UKK
KVTES

Missä tilanteissa ja kuinka pitkäksi aikaa voitiin irtisanomisaikaa pidentää asetuksella, joka koskee väliaikaisia poikkeuksia sovellettaessa eräitä vuosilomalain, työaikalain ja työsopimuslain säännöksiä?

Valtioneuvoston asetus väliaikaisista poikkeuksista sovellettaessa eräitä vuosilomalain, työaikalain ja työsopimuslain säännöksiä 362/2020 oli voimassa 14.5.–15.6.2020. Sitä edeltävät asetukset olivat 128/2020 ja 190/2020. Asetusta 362/2020 ei sovellettu pelastustoimen, hätäkeskustoimen ja poliisitoimen henkilöstöön, toisin kuin aikaisempia. Asetus 362/2020 on kumottu 15.6.2020 annetulla valtioneuvoston asetuksella 444/2020. Työnantaja ei voi enää 16.6.2020 alkaen vedota valmiuslakiin tai valmiuslain nojalla annettuihin asetuksiin toimenpiteissään.


Sosiaali- ja terveysministeriö antoi 10.6.2020 päivitetyn ohjeen siitä, keihin sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleviin voidaan ainakin soveltaa vuosilomalain, työaikalain ja työsopimuslain säännösten väliaikaisia poikkeuksia. Luettelo ei ole tyhjentävä. 10.6.2020 annettu ohje korvasi sosiaali- ja terveysministeriön 6.4.2020 antaman ohjeen.

Asetuksen soveltaminen edellytti, että toimenpiteet ovat tarpeen koronavirusepidemian vuoksi. Ministeriön mukaan tarkoituksena on varmistaa riittävä henkilöstömäärä virusepidemian aikana, jotta sosiaalitoimen ja terveydenhuollon toimintakyky voidaan turvata koronaepidemian aikana. Asetuksen soveltamisella ei saanut vaarantaa työntekijän työturvallisuutta ja terveyttä.  
 
Listaus henkilöstöstä, joka ainakin kuuluu asetuksen soveltamisalaan, löyyy sosiaali- ja terveysministeriön 10.6.2020 antaman ohjeen sekä 6.4.2020 antaman ohjeen liitteistä. Ministeriön mukaan listaus ei ole tyhjentävä.  


Asetuksen 362/2020 soveltamisen edellytyksenä on ollut, että hyvin laajalle levinneen vaarallisen tartuntatautiepidemian aikana työvoiman riittävyyttä ei voida turvata vuosilomalakia, työaikalakia ja työsopimuslain 6 luvun 3 §:n 2 momenttia soveltamalla. Toimivaltuuksien käytön on täytynyt olla välttämätöntä työnantajan toiminnan turvaamiseksi ja toimien oikeassa suhteessa toimivaltuuksien käyttämisellä tavoiteltavaan päämäärään. Irtisanomisajan pidentämisen edellytyksenä on lisäksi ollut, että irtisanomisajan pidentäminen on välttämätöntä väestön terveydenhuollon, vähimmäistoimeentulon tai turvallisuuden vuoksi.

Työnantajan täytyi pystyä perustelemaan, että asetuksen soveltaminen oli välttämätöntä ja oikeasuhtaista ja että tilanne ei ollut hallittavissa työnantajan säännönmukaisin toimivaltuuksin (valmiuslaki 4 §).


Työ- ja elinkeinoministeriön muistiossa 11.5.2020 asiasta on todettu seuraavasti:

"4 §. Pykälän mukaan työntekijän irtisanoutuessa työnantaja voisi pidentää noudatettavaa irtisanomisaikaa työsopimuslain 6 luvun 3 §:n ja työehtosopimusmääräyksen estämättä enintään neljään kuukauteen. Pidentämisen määrää arvioitaessa on otettava huomioon 1 §:n 4 momentissa säädetty välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuusedellytys. Pidennys ei saa siten automaattisesti olla neljän kuukauden pituinen. Työntekijän irtisanoutuessa työsopimuslain mukaiset irtisanomisajat ovat 14 päivää ja yksi kuukausi. Pykälän 2 momentin mukaan irtisanomisajan pidentämisen edellytyksenä on, että se on välttämätöntä väestön terveydenhuollon, vähimmäistoimeentulon tai turvallisuuden vuoksi. Jos asetuksen voimassa ollessa on pidennetty irtisanomisaikaa neljään kuukauteen ja tämä irtisanomisaika on vielä kesken poikkeusvaltuuksien voimassaolon lakatessa, sovellettaisiin irtisanottaessa noudatettua irtisanomisaikaa asetuksen päättymisen jälkeen. Työntekijä voisi kuitenkin asetuksen voimassaolon päättymisen jälkeen irtisanoa työsopimuksen työsuhteessa sovellettavaa lyhyempää irtisanomisaikaa noudattaen."

Lisäksi on todettu:


Poikkeusvaltuuksia käytettäisiin lähinnä yksittäisissä tilanteissa, joten kysymyksessä ei ole normaalitilanteeseen nähden jatkuva, poikkeava kuormitus. Lisäksi asetuksen käsittämät poikkeusvaltuudet eivät ole luonteeltaan sellaisia, joilla merkittävällä tavalla puututtaisiin työntekijöiden perusoikeuksiin. Perustuslakivaliokunta (PeVM 17/2020 vp) on valmiuslain mukaisia asetuksia käsitellessään kiinnittänyt huomiota tarpeeseen arvioida vaihtoehtoja valmiuslakiin perustuville poikkeuksille. Edellä on jo selostettu työnantajan käytettävissä olevia vaihtoehtoja reagoida koronatilanteeseen. Ehdotetut poikkeusmahdollisuudet ovat viimesijaisia suhteessa työnantajan käytössä oleviin muihin keinoihin. Tästä syystä ehdotetulle sääntelylle ei ole varteenotettavia vaihtoehtoja.”


Lisäksi on hyvä perehtyä perustuslakivaliokunnan mietintöön 7.5.2020 ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon 20.5.2020.

Oikeuskäytäntöä valmiuslain ja sen nojalla annettujen asetusten soveltamisesta ei vielä ole. Jokainen tilanne on pitänyt arvioida erikseen ja muut mahdolliset keinot työvoimavajeen paikkaukseen on pitänyt käydä läpi ennen kuin työnantaja on voinut vedota asetuksen soveltamiseen. Työnantajan on pitänyt pystyä perustelemaan, miksi juuri kyseisen työntekijän ja/tai viranhaltijan irtisanomisajan pidentäminen on ollut välttämätöntä. Jos pidennetty irtisanomisaika on kesken asetuksen voimassaolon päättyessä, voi työntekijä ja/tai viranhaltija KT:n tulkinnan mukaan (ks. TEM:n muistio 11.5.2020) asetuksen voimassaolon päättymisen jälkeen irtisanoa palvelussuhteen uudelleen. Tällöin noudatettaisiin työsuhteessa ja virkasuhteessa sovellettavaa irtisanomisaikaa.

KT:n näkemys perustuu vastauksen antamishetkellä käytettävissä oleviin tietoihin. Työnantajat arvioivat viime kädessä itse, miten lakeja ja viranomaisohjeistuksia kussakin tilanteessa tulkitaan. Työnantajat myös vastaavat tekemistään päätöksistä.