Parantaisiko rekisteri todella opettajan osaamista?

Koulujen alkaessa on jälleen keskusteltu siitä, pitäisikö opettajan ammattinimike suojata ja perustaa opettajarekisteri. Opettajarekisteri oli edellisen kerran laajemmin esillä viime hallituskaudella, jolloin se aiheellisesti ja perustellusti haudattiin.

Lain mukaan määräaikaiseen opettajatehtävään voidaan ottaa myös muu kuin muodollisesti kelpoinen opettaja. Opettajanimikettä ei ole mahdollista varata vain kelpoisten opettajien käyttöön.

Opettajien kelpoisuustilanne on hyvä

Opettajarekisterille on vaikea keksiä mitään järkevää perustetta.

Suomessa opettajien kelpoisuustilanne on lähtökohtaisesti hyvä. Opettajien saatavuudessa ei ole isoja ongelmia eikä heidän vaihtuvuutensa ole suurta. Toisin on esimerkiksi Ruotsissa, jossa tilanne on päinvastainen. Ruotsissa opettajarekisteri otettiin käyttöön muutama vuosi sitten, mutta se on päinvastoin vaikeuttanut opettajien saatavuutta.

Opettajakelpoisuudesta säädetään Suomessa monimutkaisesti ja yksityiskohtaisesti omalla asetuksella. Yleistä opettajakelpoisuutta ei kuitenkaan ole kuin ehkä ammatillisen edunvalvonnan näkökulmasta.

Opettajanimike pitää sisällään kymmeniä eri kelpoisuuksia erilaisiin opetustehtäviin. Opettajakelpoisuutta ei siis ole mahdollista määritellä yksiselitteisenä kelpoisuutena kuten vaikkapa terveydenhuollon ammateissa. Rekisteritiedotkin olisivat lähinnä yksityiskohtaisista koulutustietoja, jotka ovat tietosuojan näkökulmasta pulmallisia. Lisäksi monet opetukseen liittyvät tiedot ovat jo nykyisellään pitkälti julkisia.

Osaamista ei voi mitata pelkästään muodollisella pätevyydellä

Oppilaat ja vanhemmat voivat olla monesta eri syystä tyytymättömiä opettajaan tai opetuksen laatuun. Opettajista ja heidän työstään tehdään kanteluita ja erilaisia valituksia riippumatta heidän koulutuksestaan.

En tiedä, millainen lohtu se on lapsensa opettajaan tyytymättömälle vanhemmalle, että opettaja on opintojensa puolesta pätevistä pätevin, vaikka ei oikeastaan osaakaan opettaa.

Toisaalta mikä lisäarvo rekisteristä on vanhemmalle, jos määräaikaisen, erinomaiseksi koetun opettajan tietoja ei löydy rekisteristä? Hän kun on todennäköisesti opintojensa loppuvaiheessa oleva opiskelija, joka on tyypillisesti jo siirtynyt työelämään, vaikka ei siis tutkinnon vielä puuttuessa olekaan kelpoinen.

Pitäisikö tällaisesta opettajasta käyttää jotakin muuta nimikettä kuin opettaja? Pitäisikö näin myös osoittaa, että hän on huonompi tai sopimattomampi tehtäväänsä kuin vaikkapa henkilö, jonka tiedot löytyvät rekisteristä vaikka hän ei ole tehnyt käytännön opettajatyötä kahteenkymmeneen vuoteen?

Ammatissa suoriutumista ei koskaan voi mitata pelkällä muodollisella koulutuksella. Koulutukseen perustuvia kelpoisuusvaatimuksia tarvitaan, mutta enemmän huomiota pitäisi kiinnittää oikeaan osaamiseen ja sen kehittämiseen samoin kuin kelpoisuusvaatimusten joustavoittamiseen ja modernisointiin.

Resurssit rekisteriin vai osaamisen kehittämiseen?

Opettajarekisterissä on kyse myös rahasta. Uuden rekisterin perustaminen olisi pois varsinaiseen koulutukseen käytettävistä resursseista.

Koulutuksesta on varmasti kaikkien mielestä jo leikattu enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi järjen käyttökin on sallittua. Käytetään koulutukseen varatut resurssit koulutukseen itseensä, ei hyödyttömään rekisteriin.

Lopuksi terveiset ministeriöön – opettajien kelpoisuusvaatimukset kaipaavat päivitystä nykyaikaan.