Lausunto
404/04.01.00/2021
Sosiaali- ja terveysministeriölle

Hallituksen esitys 55 vuotta täyttäneiden työllisyysasteen nostamista koskevaksi lainsäädännöksi

Hallituksen esityksen tavoitteena on edistää 55 vuotta täyttäneiden työllisyysastetta sekä parantaa heidän työmarkkina-asemaansa ja työssä jaksamista. Tavoitteen saavuttamiseksi uudistettaisiin työttömyysturvalakia, työttömien palveluita ja työttömyysturvan rahoitusta sekä muutosturvaa ja työaikalain osa-aikaista työllistymistä koskevia säännöksiä.

Lausuttavaa muutosturvarahan ja muutosturvakoulutuksen ehdoista? (työttömyysturvalain 9 luku 1 § 1 momentti ja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 a luku 2 §). Ehdoilla tarkoitetaan palkansaajan ikää, työhistoriaa, irtisanomisperustetta ja 60 päivän kuluessa työnhakijaksi rekisteröitymistä koskevaa ehtoa.

Esityksessä ehdotetaan uutta muutosturvakokonaisuutta 55 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka on irtisanottu taloudellisella tai tuotannollisella irtisanomisperusteella tämän oltua saman työnantajan palveluksessa viisi vuotta. Kokonaisuus muodostuu yhden kuukauden palkkaa vastaavasta muutosturvarahasta ja arvoltaan kahden kuukauden palkkaa vastaavasta muutosturvakoulutuksesta. Uusi muutosturvaoikeus koskisi työntekijöiden lisäksi virkamiehiä ja viranhaltijoita. Oikeus uuteen muutosturvaan edellyttäisi ilmoittautumista työnhakijaksi 60 päivän kuluessa irtisanomisesta. Esityksen mukaisesti työllistymisvapaata pidennettäisiin, ja tästä samoin kuin työnantajan velvoitteesta informoida irtisanottua uudesta muutosturvaoikeudesta, säädettäisiin työsopimuslaissa ja laissa kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijoista.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n näkemyksen mukaan uuden muutosturvamallin ehdot (palkansaajan ikä, työhistoria, irtisanomisperuste) ovat esityksen tavoitteen mukaisesti perusteltuja ja voivat edistää 55 vuotta täyttäneiden työllisyysastetta sekä parantaa heidän työmarkkina-asemaansa. Tosin esityksestä jää epäselväksi, mikä on yli 55- vuotiaiden osuus kaikista irtisanotuista. 

KT toteaa, että työnantajan informointivelvollisuuden (oikeudesta uuteen muutosturvaan oikeutetuille palkansaajille) lisäksi tarvitaan myös yleistä viranomaisten ja toimeenpanijoiden tiedottamista uudesta muutosturvamallista.

Lausuttavaa muutosturvarahan ja muutosturvakoulutuksen arvon määrittelystä? (työttömyysturvalain 9 luku 2 § ja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 a luku 3 § 3 momentti)

Esityksen mukaan muutosturvarahan määrä vastaisi irtisanomista edeltävien 12 kuukauden aikana maksettujen palkkojen keskiarvoa. Tätä samaa arvon määrittelyä sovellettaisiin myös muutosturvakoulutuksen arvon määrittelyyn. Muutosturvarahan määrästä ja maksamisesta säädettäisiin työttömyysturvalaissa. Muutosturvakoulutuksena järjestettävän koulutuksen arvo voisi esityksen mukaan vastata irtisanotun henkilön enintään kahden kuukauden palkkaa. Kahden kuukauden palkkaa määritettäessä käytetään samoja laskentaperusteita kuin työttömyysturvalain 9 luvun 2 §:ssä säädetyn muutosturvarahan laskennassa.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n näkemyksen mukaan muutosturvarahan ja muutosturvakoulutuksen arvon määrittely ja laskentaperusteet on perusteltuja ja linjassa työttömyysturvalain mukaisen muun muutosturvarahan laskennan kanssa. 

Lausuttavaa muutosturvakoulutuksen sisällöstä? (julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 a luku 3 § 1 momentti)

Esityksen mukaan muutosturvakoulutuksena järjestettävän koulutuksen tulee olla ammatillisia valmiuksia lisäävää tai yritystoimintaa tukevaa koulutusta, joka edistää irtisanotun henkilön nopeaa uudelleen työllistymistä. Muutosturvakoulutuksesta on sovittava työllistymissuunnitelmassa. 

KT:n näkemyksen mukaan hyväksyttävän koulutuksen määritelmä koskien pelkästään ammatillisia valmiuksia lisäävään tai yritystoimintaa tukevaan koulutukseen on liian rajattu. Muutosturvakoulutuksena tulisi hyväksyä myös tutkinnon osia esim. hoiva-avustajakoulutukseen sisältyviä koulutuskokonaisuuksia, joita voidaan myöhemmin hyväksyä osaksi lähihoitajan tutkintoa. Tämä parantaisi huomattavasti irtisanotun työntekijän työllistymismahdollisuutta sote- tai varhaiskasvatusalalle, jossa työvoiman tarve on yksi suurimmista.

Lausuttavaa muutosturvakoulutuksen kestosta? (julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 a luku 3 § 2 momentti)

Esityksen mukaan koulutuksen tai opintokokonaisuuden enimmäiskesto on kuusi kuukautta. Koulutus tai opintokokonaisuus voi olla yhdenjaksoinen tai koostua useammasta eri jaksosta.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT toteaa, että koulutuksen kestoa määräävämpää on koulutuksen työllistymismahdollisuuksia lisäävät vaikutukset. Tästä syystä koulutuksen kesto voisi olla perustellusta syystä, esim. alueellinen työvoimatarve, tarvittaessa pidempikin, jos koulutuksella voitaisiin helpottaa osaavan työvoiman ja työvoimatarpeen kohtaantoa. Ehdotukset koulutuksen kestosta ja sisällöstä rajaa pois monia työllistymistä edistäviä vaihtoehtoja.

Lausuttavaa muutosturvakoulutuksen järjestämisestä? (julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 a luku 4 §)

Esityksen mukaan koulutus on järjestettävä siten, että irtisanottu henkilö voi aloittaa koulutuksen viimeistään kolmen kuukauden kuluessa palvelussuhteen päättymisestä. Perustellusta syystä koulutus saadaan järjestää myöhemminkin siten, että koulutuksen aloitus on viimeistään 12 kuukauden kuluessa palvelussuhteen päättymisestä. 

KT toteaa, että nopean työllistymisen näkökulmasta on tärkeää, että koulutus alkaa mahdollisimman pian. Toisaalta kolmen kuukauden määräaika voi käytännössä osoittautua hankalaksi sopivan, työllisyyttä edistävän koulutuksen järjestämisessä.

Lausuttavaa koulutusoikeuden lakkaamisesta? (julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 a luku 5 §)

-

Lausuttavaa muutosturvakoulutuksen vaikutuksesta työttömyysturvaoikeuteen? (työttömyysturvalain 2 luku 10 §)

-

Lausuttavaa muutosturvakoulutuksen velvoittavuudesta työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä? (työttömyysturvalain 2 a luku 16 §)

-

Lausuttavaa asiakkuuden kokeilukuntaan siirtämättä jättämisestä? (työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain 5 § 3 momentti)

Esityksen työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain 5 §:n 3 momentin mukaan henkilöä ei siirrettäisi kokeilualueen kunnan asiakkaaksi, jos hän täyttää julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 a luvun 2 §:n 1 momentin 1–3 säädetyt edellytykset. Mainitussa lainkohdassa säädettyjä edellytyksiä olisivat: henkilö on täyttänyt 55 vuotta, ollut saman työnantajan palveluksessa vähintään viisi vuotta ja irtisanottu tuotannollisella tai taloudellisella irtisanomisperusteella. Iän ja työhistorian tulisi täyttyä viimeistään irtisanomispäivänä. Siirtämättä jättämisen perusteena olisi mahdollisimman sujuvan palveluprosessin takaaminen muutosturvan piiriin kuuluvalle asiakkaalle.

KT:n näkemyksen mukaan siirto tulisi mahdollistaa, jos kokeilukunnalla on tarjota asiakkaille sopivia työllisyyttä edistäviä palveluja. Kuntakokeiluissa kehitetään parhaillaan alueellisia palvelukokonaisuuksia- ja prosesseja, jotka voisivat olla vaikuttavia myös tälle kohderyhmälle.

Lausuttavaa menettelystä muutosturvarahan toimeenpanossa? (työttömyysturvalain 9 luku 4 §)

Esityksen mukaisesti työttömyyskassat ja Kela olisivat muutosturvarahan toimeenpanijoita. Työttömyyskassassa vakuutettuna oleva työnhakija hakisi muutosturvarahaa siltä työttömyyskassalta, jonka jäsen hän on irtisanomispäivänä, ja muu työnhakija Kelalta.

KT:n näkemyksen mukaan esitys on perusteltu. Valmistelussa on arvioitu kattavasti eri vaihtoehtoja ja niihin liittyviä haasteita mm. toimivalta, osaaminen, hallinnollinen taakka.

Lausuttavaa muutosturvan piiriin kuulumista koskevasta lausuntomenettelystä? (työttömyysturvalain 9 luku 1 § 2 momentti, kts. myös julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 a luku 2 § sekä esitysluonnoksen luku 8, Lakia alemman asteinen sääntely)

KT:n näkemyksen mukaan on perusteltua, että lausuntoon ja sen antamiseen sovellettaisiin, mitä muualla työttömyysturvalaissa säädetään työvoimapoliittisesta lausunnosta, huomioiden uusi muutosturvamalli ja sen edellytysten täyttyminen.

Lausuttavaa palkansaajan työttömyyspäivärahan lisäpäiväoikeuden asteittaisesta poistamisesta? (työttömyysturvalain 6 luku 9 §)

Esityksessä ehdotetaan lisäpäiväoikeuden ikärajan asteittaista korottamista ja oikeuden poistamista vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiltä ikäluokilta. Vuonna 1965 syntyneet voisivat saavuttaa nykylainsäädännön mukaisen lisäpäivien ikärajan vuonna 2027. Enimmäismaksuaika 500 päivää, joka voisi johtaa lisäpäiväoikeuden alkamiseen, olisi tässä tapauksessa alkanut vuonna 2025. Lisäpäiväoikeuden poistaminen ei vaikuttaisi ikääntyvien oikeuteen saada työttömyysturvan perus- tai ansiopäivärahaa lähtökohtaisesti samoin edellytyksin muin muillakin työttömillä. 

KT kannattaa lisäpäiväoikeuden asteittaista poistamista. Tämä tukee hallituksen esityksen mukaista tavoitetta edistää 55 vuotta täyttäneiden työllisyysastetta, kun lisäpäivien mahdollistama väylä varhaiseen poistumiseen työelämästä poistuu. Lisäksi uusi muutosturvamalli nostaa merkittävästi työnantajien kustannuksia ja osuutta työttömyysvakuutusmaksujen rahoituksesta. Siten on kohtuullista, että pääosin työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitettavien lisäpäivien kustannukset myös vähenevät.

Lausuttavaa työllistymisvapaasta ja työnantajan velvoitteista? (työsopimuslain 7 luku 12 a § ja 9 luku 3 b §, merityösopimuslain 8 luku 10 a § ja 10 luku 5 § sekä kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain 37 a §)

Esityksen mukaisesti työllistymisvapaata pidettäisiin, jos työntekijä on irtisanomishetkellä täyttänyt 55 vuotta ja työsuhde on yhdenjaksoisesti tai yhteensä enintään 30 päivää kestävin keskeytyksin kestänyt vähintään viisi vuotta. Myös viranhaltijalla on sama oikeus työllistymisvapaaseen kuin työntekijällä työsopimuslain mukaan.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT suhtautuu kriittisesti työllistymisvapaan pidentämisen vaikuttavuuteen työllisyyttä edistävänä. Erityisesti pidempien irtisanomisaikojen kohdalla työllistymisvapaapäivien määrä (15 pv tai 25 pv) voi aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista taakkaa irtisanovalle työnantajalle. Pidennetty työllistymisvapaa voidaan myös kokea työpaikoilla muiden irtisanottavien taholta eriarvoistavana kohteluna. Kannatettavaa sen sijaan on esitys, että työllistymisvapaata voisi käyttää muutosturvakoulutuksen aloittamiseen tai osaamis- ja työkykykartoitukseen osallistumiseen.

Lausuttavaa 55 vuotta täyttäneen mahdollisuudesta osa-aikatyöhön? (työaikalain 15 §:n 3 momentin toinen virke)

KT näkee, että työaikalakiin esitetty säännös ei välttämättä edistä kaikissa tilanteissa yli 55-vuotiaiden tai tätä nuorempienkaan työllistymistä. Lisäksi säännös voi aiheuttaa työpaikalla/työyhteisössä epäselvyyttä, hankalia tilanteita ja tarpeettomia kiistoja tasapuolisesta kohtelusta, kun mahdollisuudet järjestelyyn voivat olla erilaiset eri tehtävissä. Lisäksi kovaa työvoimapulaa potevissa tehtävissä säännös voi ajaa siihen, että työnantajan on ”pakko” sopia osa-aikatyöjärjestelystä, vaikka se ei itse asiassa olisikaan mahdollista. Tämän säännöksen vaikutusten arviointia olisi vielä syytä selvittää. KT pitää kuitenkin myönteisenä, että kyseessä ei ole subjektiivinen oikeus lyhentää säännöllistä työaikaa.

KT esittää selvyyden vuoksi pykälätekstin tarkentamisesta (alla) siten, että pykälään lisätään sana ”ensisijaisesti” epäselvyyksien välttämiseksi. Kyse on siis siitä, että osa-aikatyö ei ole subjektiivinen oikeus.

Tämä on syytä näkyä selvästi myös pykälätekstissä. Teknisesti säädösteksti ehdotetaan muutettavaksi muotoon: "Työntekijän pyynnöstä työnantajan on ensisijaisesti järjestettävä työt niin, että työntekijä voi lyhentää säännöllistä työaikaansa siirtyäkseen osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle taikka tehdäkseen osittaisen sairauspoissaolon aikana osa-aikatyötä. Vastaavasti työnantajan on ensisijaisesti järjestettävä työt osa-aikatyön mahdollistavalla tavalla silloin, kun 55 vuotta täyttänyt, työnantajan palveluksessa vähintään kolme vuotta ollut työntekijä haluaa lyhentää säännöllistä työaikaansa. Työajan lyhentäminen toteutetaan työnantajan ja työntekijän sopimalla tavalla ottaen huomioon työntekijän tarpeet sekä työnantajan tuotanto- ja palvelutoiminta."

Lausuttavaa muutosturvan rahoitusvastuun kohdentumisesta työnantajien kesken? (työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 14, 14 a ja 14 b §)

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi kokonaan uusi 4 a luku, jossa säädettäisiin muutosturvamaksusta. Muutosturvamaksu muodostuisi irtisanovan työnantajan osasta yhteisestä osasta. Työnantajan muutosturvamaksun määrä vastaisi keskimäärin irtisanotun työntekijän kolmen kuukauden palkan määrää. Muutosturvamaksun kokonaisuus määriteltäisiin siten, että maksulla perittäisiin työnantajilta muutosturvaan oikeutettujen henkilöiden kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä. Lisäksi säädettäisiin työnantajan palkkasumman vaikutuksesta velvollisuuteen maksaa muutosturvamaksua. Irtisanovan työnantajan muutosturvamaksun määrä ehdotetaan porrastettavaksi työnantajan koon mukaan vastaavalla tavalla kuin omavastuumaksun määrä on porrastettu.

Muutosturvamaksun yhteinen osa ei olisi erillinen maksu vaan se olisi elementti, joka korottaisi työnantajan työttömyysvakuutusmaksua. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksuun sillä ei olisi vaikutusta.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT toteaa, että ehdotettu uusi muutosturva lisää työnantajien rahoitusvastuuta ja kohdistuu suuriin työnantajiin. Useat kunnat, kuntayhtymät ja tulevat hyvinvointialueet ovat suuria työnantajia. Lisäksi muutosturvamalli lisää kuntien muita kustannuksia työnantajakustannusten lisäksi esim. velvoitetyöllistämisen kautta. Rahoitusvastuun kohdetumista julkiselle sektorille ja kuntiin tai sen kustannusvaikutuksia ei ole esityksessä riittävästi arvioitu.

Lausuttavaa irtisanovan työnantajan muutosturvamaksun määräämisestä ja perimisestä? (työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 14 e, 14 f ja 14 g §)

-

Lausuttavaa muutosturvamaksun yhteisen osan määrästä ja sen arvioinnista? (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 14 b § 1 ja 2 mom.)

Esityksen mukaan muutosturvamaksun yhteisen osan määrä laskettaisiin siten, että sen tuotolla voitaisiin kattaa se osa muutosturvamenosta, jota ei saada katettua 14 a §:n mukaisen irtisanovan työnantajan muutosturvamaksun tuotolla. Muutosturvamaksun yhteinen osa ei olisi erillinen maksu, vaan se korottaisi työnantajan työttömyysvakuutusmaksua ja perittäisiin työnantajan työttömyysvakuutusmaksun yhteydessä. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksuun sillä ei olisi vaikutusta. Lisäksi irtisanovan työnantajan muutosturvamaksun määrä ehdotetaan porrastettavaksi työnantajan koon ja palkkasumman mukaan vastaavalla tavalla kuin omavastuumaksun määrä on porrastettu.

Muutosturvamaksun yleisellä osalla olisi korottava vaikutus työnantajan työttömyysvakuutusmaksuun. Muutosturvamaksun arvioidaan nostavan työnantajan työttömyysvakuutusmaksua keskimäärin 0,03 prosenttiyksikköä.

KT toteaa, että esityksen mukaisella tavalla, rahoitusvastuu uudesta muutosturvamallista tulee kohdistumaan pääosin työnantajille, vastaavasti mallin kustannuksia vähentävät ja työllisyyttä lisäävät vaikutukset ovat osittain epävarmoja.  

Lausuttavaa irtisanovan työnantajan muutosturvamaksun ja omavastuumaksun yhteensovittamisesta (työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain voimaantulosäännös, 2 mom.)

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT toteaa, että uusi muutosturvamalli lisää työnantajien rahoitusvastuuta ja kustannuksia ja vastaavasti mallin kustannuksia vähentävät vaikutukset, esim. työttömyysvakuutusmaksuihin tulevaisuudessa, ovat osittain epävarmoja. Tästä syystä työnantajan kustannusvastuun näkökulmasta on keskeistä varmistaa, ettei samasta työntekijästä aiheudu kollektiivimaksuja irtisanovalle työnantajalle, vaan muutosturvamaksu vähennetään irtisanovan työnantajan maksuista tilanteessa, jos myöhemmin samasta työntekijästä aiheutuisi omavastuumaksuja.

Muuta lausuttavaa muutosten voimaantulosta?

KT toteaa muutosten suunniteltuun voimaantuloon liittyen, että keväällä 2022 käynnistyvän pohjoismaisen työvoimapalvelumallin käyttöönotto sitoo huomattavasti TE-toimistojen ja työllisyyden kuntakokeiluihin osallistuvien kuntien resursseja. Tämän lisäksi myös koronavirusepidemian jälkihoito vaikeuttaa huomattavasti kuntien mahdollisuuksia toimeenpanna esitettyjä lakimuutoksia esitetyssä aikataulussa.  

Lausuttavaa vaikutuksista julkiseen talouteen?

Muutosesityksen johdosta kuntien kustannukset tulevat kasvamaan merkittävästi mm. velvoitetyöllistämisen kautta. Esityksessä julkiselle taloudelle aiheutuvia lisäkustannuksia ei ole selkeästi esitetty. 

Lausuttavaa yritysvaikutuksista?

Kuten hallituksen esityksessä todetaan, muutosturvamaksut lisäisivät työnantajien kustannuksia vuositasolla keskimäärin arviolta noin 44 miljoonalla eurolla. 

Työnantajakohtaisen muutosturvamaksun kerroin määräytyisi työnantajan palkkasumman mukaan, joten kustannukset painottuisivat jatkossakin suuriin työnantajiin. Esityksessä esitetyn arvion mukaan työnantajat, joiden palkkasumma ylittää 33 384 000 euron ylemmän palkkasummarajan maksaisivat arviolta 78 prosenttia työnantajakohtaisista muutosturvamaksuista (ko. työnantajat kattavat 40 % palkkasummasta) ja palkkasummarajojen välissä olevat työnantajat loput 22 prosenttia. Työnantajakohtaiset maksut olisivat esityksen mukaan vuositasolla arviolta hieman yli 22 miljoonaa euroa eli noin 50 prosenttia kustannuksista. Työnantajakohtaisen muutosturvamaksun lisäksi työnantajat maksaisivat muutosturvamaksun yleisen osan työnantajan työttömyysvakuutusmaksusta. Tämä osa korottaisi työnantajien keskimääräistä työttömyysvakuutusmaksua 0,03 prosenttiyksikköä suhteessa palkansaajien työttömyysvakuutusmaksuun. Näin ollen kustannusvastuu mallista tulee kohdistumaan työnantajille ja työttömyysvakuutusmaksujen alentuminen tulevaisuudessa muutoksen seurauksena on epävarmaa.

Muutoksen rahoitusvastuu painottuu julkisen sektorin suurille työnantajille. 

Yrityksille ja työnantajille aiheutuu muutoksesta myös hallinnollista taakkaa esim. tiedostusvelvollisuudesta muutosturvamallista/oikeudesta koulutukseen sekä työllistymisvapaan käytöstä johtuen.

Lausuttavaa vaikutuksista toimeentuloon?

-

Lausuttavaa muutosturvarahan suhteesta muuhun sosiaaliturvaan?

-

Lausuttavaa muista vaikutuksista?

Kuten hallituksen esitysluonnoksessakin todetaan, lisäpäivien poistuminen kasvattaisi todennäköisesti kuntien ns. velvoitetyöllistettävien määrää. Lisäpäiviin oikeutetut henkilöt eivät ole olleet kuntien velvoitetyöllistämisen piirissä, koska nämä ovat saaneet edelleen työttömyyspäivärahaa. Nyt esityksen mukaan, he siirtyisivät kunnan velvoitetyöllistämisen piiriin. Työntekomahdollisuus on järjestettävä kuuden kuukauden ajaksi.

Hallituksen esityksistä puuttuu vaikutusten arviointi velvoitetyöllistämisen vaikutuksista kunnille. Kunnissa velvoitetyöllistäminen voi osoittautua vaikeaksi olemassa olevassa poikkeustilanteen takia ja koronavirusepidemian aiheuttaman hoito-, palvelu- ja oppimisvelan vuoksi. Rajoitusten jatkuessa ja palvelutoiminnan ylikuormittuessa voi olla vaikea tarjota työllistettävälle yksilöllisesti sopivaa työtehtävää, ottaen huomioon hänen aikaisempi työkokemuksensa, koulutuksensa, työ- ja toimintakykynsä sekä mahdolliset poikkeustilanteen tuomat rajoitukset uusien henkilöiden työhön sijoittamisessa sekä palveluyksiköiden toiminnassa. Lisäksi pohjoismaisen työvoimapalvelumallin voimaantulo keväällä 2022 vaikuttaa TE-toimistojen ja työllisyyden kuntakokeilussa mukana olevien kuntien mahdollisuuksiin muutoksen toimeenpanossa.

Lausuttavaa muutosten vaikutusten seurannasta?

Muutosten vaikuttavuutta 55 vuotta täyttäneiden työllisyyteen, julkiseen talouteen ja erityisesti työnantajien sekä kuntien kustannuksiin ja toimintaan tulee arvioida systemaattisesti.

Muuta lausuttavaa esitysluonnoksesta?

-

 

Kukka Anna
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT

Anna Kukka

neuvottelupäällikkö
Puhelin:
+358 9 771 2385
Matkapuhelin:
+358 50 347 9342
Sähköposti:
Anna.Kukka@kt.fi
Organisaatio:
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT