syytä. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Tämä koskee myös tilannetta, jossa toistuvien määräaikaisten sopimusten käyttö ei ole 3 momentissa tarkoitetuin tavoin sallittua.

Pykälän 3 momentissa säädetään peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten käytöstä. Momentti koskee ensinnäkin niitä tilanteita, joissa määräaikaisia sopimuksia solmitaan samoissa töissä toistuvasti peräkkäin samojen osapuolten välillä. Tämän ns. ketjusopimuskiellon sisältö on sama kuin voimassa olevassa laissa. Peräkkäisten määräaikaisten sopimusten käyttämisen perusedellytyksenä on edelleen se, että kunkin määräaikaisen sopimuksen tekemiselle on 2 momentissa tarkoitettu perusteltu syy. Määräaikaisten sopimusten toistaminen samojen osapuolten kesken ei ole kiellettyä esim. silloin, kun työnantaja tarjoaa määräaikaisesti palkatulle sijaiselle uutta määräaikaista sijaisuutta.

Samojen sopijapuolten kesken solmituissa peräkkäisissä määräaikaisissa sopimuksissa perusteelta edellytettävä painavuus kasvaa määräaikaisten sopimusten määrän kasvaessa. Mitä useampia peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia tehdään, sitä vahvemmin kasvaa oletus työvoiman tarpeen pysyvyydestä. Työvoimatarpeen muodostuttua pysyväksi työnantajalla ei ole enää oikeutta jatkaa sopimussuhdetta määräaikaisena.

Määräaikaisen sopimuksen solmimisen edellytyksiä arvioitaessa merkitystä ei ole sillä, tekeekö työnantaja samoista töistä toistuvat määräaikaiset työsopimukset saman työntekijän kanssa vai vaihtaako hän kyseisissä töissä työntekijää. Määräaikaisten sopimusten käytön edellytyksiä olisi siten arvioitava teetettävän työn edellyttämän työvoimatarpeen pysyvyyden kannalta. Perusteen riittävyyttä olisi arvioitava paitsi 2 momentissa edellytetyin tavoin kunkin yksittäisen määräaikaisen sopimuksen osalta myös kyseisiä töitä koskevan työnantajan työvoiman käytön kokonaisuuden kannalta.

Toistuvien määräaikaisten sopimusten käytön sallittavuutta on arvioitava samoissa töissä. Samoina töinä pidetään sitä tehtävien kokonaisuutta, jota kyseinen työntekijä tai useat työntekijät ovat tehneet määräaikaisissa työsuhteissa. Saman työn sisältö ei siten rajoitu yksinomaan työsopimuksessa nimenomaisesti kirjattuihin tehtäviin vaan tosiasiallisiin, vakiintuneisiin tehtäväkokonaisuuksiin.

Pykälän 3 momentin mukaan tilanteissa, joissa on toistuvasti käytetty määräaikaisia sopimuksia, työvoimatarpeen pysyvyyttä arvioidaan määräaikaisten työsopimusten lukumäärän tai niiden yhteenlasketun keston taikka niistä muodostuvan kokonaisuuden perusteella. Silloin kun määräaikaisten työsopimusten toistaminen useita kertoja peräkkäin tai lyhyin väliajoin taikka määräaikaisten sopimusten yhteenlasketun keston pituus osoittaa työvoiman tarpeen vakiintuneen pysyväksi, määräaikaisten sopimusten käyttö samoissa töissä ei enää ole sallittua.

Säännöksessä ei määritellä peräkkäisten määräaikaisten sopimusten enimmäislukumäärää tai vähimmäiskestoa tarkasti, vaan määräaikaisen työsopimuksen solmimisedellytyksiä on harkittava kokonaisarvioinnilla ottaen huomioon työnantajan käyttämien määräaikaisten sopimusten kokonaismäärä ja -kesto. Jos työnantajan toiminta kokonaisuudessaan tai joidenkin osa-alueiden osalta on pitkähköjä aikoja perustunut toistuviin määräaikaisiin sopimuksiin, se on yleensä osoitus toiminnan edellyttämän työvoimatarpeen vakiintumisesta. Niin ikään jos useiden henkilöiden kanssa samoista töistä tehdyt toistuvat työsopimukset ovat pitkäkestoisia, viittaa se osaltaan siihen, että toiminnan edellyttämä työntekijöiden määrä on vakiintunut. Vaikka työvoimatarpeen pysyvyyttä ja toisaalta työnantajan toiminnan vakiintuneisuutta arvioitaessa on otettava huomioon työvoiman käytön historia, perusteen riittävyyden harkinnassa on historiatietojen ohella arvioitava myös työnantajan toiminnan jatkumisedellytyksiä jo vakiintuneella tasolla.

Koska momentin säännös koskee toistuvien määräaikaisten sopimusten käyttöä samoissa töissä, on mahdollista, että tämän 3 momentin mukainen perusteen riittävyys voi tulla arvioitavaksi myös sellaisessa tilanteessa, jossa sopimusta ollaan solmimassa ensimmäistä kertaa uuden työntekijän kanssa. Toisaalta säännöksellä ei toistuvien määräaikaisten sopimusten käytön jälkeenkään estetä palkkaamasta uutta työntekijää määräaikaisin sopimuksin niissä tilanteissa, joissa kysymyksessä on uusi kertaluonteinen tai kestoajaltaan rajattu tai erityisiä ammattitaitovaatimuksia edellyttävä tehtävä.

KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS

Työmarkkinajohtaja Markku Jalonen

Neuvottelupäällikkö Sari Ojanen

Liite Laki työsopimuslain 1 luvun 3 §:n muuttamisesta (1224/2010)​

Yhteystiedot