Kaikissa meissä asuu liittotason sovittelija

Jos kysyisi meidän asiakkailtamme, kuntien ja kuntayhtymien työnantajaa edustavilta tahoilta ja HR-ammattilaisilta, mihin he haluaisivat käyttää työnantajaedunvalvojiensa ajan, harva vastaisi, että riitelyyn ja riitojen sovitteluun.

Kuitenkin KT:n neuvottelijoiden työajasta tämä toiminto on jo joidenkin vuosien ajan vienyt aivan liikaa aikaa.

Vuosien 2014–2016 aikana KT:hen on tulvinut satamäärin keskusneuvottelupyyntöjä, joille kaikille täytyy tehdä jotain. Jokaisen neuvottelijamme työviikossa voi olla riita-asian selvittelyä ja neuvottelua jopa puolet työajasta.

Pidemmän päälle tästä voi tulla motivaatiovaikeuksia, sen verran yksitotista setviminen on.

Se aika on kuitenkin ohi, että asiakirjojen valmisteluun käytettäisiin aikaa ja vaivaa.

Myös se aika on ohi, että paikallinen työnantaja välttämättä seuraisi neuvoamme siitä, että asia kannattaa sovitella eikä mennä työtuomioistuimeen taistelemaan.

Ja sekin aika on ohi, että ammattijärjestöt harkitsevat kahteenkin kertaan, kannattaako viidenkymmenen euron saatavaa kiikuttaa meille.

Välillä sitä miettii, että kenen strategisten tavoitteiden mukaista tämä homma on. Eräs kollegani sanoi, että olisi meillä keskusjärjestötasolla muutakin mietittävää.

Aivan, mutta tämä on tunnetusti meidän lakisääteinen velvollisuutemme: valvomme sitä, että kunta-alan työnantaja soveltaa työehtosopimusta oikein ja riitelemme heidän puolestaan työtuomioistuimessa.

Nytkin vaikuttaa siltä, että olemme joutuneet joidenkin liittojen jäsenkamppailun ytimeen. Esimerkiksi isyyden tunnustamisen siirtäminen neuvoloihin on poikinut puolensataa keskusneuvottelupyyntöä kahdesta eri liitosta.

Kun jokaisella työnantajalla on oma tehtävän vaativuuden arviointijärjestelmä, niin jokainen erimielisyys tuodaan erikseen esille. Eräs asiakas pyysikin minua palauttamaan sellaisen työelämän, että palkan määrän voisi lukea suoraan työehtosopimuksesta. Se siitä paikallisesta palkkauspolitiikasta.

Toimivaa neuvottelu- ja sopimusjärjestelmää on väärin kuormittaa tällä tavalla. KT:n resurssit pitää pystyä käyttämään lähivuosina johonkin muuhun.

Tämä on keskustelunavaus kunta-alan työmarkkinaosapuolille ja kunta-alan työnantajille. Kuulisin mielelläni, miten tästä päästään rakentavasti eteenpäin.

Ja huomatkaa – lisää liksaa – ei kaikissa tapauksissa käy vastaukseksi.