På svenska
Blogi
Juho Ruskoaho
Juho Ruskoaho

Henkilöstömitoitukset uhkaavat palveluiden saatavuutta

Työvoimapulan aikana tiukkenevat henkilöstömitoitukset ja kelpoisuusehdot eivät johda palveluiden määrän tai laadun paranemiseen. Mikäli uutta henkilöstöä ei ole rekrytoitavissa tarpeeksi, palvelujen piiriin pääsevien asiakkaiden määrää on rajattava tai leikattava toisia palveluja.

Suomessa on jatkuvasti paheneva pula sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä varhaiskasvatuksen laillistetuista ammattihenkilöistä. Aloilla ei ole työttömiä, ja eri tilastolähteet kertovat yhtenevästi ja kristallinkirkkaasti, että työpaikkoja on enemmän kuin tekijöitä. 

Eri selvitysten mukaan laillistetut ammattihenkilöt tekevät pääsääntöisesti koulutustaan vastaavaa työtä. Pula laillistetuista ammattihenkilöistä johtuu yksinkertaisesti siitä, että heitä on koulutettu aivan liian vähän suhteessa tarjolla oleviin työpaikkoihin.

Suomi on pudonnut nuorten koulutusasteessa OECD-maiden keskiarvon alapuolelle ja on selvästi heikoin Pohjoismaista. Samaan aikaan kärsimme Suomessa mittavasta työvoimapulasta koulutusta, tutkintoa ja laillistusta edellyttävissä työtehtävissä. Ongelmamme on itse aiheutettu.

Alimitoitetuista koulutusmääristä seuraa heikko palveluiden saatavuus ja epätasa-arvo. Kiristyvät kelpoisuusehdot ja mitoitukset työvoimapulan tilanteessa eivät ratkaise ongelmaa. Sen sijaan lopputulos on monin tavoin epätoivottava.

Johtiko ympärivuorokautisen hoidon hoitajamitoitus henkilöstörakenteen muutokseen?

THL selvitti kiristyneen hoitajamitoituksen vaikutusta vertaamalla henkilöstömääriä vuoden lopun 2020 ja alkuvuoden 2021 välillä, jona aikana hoitajien määrän yksiköissä olisi pitänyt kasvaa. Kävi päinvastoin, sillä sairaanhoitajien, lähihoitajien ja esihenkilöiden sekä osastonhoitajien määrä pieneni. Hoidossa avustavan henkilöstön määrä kasvoi.

Pula hoiva-alan ammattilaisista pahenee, kun ikääntyvä väestö tarvitsee enemmän palveluja. Korona-aikana hoitajia on tarvittu ja tarvitaan edelleen jäljittämiseen, näytteiden ottoon, rokotuksiin sekä koronapotilaiden hoitoon ja hoitovelan purkuun. 

Hoitoalan ammattilaisia ei siis ole voitu lisätä ympärivuorokautiseen hoitoon. Paikallisesti joudutaan tarkastelemaan välittömän ja välillisen hoitotyön tehtäviä ja palkkaamaan avustavaa henkilöstöä, joille siirtää tehtäviä. 

Työnjaon kehittäminen on kannatettavaa, mutta jossain vaiheessa tulee raja, jolloin tehtäväkokonaisuuksia joudutaan pilkkomaan epätarkoituksenmukaisesti. Työnjaon kehittämisen ei pitäisi estää ammattilaisten työpanoksen joustavaa käyttöä. Hoivamitoituksien kriteerien pilkuntarkka seuraaminen voi kuitenkin johtaa siihen.

Työvoimapulan seuraavasta vaiheesta on jo ollut julkisuudessa esillä uhkakuvia. Mikäli lisää hoitajia ei ole saatavilla ja työnjakoa ei voida kehittää enempää, ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyn kriteerejä joudutaan kiristämään. Mitoitukseen yltäminen voi edellyttää sitä, että yhä useampaa ikääntynyttä hoidetaan kotihoidossa ja ympärivuorokautisen hoidon paikkoja vähennetään tai jätetään täyttämättä. 

Henkilöstöä voidaan joutua siirtämään vaikeahoitoisimpien potilaiden yksiköistä, joissa henkilöstöä on yli lain edellyttämän minimin. Tällöin mitoitusvelvoitteen täyttäminen tapahtuisi vaikeampihoitoisten potilaiden kustannuksella. Muutos voi aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia, jos toiminta ja tilaratkaisut on suunniteltu toisenlaiseen palvelurakenteeseen.

Johtavatko lastensuojelun mitoitukset palvelujen leikkaukseen?

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöille valmistelussa oleva mitoitus rajaa vuoden 2023 alussa enintään 35 ja vuoden 2024 alussa 30 lasta sosiaalityöntekijää kohti. Muutoksen on arvioitu edellyttävän 359 uutta sosiaalityöntekijää, mutta pula heistä on jo nyt valtava. Lain voimaantulon yhteydessä aloituspaikkoja lisättäisiin yhteensä vain 200:lla, eli noin puolella siitä, mitä lain noudattaminen edellyttää.

Kun uusia sosiaalityöntekijöitä ei kouluteta riittävästi, lakia voidaan noudattaa rajoittamalla lastensuojelun piiriin pääsevien asiakkaiden määrää. Saatavissa olevalla henkilöstöllä hoidetaan vähemmän lapsia kuin ennen. Käytännössä leikattaisiin juuri niistä tehtävistä, joissa palvelujen saatavuutta ja yhdenvertaisuutta halutaan parantaa. 

Sosiaalityöntekijöitä voidaan myös siirtää muista lakisääteisistä tehtävistä lastensuojelun tehtäviin. Palvelut heikkenisivät esimerkiksi jälkihuollon, perhesosiaalityön, opiskeluhuollon tai sairaalasosiaalityön tehtävissä. Tämä ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista priorisointia. 

Tarkastellaanko varhaiskasvatuksen kelpoisuusehdot uudelleen?

Varhaiskasvatuksen henkilöstörakennetta koskeva mitoitus kääntää henkilöstörakenteen päälaelleen. Vuonna 2030 varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin koulutus on löydyttävä henkilöstöstä kahdelta kolmasosalta, joista vähintään puolella on oltava varhaiskasvatuksen opettajan koulutus. Kolmasosalle riittää varhaiskasvatuksen lastenhoitajan pätevyys. 

Jos henkilöstömäärä pysyisi samana, pitäisi minimissä varhaiskasvatuksen opettajia ja sosionomeja olla vuoden 2030 alussa kaksinkertainen määrä ja lastenhoitajien määrä pitäisi puolittaa. Ongelmaa kärjistää se, ettei nykymitoituksellakaan päteviä varhaiskasvatuksen opettajia ole tarpeeksi.

Kuntasektorilla yleisimpien varhaiskasvatuksen opettajien ja hoitajien nimikkeillä työskenteli noin 38 500 henkilöä vuonna 2020. Heistä oli opettajia 17 200 ja hoitajia 21 300. Saman henkilöstömäärän tulisi vuonna 2030 jakautua 25 700 opettaja- tai sosionominimikkeelle ja 12 800 hoitajanimikkeelle. Kun huomioidaan tehtävissä nykyisin toimivat epäpätevät opettajat ja eläköityminen, kymmenen vuoden aikana kuntasetorille tarvittaisiin arviolta noin 13 000 uutta sosionomia tai varhaiskasvatuksen opettajaa.

Tutkintotietojenkin puutteellisuuden vuoksi laskelma on suuntaa antava. Vastaavasta suhteesta on kertonut Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyar. Hänen mukaansa Helsingissä on 2 500 varhaiskasvatuksen opettajaa ja uusia opettajia tarvittaisiin vuoteen 2030 mennessä 2 300. Vuosittain varhaiskasvatuksen opettajia koulutetaan Helsingissä vain 170. Opetusministeri Li Anderssonin väläyttämä tunti- ja ryhmäkohtainen tarkastelu keskimääräisen sijaan vaikeuttaisi mahdotonta tilannetta entisestään.

Varhaiskasvatuksen linjaa on ohjattu kohti pedagogiikkaa lastenhoidon sijaan. Lasten leikit päiväkodin pihalla lastenhoitajien valvonnassa ovat muuttumassa suunnitelluksi ja tavoitteelliseksi pedagogiseksi toiminnaksi varhaiskasvatusyksikön pihaympäristössä. 

Vuoden 2029 loppuun asti lasten pihaleikkeihin voi osallistua kaksi lastenhoitajaa, mutta vuoden 2030 vaihteen jälkeen toinen heistä on yksikössään epäpätevä työhönsä, ellei ole hankkinut uutta tutkintoa. Varhaiskasvatuksen opettajien työajasta osa varataan suunnitteluajaksi. Eli jos henkilöstöä ei lisätä, lasten kanssa vietetään vuoden 2030 jälkeen vähemmän aikaa.

Lakien vaikutusarvioinnit on saatava realistiselle pohjalle

Työvoimapulan aikana kiristyvät mitoitukset ja kelpoisuusehdot johtavat ongelmallisiin lopputuloksiin ja jopa palveluiden heikentymiseen. Kyse on lainsäätäjän aiheuttamasta ongelmasta. 

Laillistettuja ammattihenkilöitä pitää kouluttaa riittävästi, jotta palvelulupaukseen voidaan vastata. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi väljentää vaadittavia kelpoisuusehtoja, tunnustaa tehtävässä suoritettu työskentely keinoksi saavuttaa pätevyys tai lieventää mitoituksia. 

Tilanne osoittaa merkittäviä puutteita ministeriöiden koordinaatiossa. Työ- ja elinkeinoministeriön viestejä laillistettujen ammattihenkilöiden puutteesta ei kuulla. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö tekevät lakeja, joihin ei ole edes teoriassa saatavissa osaajia, kun opetusministeriö ei ole ohjannut eikä ohjaa riittävästi koulutuspaikkoja kyseisille aloille. 

Valtiovarainministeriölle ja palvelujen tuottajille jää maksajan rooli, kun vaikutusarviot tehdään oletuksilla, että henkilöstöä saataisiin jostain ja vielä keskimääräisellä palkkakustannuksella. Yhtälö ei toimi eikä valmistelu täytä hyvän lainsäädännön periaatteita. Sellaista lakia ei pitäisi voida säätää, minkä toteuttamiseen ei ole varattu riittävää rahoitusta. Vastaavasti sellaistakaan lakia ei pitäisi voida säätää, jonka toteuttamiseen ei ole henkilöstöä. Valtion tarkastusvirasto joutuneekin pian perkaamaan asiat läpi.
 

Blogia voi kommentoida  sen julkaisupäivästä noin kuukauden ajan. 

Juho Ruskoaho

Juho Ruskoaho

Juho Ruskoaho työskentelee KT:ssa työmarkkinatutkijana. Hänen vastuullaan ovat erityisesti lääkärisopimukseen liittyvät laskelmat.

Juho Ruskoaho

työmarkkinatutkija
Puhelin:
+358 9 771 2021
Matkapuhelin:
+358 44 532 8467
Sähköposti:
Juho.Ruskoaho@kt.fi
Organisaatio:
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
Tehtävät:
  • Palkkataso- ja ansiokehitystilastot, palvelussuhdetilastot, sopimuskorotukset, työvoimakustannukset ja selvitykset.
  • Erityisesti: Lääkärisopimus (LS), Tuntialan sopimus (TTES)

Lisää kirjoittajalta