KVTES

Työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutetun koulutustarpeen käsittelyssä ja koulutuksen toteuttamisessa noudatetaan työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) 33 §:n lisäksi kunta-alan koulutussopimusta.

Varavaltuutetulla on vastaava oikeus saada yhteistoimintatehtävien hoitamisen edellyttämää koulutusta kuin varsinaisella työsuojeluvaltuutetulla (33 §).

Työnantajan on huolehdittava siitä, että varavaltuutetut pääsevät osallistumaan työsuojeluun ja yhteistoimintaan liittyvään koulutukseen ja koulutuksen kustannukset korvataan kunta-alan koulutussopimuksen mukaisesti.

Työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun sekä varavaltuutetun on käsiteltävä koulutustarvetta ja -järjestelyjä kahden kuukauden kuluessa valinnasta.

• Työ- ja virkaehtosopimus ammattiyhdistyskoulutuksesta kunta- ja hyvinvointialalla ja kunta- ja hyvinvointialan henkilöstön osaamisen kehittämistä koskeva suositus (KT:n yleiskirje 25/2022) > (Tämä suositus korvaa aiemman vuonna 2008 annetun suosituksen.)

Sivulle on päivitetty 21.3.2024 linkki uusimpaan suositukseen.

Varsinaisen työsuojeluvaltuutetun ollessa estynyt hoitamasta tehtäviään hänen sijaisenaan toimii hänelle valittu ensimmäinen varavaltuutettu, tai tämän ollessa estynyt, toinen varavaltuutettu.

Varavaltuutetun ajankäyttöön vaikuttaa se, kuinka pitkään varsinainen työsuojeluvaltuutettu on estynyt hoitamasta tehtäviään sekä se, onko este ollut tiedossa ennalta.

Valvontalain mukaan työnantajan täytyy mahdollistaa varavaltuutetun tarpeellinen toiminta ja siihen tarvittava vapautus, kun varsinainen työsuojeluvaltuutettu on estynyt.

1. Varsinainen työsuojeluvaltuutettu on estynyt hoitamaan tehtäviään tilapäisesti (alle kuukauden)

Tällainen tilapäinen este voi syntyä esimerkiksi virka- tai työvapautuksen, vuosiloman tai työmatkan johdosta. Tällöin varavaltuutettu hoitaa työsuojeluun liittyvät välttämättömät tehtävät, joita ei voi siirtää odottamaan varsinaisen työsuojeluvaltuutetun paluuta. Välttämätön tehtävä on esimerkiksi työsuojelutarkastukseen osallistuminen, tapaturman tutkinta, työn keskeyttämisoikeuden käyttäminen tai muu niihin verrattava syy.

Sijaistaessaan varsinaista työsuojeluvaltuutettua varavaltuutetulla on työsuojeluvaltuutetun oikeuksia vastaava oikeus kyseisten tehtävien edellyttämään tiedonsaantiin, ajankäyttöön ja ansionmenetyksen korvauksiin.

2. Varsinainen työsuojeluvaltuutettu on estynyt hoitamaan tehtäviään yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden, este ei ennalta tiedossa.

Ensimmäisen kuukauden ajan toimitaan kuten kohdassa 1. Kuukauden jälkeen varavaltuutettu saa käyttöönsä vastaavan vapautuksen kuin varsinaiselle työsuojeluvaltuutetulle on määritelty. Tämä vapautus on käytössä, kunnes varsinainen työsuojeluvaltuutettu palaa hoitamaan tehtäviään.

Kuukauden jälkeen varatyösuojeluvaltuutettu on oikeutettu myös työsuojeluvaltuutetulle maksettavaan virka- ja työehtosopimuksen mukaiseen kuukausittaiseen työsuojeluvaltuutetun korvaukseen.

Korvausta maksetaan enintään niin kauan kuin varavaltuutettu hoitaa varsinaisen työsuojeluvaltuutetun tehtävää.

3. Varsinainen työsuojeluvaltuutettu on estynyt hoitamaan tehtäviään yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden ja este on ennalta tiedossa.

Varavaltuutetun ajankäyttö alkaa heti varsinaisen työsuojeluvaltuutetun esteen alkamisesta.

Työsuojeluvaltuutetulle maksettava virka- ja työehtosopimuksen mukainen kuukausittainen korvaus maksetaan myös varavaltuutetulle sen jälkeen, kun varsinaisen työsuojeluvaltuutetun palkallisesta poissaolosta johtuva este (esimerkiksi sairauspoissaolo) on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään yhden kuukauden. Korvausta maksetaan enintään niin kauan kuin varavaltuutettu hoitaa varsinaisen työsuojeluvaltuutetun tehtävää.

Jos varsinaisen työsuojeluvaltuutetun palvelussuhde päättyy tai hän eroaa työsuojeluvaltuutetun tehtävästä kesken toimikautensa, tulee ensimmäisestä varavaltuutetusta varsinainen työsuojeluvaltuutettu ja toisesta varavaltuutetusta ensimmäinen varavaltuutettu jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Tarvittaessa tulee järjestää täydennysvaali puuttuvan toisen varavaltuutetun valitsemiseksi.

Varavaltuutetulla on työsopimuslaissa säädetty korostettu irtisanomissuoja vain silloin, kun hän tosiasiassa hoitaa työsuojelun yhteistoimintatehtäviä varsinaisen työsuojeluvaltuutetun ollessa tilapäisesti tai pysyvästi estynyt hoitamaan tehtäväänsä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on määritellyt ryhmät, jotka ovat muita alttiimpia saamaan vakavan koronavirusinfektion. Ryhmiin luetaan ikääntyneiden lisäksi henkilöt, joilla on sellainen vakava perussairaus, joka merkittävästi huonontaa keuhkojen tai sydämen toimintaa tai elimistön vastustuskykyä.

• Vakavan koronavirustaudin riskiryhmät (THL) >

Työnantajan on koronavirusepidemian aikana arvioitava, onko työntekijän tai viranhaltijan riski saada koronavirustartunta työssä kohonnut muuhun väestöön verrattuna.

Työterveyslaitoksen ohjeistuksen mukaan riskinarvioinnissa on otettava huomioon esimerkiksi lähikontaktien määrä ja kesto sekä suojautumisen mahdollisuus. Jos tartuntariskin arvioidaan olevan merkittävästi kohonnut, on työnantajan ryhdyttävä työsuojelullisiin toimenpiteisiin. Työnantajan on tarvittaessa käytettävä riskien arvioinnissa apuna työterveyshuollon asiantuntemusta.

• Työterveyslaitoksen ohje työpaikoille COVID-19-riskinarvioinnin tekemiseen >

Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut työpaikoille ohjeet siitä, miten koronaviruksen aiheuttaman covid-19-taudin vakavammille muodoille alttiiden riskit arvioidaan.

• Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet työntekijöille, jotka ovat alttiita covid-19-taudin vakavimmille muodoille (pdf, 24.3.2020) >

Jos henkilöllä on todettu olevan korkea riski saada vakava koronavirusinfektio, työnantajan on yhdessä työterveyshuollon kanssa arvioitava, kuinka työntekijä tai viranhaltija voi työskennellä turvallisesti.

Ensisijaisesti työskentely pyritään järjestämään niin, että lähikontakteja voidaan välttää (esimerkiksi työtapojen muuttaminen).

Työnantaja ja työntekijä tai viranhaltija voivat mahdollisuuksien mukaan sopia etätyön tekemisestä. Jos etätyö ei ole mahdollista, työnantajan on arvioitava, onko työskentely suojavarusteiden avulla mahdollista. Työnantaja voi myös järjestellä työtehtäviä niin, että kontaktien välttäminen on mahdollista. Lisäksi työntekijälle tai viranhaltijalle voidaan järjestää koulutusta.

Muualla verkossa

• Toimintaohje työterveyshuolloille koronavirusepidemian aikana >

• STM:n linjaus henkilönsuojainten turvallisuusvaatimuksista koronavirustilanteen aikana >

• Aluehallintoviraston UKK-vastauksia työsuojelusta ja koronaviruksesta >

• Aluehallintoviraston UKK-vastauksia sosiaali- ja terveystoimeen, oppilaitoksiin, varhaiskasvatukseen ja yleisötilaisuuksiin liittyvistä asioista >

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeet sote-ammattilaisille >

• Työterveyslaitoksen ohjeet työpaikoille koronavirusepidemian ehkäisyyn >

• Työterveyslaitoksen ohje henkisen hyvinvoinnin tueksi koronaepidemian aikana >

• Työterveyslaitoksen ohje kotihoidon työntekijöiden suojaamiseen koronaepidemian aikana >
   
• Tietosuojavaltuutetun vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin koronaviruksesta ja tietosuojasta >
   
• Työterveyslaitoksen vastauksia itsetehtyjä kasvomaskeja koskeviin kysymyksiin >
   
• STM:n ohjeistus koronavirustartuntoihin varautumisessa kotiin vietävissä palveluissa (pdf) >
   
• Sosiaali- ja terveysministeriö ohjeistaa sosiaalihuollon ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköitä koronavirustilanteessa (STM:n tiedote 9.4.2020) >

Kysymys on julkaistu 18.3.2020 ja siihen annettua vastausta on päivitetty 27.3.2020, 6.4.2020, 9.4.2020 ja 23.9.2021. Sisältö on tarkistettu 25.4.2022.

Jos henkilö kuuluu sairautensa vuoksi riskiryhmään ja sairastumisen koronavirustautiin arvioidaan voivan aiheuttaa vakavan uhan hänen terveydelleen, häntä ei tule sijoittaa sellaisiin tehtäviin, joihin liittyy suuri altistumisriski.

Työnantaja voi edellyttää työterveyshuollon lausuntoa työntekijän sopivuudesta työhönsä koronaepidemian aikana. Työterveyslaitoksen työterveyshuolloille antamien ohjeiden mukaan työhönsopivuuslausuntoon kirjataan tällaisessa tapauksessa "rajoituksin sopiva" sekä määräaika. Lisätietoja kohtaan kirjataan rajoitukset ja suositukset (esimerkiksi se, että tartuntavaaran välttämiseksi suositellaan etätöitä tai sijoittamista tehtäviin, joissa ei ole lähikontaktia muihin ihmisiin).

• Työterveyslaitoksen toimintaohje työterveyshuolloille koronavirusepidemian aikana >

Jos riskiryhmään kuuluvan työntekijän työskentely normaaleissa työtehtävissään ei ole edes suojavarustein mahdollista, työnantaja voi järjestellä työntekijän nykyisiä tehtäviä direktio-oikeutensa mahdollistamissa rajoissa. Työnantaja voi myös sopia työntekijän kanssa työsopimuksesta poikkeavista tehtävistä.

KVTES:n I luvun 10 §:n nojalla työnantaja voi yksipuolisestikin tilapäisesti siirtää työntekijän tämän työsopimuksesta poikkeaviin tehtäviin enintään 8 viikon ajaksi. Tehtävien pitää kuitenkin olla työntekijälle sopivia tämän koulutus ja työkokemus huomioon ottaen. Tilapäisen siirron aikana työntekijälle tai viranhaltijalle maksetaan hänen oma tehtäväkohtainen palkkansa KVTES:n II luvun 10 §:n mukaisesti.

Viranhaltijan kohdalla kyseeseen voi tulla virantoimitusvelvollisuuden muuttaminen viranhaltijalain 23 §:n mukaisesti tai toiseen virkasuhteeseen siirtäminen viranhaltijalain 24 §:n mukaisesti.

Mikäli palkansaaja on lääkärintodistuksen mukaan sairauden, vamman tai tapaturman vuoksi työkyvytön omaan työhönsä, hänelle maksetaan sairausajan palkkaa KVTES:n V luvun määräysten mukaan. Lääkärin arvioitavaksi jää, milloin hän kirjoittaa työkyvyttömyystodistuksen.

Mikäli työnantaja ei voi järjestellä tai muuttaa työntekijän tehtäviä eikä työntekijällä ole osoittaa lääkärintodistusta työkyvyttömyydestä työntekoon, voidaan työntekijälle osoittaa myös koulutusta. Työnantaja voi myös sopia työntekijän kanssa lomien tai muiden vapaiden pitämisestä.

Jos mikään näistä vaihtoehdoista ei ole mahdollinen, työnantajan on työturvallisuus- ja työsuojeluvelvoitteensa vuoksi vapautettava työntekijä työntekovelvoitteesta. Se, maksetaanko työstävapautusajalta palkkaa, riippuu siitä, katsotaanko työnteon esteen johtuvan pääosin työnantajasta vai työntekijästä. Viime kädessä palkanmaksua koskevat riidat ratkaistaan tuomioistuimessa. KT:lla ei ole tiedossaan asiaan liittyvää oikeuskäytäntöä.

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen linjaus vakavan koronavirustaudin riskiryhmistä >

Työturvallisuuslain mukaan työntekijän on noudatettava määräyksiä ja ohjeita, joita työnantaja on toimivaltansa mukaisesti antanut. Työntekijän on muutoinkin noudatettava työnsä ja työolosuhteiden edellyttämää, turvallisuuden ja terveellisyyden ylläpitämiseksi tarvittavaa järjestystä ja siisteyttä sekä huolellisuutta ja varovaisuutta.

Työntekijän on myös kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti työssään huolehdittava käytettävissään olevin keinoin niin omasta kuin muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä.

Työntekijän on viipymättä ilmoitettava ensisijaisesti työnantajalleen, ja myös tarvittaessa työsuojeluvaltuutetulle, jos hän havaitsee työssään seikan, esimerkiksi suojautumisvarusteiden puuttumisen, joka voi aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle.

Jos työstä aiheutuu vakavaa vaaraa työntekijän omalle tai muiden työntekijöiden hengelle tai terveydelle, työntekijällä on oikeus pidättäytyä tällaisen työn tekemisestä.

Työstä pidättäytymisestä on ilmoitettava työnantajalle tai tämän edustajalle niin pian kuin mahdollista. Oikeus pidättäytyä työnteosta jatkuu, kunnes työnantaja on poistanut vaaratekijät tai muutoin huolehtinut siitä, että työ voidaan suorittaa turvallisesti. Työstä pidättäytyminen ei saa kuitenkaan rajoittaa työntekoa laajemmalti kuin työn turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta on välttämätöntä.

Vaarallisesta työstä pidättäytymisen aikana työntekijä on velvollinen tekemään muuta työsopimuksen mukaista työtä. Työstä pidättäytyessä on huolehdittava siitä, että pidättäytymisestä mahdollisesti aiheutuva vaara on mahdollisimman vähäinen.

Jos työnantaja arvioi, että työstä pidättäytyminen on ollut perusteetonta, työntekijään voi kohdistua työoikeudellisia seuraamuksia, kuten varoitus tai irtisanominen.

Aluehallintovirasto on antanut vastauksen kysymykseen siitä, voiko työntekijä kieltäytyä asiakaspalvelutyöstä, jos työnantaja ei hanki koronalta suojaavia henkilönsuojaimia.

• Voiko työntekijä kieltäytyä asiakaspalvelutyöstä, jos työnantaja ei hanki koronalta suojaavia henkilönsuojaimia? Aluehallintoviraston vastaus >

Työsuojeluun liittyviä ohjeita muualla verkossa

• Toimintaohje työterveyshuolloille koronavirusepidemian aikana >
   
• STM:n linjaus henkilönsuojainten turvallisuusvaatimuksista koronavirustilanteen aikana >

• Aluehallintoviraston UKK-vastauksia työsuojelusta ja koronaviruksesta >

• Aluehallintoviraston UKK-vastauksia sosiaali- ja terveystoimeen, oppilaitoksiin, varhaiskasvatukseen ja yleisötilaisuuksiin liittyvistä asioista >

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeet sote-ammattilaisille >

• Työterveyslaitoksen ohjeet työpaikoille koronavirusepidemian ehkäisyyn >

• Työterveyslaitoksen ohje henkisen hyvinvoinnin tueksi koronaepidemian aikana >

• Työterveyslaitoksen ohje kotihoidon työntekijöiden suojaamiseen koronaepidemian aikana >
   
• Työterveyslaitoksen vastauksia itsetehtyjä kasvomaskeja koskeviin kysymyksiin >
   
• STM:n ohjeistus koronavirustartuntoihin varautumisessa kotiin vietävissä palveluissa (pdf) >
   
• Sosiaali- ja terveysministeriö ohjeistaa sosiaalihuollon ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköitä koronavirustilanteessa (STM:n tiedote 9.4.2020) >

Vastaus on julkaistu 14.4.2020 ja sitä on päivitetty 23.9.2021.

Työnantaja voi direktio-oikeutensa perusteella määritellä, miten ja millaisilla varusteilla työtä tehdään.

Työnantajaa ei toisaalta edellytetä rajoittamaan hengityssuojainten käyttöä, mikäli työntekijä tai viranhaltija sellaista haluaa käyttää.

Työturvallisuuslain mukaan työnantaja vastaa työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Käytettäessä kasvomaskeja on kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa maskin oikeaan pukemiseen, sen hävittämiseen sekä tehostettuun käsihygieniaan.

Vastaus on julkaistu 23.9.2021 ja sitä on päivitetty 23.9.2021.

Työturvallisuuslain mukaan työnantaja vastaa työntekijöiden ja viranhaltijoiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä (työturvallisuuslaki 8 §). Työpaikoilla työnantajan velvollisuus on riskien arvioinnin perusteella arvioida, tarvitseeko työntekijöiden ja viranhaltijoiden käyttää suojaimia, esimerkiksi hengityksensuojaimia tai kasvomaskeja (ks. työturvallisuuslaki 15 §).

Työterveyslaitoksen ohjeistuksen mukaan työntekijöiden ja viranhaltijoiden turvallisuuden varmistamiseksi on ensisijaisesti käytettävä teknisiä toimia ja työjärjestelyjä.

Työnantajan on tehtävä riskien arviointi ja pidettävä se ajan tasalla. Jos hengityksensuojainten tai kasvomaskin käyttöön päädytään riskien arvioinnin pohjalta, pitää työnantajan hankkia suojaimet ja maskit sekä ohjata ja valvoa niiden käyttämistä.

Työterveyslaitoksen mukaan työnantajan on otettava huomioon hengityssuojaimen tai kasvomaskin käyttöä mahdollisesti rajoittavat henkilökohtaiset ominaisuudet. Työympäristön korkea lämpötila sekä muun muassa iän tuomat fysiologiset muutokset, hengitystie-, sydän- ja verenkiertosairaudet saattavat vaikeuttaa kasvomaskien ja hengityksensuojainten käyttöä. Työterveyshuolto voi tarvittaessa selvittää terveystarkastuksella, voiko työntekijältä edellyttää suojainten tai kasvomaskin käyttöä, ja auttaa työnantajaa sopivan suojaimen valinnassa.

Työntekijällä ja viranhaltijalla on puolestaan velvollisuus käyttää työnantajan antamia suojavarusteita annettujen ohjeiden mukaisesti, jollei työntekijällä tai viranhaltijalla ole terveydellistä estettä hengityssuojaimen tai maskin käyttöön.

Jos työnantaja pitää kasvomaskien tai hengityksensuojainten käyttöä tarpeellisena työssä, kertakäyttöiset kasvomaskit suositellaan laittamaan käytön jälkeen sekajätteisiin. Useaan kertaan käytettävillä kasvomaskeilla on oltava työpaikalla paikka, josta ne menevät pesuun.

• Tutustu Työterveyslaitoksen koronaohjeistukseen >
   
• Tietoa erilaisista suojaimista Työterveyslaitoksen sivuilla >
   
• STM:n linjaus koronavirukselta suojaavista henkilönsuojaimista (pdf) >

Riskinarviota tehdessä ja kasvomaskin käyttöä harkitessa työnantajan kannattaa seurata myös alueellisista tautitilannetta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilta sekä alueellisten viranomaisten tiedotteita.

Vastaus on julkaistu 21.8.2020 ja sitä on täydennetty 28.9.2020, 26.10.2020 ja 23.9.2021.

Huom.! Sosiaali- ja terveyspalveluissa työskenteleviä koskien on voimassa väliaikainen tartuntatautilain muutos. Tartuntatautilain 48 a § on voimassa 1.1.2022–31.12.2022.  Katso KT:n ohje Tartuntatautilain väliaikaisen 48 a §:n soveltaminen >.

Koronavirusrokote on tartuntatautilain 45 §:n tarkoittama vapaaehtoinen rokote. Valtioneuvosto onkin tartuntatautilain 54 §:n nojalla 23.12.2020 antanut valtioneuvoston asetuksen vapaaehtoisista covid-19-rokotuksista 22.12.2020/1105. Asetuksessa säädetään muun muassa rokotusjärjestyksestä.

Koska koronarokote on vapaaehtoinen rokote, työnantaja ei voi edellyttää työntekijältä tai viranhaltijalta koronarokotteen ottamista. 

Kunta-alan työmarkkinaosapuolet kannustavat kuntasektorin henkilöstöä ottamaan koronarokotuksen mahdollisimman laajasti suojaksi koronatautia ja sen muunnoksia vastaan. KT ja kunta-alan pääsopijajärjestöt kannustavat yhteisessä kannanotossaan työpaikkoja keskustelemaan yhteistoiminnassa rokottautumisen merkityksestä osana työpaikan riskien arviointia ja terveysturvallisuuteen liittyviä toimenpiteitä. Osapuolten yhteisen näkemyksen mukaan koronarokotus on tehokkain suojautumiskeino työntekijöiden, asiakkaiden ja väestön suojeluun. Osapuolet pitävät tärkeänä, että mahdollisimman suuri osa henkilöstöstä ottaa koronarokotteen ja edistää näin kattavan rokotesuojan toteutumista.

• KT:n ja kunta-alan pääsopijajärjestöjen kannanotto rokotuksista osana työpaikan riskien arviointia (Uutinen 26.8.2021). >

Katso myös KT:n vastaukset seuraaviin usein kysyttyihin kysymyksiin:

• Voiko työnantaja kysyä, onko työntekijä tai viranhaltija ottanut koronarokotteen?
   
• Miten koronavirus tulee huomioida työpaikan riskien arvioinnissa?

Vastauksen alkuun on lisätty 27.1.2022 tieto tartuntatautilain 48 a §:n soveltamisesta.

Tartuntatautilain 48 a § oli voimassa 1.1.2022–31.12.2022. Työnantaja ei voi soveltaa tartuntatautilain 48 a §:ää 1.1.2023 alkaen.

Huom.! Sosiaali- ja terveyspalveluissa työskenteleviä koskien on voimassa väliaikainen tartuntatautilain muutos. Tartuntatautilain 48 a § on voimassa 1.1.2022–31.12.2022.  Katso KT:n ohje Tartuntatautilain väliaikaisen 48 a §:n soveltaminen >.

Koronavirusrokote on tartuntatautilain 45 §:n tarkoittama vapaaehtoinen rokote. Valtioneuvosto onkin tartuntatautilain 54 §:n nojalla 23.12.2020 antanut valtioneuvoston asetuksen vapaaehtoisista covid-19-rokotuksista (22.12.2020/1105). Asetuksessa säädetään muun muassa rokotusjärjestyksestä.

Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erityisluonteesta. Kyseisen säännöksen 2 momentin mukaan tarpeellisuusvaatimuksesta ei voida poiketa työntekijän suostumuksella.

Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan työnantajalla on oikeus käsitellä työntekijän terveydentilaa koskevia tietoja, jos tiedot on kerätty työntekijältä itseltään tai hänen kirjallisella suostumuksellaan muualta ja tietojen käsittely on tarpeen sairausajan palkan tai siihen rinnastettavien terveydentilaan liittyvien etuuksien suorittamiseksi taikka sen selvittämiseksi, onko työstä poissaoloon perusteltu syy, taikka jos työntekijä nimenomaisesti haluaa selvitettävän työkykyisyyttään terveydentilaa koskevien tietojen perusteella. Lisäksi työnantajalla on oikeus käsitellä näitä tietoja niissä tilanteissa ja siinä laajuudessa, kuin muualla laissa erikseen säädetään.

Työnantajan tulee muistaa, että terveydentilaa koskevia tietoja saavat käsitellä vain ne henkilöt, jotka näiden tietojen perusteella valmistelevat tai tekevät työsuhdetta koskevia päätöksiä taikka panevat niitä toimeen. Työnantajan on nimettävä nämä henkilöt tai määriteltävä tehtävät, joihin sisältyy terveydentilaa koskevien tietojen käsittelyä (laki yksityisyyden suojasta työelämässä 5 § 2 momentti).

Tietosuojavaltuutettu on verkkosivuillaan ottanut kantaa kysymykseen siitä, voiko työnantaja käsitellä työntekijöiden koronarokotetietoja. Tietosuojavaltuutetun verkkosivuilla vastataan kysymykseen seuraavasti:

"Terveystiedot kuuluvat tietosuoja-asetuksessa määriteltyihin erityisiin henkilötietoryhmiin. Työntekijän terveydentilatietojen käsittelyn tulee olla työsuhteen kannalta välittömästi tarpeellista. Työnantajan tulee huolellisesti harkita tarpeellisuusvaatimuksen täyttymistä. Tarpeellisuusvaatimuksesta ei voida poiketa työntekijän suostumuksella. Työnantaja saa käsitellä työntekijän terveydentilatietoja, jos se on tarpeen sairausajan palkan tai siihen rinnastettavien terveydentilaan liittyvien etuuksien suorittamiseksi tai sen selvittämiseksi, onko työstä poissaoloon perusteltu syy. Terveydentilatietojen käsittely on sallittua myös, jos työntekijä nimenomaisesti haluaa, että hänen työkykyisyyttään selvitetään terveydentilatietojen perusteella. Lisäksi työnantajalla on oikeus käsitellä työntekijän terveydentilatietoja sellaisissa tilanteissa, joista erikseen säädetään muualla laissa."

•  Vastaus kysymykseen "Voiko työnantaja käsitellä työntekijöiden koronarokotetietoja?" tietosuojavaltuutetun sivuilla >

Työsuojeluhallinnon verkkosivujen mukaan

"COVID-19-pandemian aikana työnantaja voi käsitellä tietoa työntekijän ottamasta koronarokotuksesta työelämän tietosuojalain 3 §:n tarpeellisuusvaatimuksen mukaisesti, jos tieto on tarpeellinen työsuhteen oikeuksien ja velvollisuuksien tai työtehtävien erityisluonteen vuoksi. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi riskiryhmien kanssa työskentelevien työntekijöiden kohdalla.  On hyvä huomata, että tarpeellisuusvaatimuksesta ei voida poiketa työntekijän suostumuksella. Tieto rokottamisesta tulee kerätä työntekijältä itseltään tai hänen luvallaan ulkopuoliselta toimijalta. Työterveyshuolto voi myös antaa tilastollista tietoa työntekijöiden rokotuskattavuudesta työpaikalla."

• Vastaus kysymykseen Voiko työnantaja kerätä tietoa työntekijöiden koronarokotuksista? työsuojeluhallinnon sivuilla >
   

Täyden rokotussarjan antama suoja on erinomainen. Koronarokotteet estävät myös virusinfektiota, viruksen erittymistä sekä tarttumista ihmisestä toiseen. Esimerkiksi sellaisissa yksiköissä, joissa hoidetaan lääketieteelliseen riskinarvioon perustuen vakavalle koronavirustaudille alttiita riskihenkilöitä, on henkilöstön mahdollisimman korkea rokotekattavuus merkittävä asiakas- ja potilasturvallisuutta edistävä tekijä. Tällaisessa tilanteessa tieto työntekijän rokotussuojasta voi olla tarpeellinen työtehtävän erityisluonteen vuoksi.

Lisäksi julkisuudessa liikkuu erilaisia arvioita siitä, voiko työnantaja tiedustella sitä, onko työntekijä tai viranhaltija ottanut koronarokotteen.

• Miten koronarokotustietoa tulee arvioida? (Uutinen Edilexissä 3.8.2021) >
   
• Työoikeuden professori: Työn­antajalla ei oikeutta kysyä, onko työntekijä saanut korona­rokotuksen (Uutinen Helsingin Sanomissa 2.8.2021) >
   
• Voiko työnantaja kysyä työntekijältä koronaroko­tuk­sesta? 8 kysymystä ja vastausta koronaroko­tuksista( Uutinen Edilexissä 5.8.2021) >

Rokotustiedot ovat yksityisyyden suojaan kuuluvia terveydentilaa koskevia henkilötietoja. Työnantajalla on oikeus käsitellä työntekijän/viranhaltijan rokotussuojaa koskevia tietoja vain työntekijän/viranhaltijan suostumuksella yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain, työterveyshuoltolain, EU:n tietosuoja-asetuksen sekä tietosuojalain mukaisesti.

Työnantaja ei saa käsitellä työntekijän rokotustietoja ilman työntekijän lupaa. Tietoja ei myöskään saa käsitellä työpaikalla julkisesti.

KT:n näkemyksen mukaan sellainen työnantajan edustaja, joka saa yksityisyydensuojasta työelämässä annetun lain 5 §:n mukaan käsitellä työntekijän/viranhaltijan terveystietoja, voi keskustella työntekijän/viranhaltijan kanssa suullisesti siitä, onko kyseinen henkilö ottanut koronarokotteen. KT:n käsityksen mukaan rokotetietoa ei saa millään lailla muuttaa kirjalliseen muotoon.

KT ja kunta-alan pääsopijajärjestöt ovat yhteisessä kannanotossaan kannustaneet työpaikkoja keskustelemaan yhteistoiminnassa rokottautumisen merkityksestä osana työpaikan riskien arviointia ja terveysturvallisuuteen liittyviä toimenpiteitä.

• KT:n ja pääsopijajärjestöjen kannanotto koronarokotteista (26.8.2021) >

Huomioiden myös tietosuojavaltuutetun kannan työnantajan tulee kiinnittää erityistä huomiota koronarokotetiedon tarpeellisuuteen (esimerkiksi työtehtävän erityisluonteen vuoksi) harkitessaan koronarokotetiedon kysymistä työntekijältä/viranhaltijalta.

Työnantaja ei voi edellyttää, että työntekijä tai viranhaltija luovuttaa työnantajalle rokotetietojaan vaan tietojen antaminen on vapaaehtoista. KT:n käsityksen mukaan työnantaja voi kysyä rokotetietoa vain työntekijältä tai viranhaltijalta itseltään. Jos työntekijä tai viranhaltija on antanut tiedon rokotuksestaan työnantajalle, työnantajan täytyy käsitellä tietoa yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain mukaisesti.

Jos työntekijä tai viranhaltija ei anna työnantajalle tietoa rokottautumisesta, KT:n näkemyksen mukaan siitä ei saa aiheutua työntekijälle/viranhaltijalle seuraamuksia. Työntekijältä/viranhaltijalta ei tule myöskään tiedustella hänen perusteluitaan tai näkemyksiään koronarokotteen ottamiseen/ottamattomuuteen liittyen.

Asia on tulkinnanvarainen eikä KT:lla ole tiedossaan asiaan liittyvää oikeuskäytäntöä. Kyse on lainsäädännön soveltamista, josta työnantaja tekee itse päätöksen. Työnantaja kantaa itse vastuun tekemästään laintulkinnasta.

Vastauksen alkuun on lisätty 27.1.2022 tieto tartuntatautilain 48 a §:n soveltamisesta.

Tartuntatautilain 48 a § oli voimassa 1.1.2022–31.12.2022. Työnantaja ei voi soveltaa tartuntatautilain 48 a §:ää 1.1.2023 alkaen.

Jos työnantaja esimerkiksi joutuu sulkemaan toimintoja tai tekemään muita palvelutuotantoon ja henkilöstöön liittyviä järjestelyjä alueen koronatilanteen heikentymisen vuoksi, työnantaja voi tilanteeseensa ja arvioonsa perustuen ryhtyä esimerkiksi seuraaviin toimenpiteisiin:

Etätyö

Etätyötä voidaan hyödyntää tarvittaessa huomioiden esimerkiksi alueellinen koronatilanne.

Ennen etätyöhön siirtymistä organisaation sisällä tulisi keskustella etätyötä koskevista käytännöistä ja periaatteista. Etätyötä koskevat ohjeet ja käytännöt on käsiteltävä yhteistoimintamenettelyssä.

KT:n verkkosivuilta löytyy tietoa tekijöistä, jotka työnantajan olisi hyvä huomioida ennen etätyöhön siirtymistä.

• Etätyöstä KT:n nettisivuilla >

Lisätietoa hyvistä käytännöistä löytyy KT ja kunta-alan pääsopijajärjestöjen yhdessä kokoamasta etätyöraportista, joka on julkaistu KT:n yleiskirjeessä 4/2020. Se on laadittu kuntaorganisaatioiden tueksi, kun nämä linjaavat ja miettivät etätöiden hyödyntämistä.

• KT:n yleiskirje 4/2020 >

Työnantajan on hyvä huomioida, että etätyöstä on sovittava työntekijän ja viranhaltijan kanssa. Ennen etätyön aloittamista osapuolilla on hyvä olla yhteinen käsitys siitä, mitä etätyöskentely tarkoittaa: esimerkiksi mitä tehdään ja missä sekä kuinka työaikaa seurataan. Työnantajan on lisäksi hyvä varmistua siitä, ettei työntekijän työntekopiste tai pysyväisluonteinen toimipaikka etätyön myötä muutu.

Työtehtävien järjestelyt ja tilapäinen siirto muihin työtehtäviin

Työnantaja voi järjestellä työntekijän nykyisiä tehtäviä direktio-oikeutensa mahdollistamissa rajoissa. Työnantaja voi myös sopia työntekijän kanssa työsopimuksesta poikkeavista tehtävistä.

Jos työnantaja joutuu sulkemaan toimintojaan tilapäisesti mutta tarvitsee työvoimaa muualla, se voi siirtää työntekijöitään määräaikaisesti muihin työtehtäviin KVTES:n I luvun 10 § 1 momentin nojalla. Ensisijaisesti siirrosta kuitenkin pyritään sopimaan työntekijän kanssa.

KVTES:n 10 § 1 momentin mukaan työntekijän tehtävistä sovitaan työsopimuksella, mutta hän on tarvittaessa velvollinen tilapäisesti siirtymään muihinkin tehtäviin, joita voidaan hänen koulutuksensa ja työkokemuksensa huomioon ottaen pitää hänelle sopivina. Tilapäinen siirto voi kestää enintään kahdeksan viikkoa kerrallaan.

Työntekijä voidaan siirtää pidemmäksi ajaksi tehtäviin, jotka olennaisesti poikkeavat hänen työsopimuksensa mukaisista tehtävistä, vain sopimalla asiasta työntekijän kanssa tai jos työnantajalla on olemassa irtisanomisperuste (KVTES:n I luku 10 § 2 momentti).

Työnantajan on huolehdittava työntekijöiden riittävästä perehdytyksestä siirtäessään heitä muihin tehtäviin.

Kunnallisen viranhaltijalain 23 §:n perusteella työnantajalla on oikeus muuttaa viranhaltijan virantoimitusvelvollisuutta laajemmin kuin normaalin direktio-oikeudensa perusteella, kun toiminnan uudelleenjärjestely tai muu perusteltu syy sitä edellyttää. Lähtökohtana on toiminnan ja virkatehtävien sopeuttaminen muuttuviin tilanteisiin, tarpeisiin ja olosuhteisiin. Viranhaltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi virantoimitusvelvollisuuden muuttamisesta, ennen kuin päätös tehdään.

Myös viranhaltijan siirtäminen toiseen virkasuhteeseen voi olla mahdollista, mikäli kunnallisen viranhaltijalain 24 §:n edellytykset täyttyvät.

Sekä työntekijöitä että viranhaltijoita koskevilla järjestelyillä voi olla vaikutusta palkkaukseen. Mikäli tehtävät muuttuvat olennaisesti, myös palkkausta muutetaan sopimusmääräysten mukaisesti, (ks. KVTES II luku 10 §).

Lue vastaukset myös seuraaviin usein kysyttyihin kysymyksiin

• Työntekijä on siirretty tilapäisesti muihin tehtäviin 8 viikon ajaksi. Siirtoa on tarve jatkaa 8 viikon jälkeen. Miten työnantajan on meneteltävä?

Koulutus

Jos työnantajalla ei ole tarjota työntekijälle tai viranhaltijalle työtä toimipisteiden sulkemisesta vuoksi, työnantaja voi mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan järjestää työntekijälle tai viranhaltijalle työnantajan tarpeen mukaista koulutusta. Työnantajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta koulutuksen tarjoamiseen pois lukien esimerkiksi lomauttamiseen ja irtisanomiseen liittyvät tilanteet.

• Lisätietoa aiheesta löytyy lomauttamista käsitteleviltä sivuilta tai Kunnallisen esimiehen työ- ja virkasuhdeoppaista.

Vuosilomista ja muista vapaista sopiminen

Työnantaja voi määrätä vuosiloman ajankohdasta KVTES:n IV luvun 7 §:n mukaisesti. Työnantaja voi sopia työntekijän tai viranhaltijan kanssa lomien tai muiden vapaiden pitämisestä KVTES:n  IV luvun 8 §:n mukaisesti.

Lomautus

Mahdollisesti tehtävät toimenpiteet voivat johtaa siihen, että työnantajan mahdollisuudet tarjota työtä tilapäisesti vähentyvät. Tällöin voidaan joutua pohtimaan lomauttamista.

KVTES:n VIII luvun 1 §:n mukaan viranhaltijan ja työntekijän lomauttaminen määräytyy kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön perusteella. Lomautusperusteet on määritelty viranhaltijoita koskien kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 30 §:ssä ja työntekijöiden osalta työsopimuslain 5 luvun 2 §:ssä.  Työnantajan on hyvä huomioida, että KVTES:ssa on sovittu lainsäädäntöä pidemmästä kuukauden (1 kk) lomautusilmoitusajasta (KVTES VIII luku 2 §).

Ennen lomautuspäätöksen tekemistä tulee käydä yhteistoimintamenettely.

• Lisäohjeistusta lomautuksesta ja yhteistoimintamenettelystä löydät KT:n verkkosivuilta. >

Työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momentti

Työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan, jos työntekijä on estynyt tekemästä työtään työpaikkaa kohdanneen tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun sen kaltaisen hänestä tai työnantajasta riippumattoman syyn vuoksi, työntekijällä on oikeus saada palkkansa esteen ajalta, enintään kuitenkin 14 päivältä. Jos työnteon estymisen työsopimuksen osapuolista riippumattomana syynä on toisten työntekijöiden työtaistelutoimenpide, jolla ei ole riippuvuussuhdetta hänen työehtoihinsa tai työoloihinsa, työntekijällä on oikeus saada palkkansa kuitenkin enintään seitsemältä päivältä.

Kyseessä on poikkeussäännös, jota tulee tulkita ja soveltaa suppeasti. Työnantajan on aina pystyttävä arvioimaan paikallinen tilanne ja perustelemaan paikallisella tasolla poikkeussäännöksen soveltamisedellytysten olemassaolo.

Jos toimipisteiden sulkeminen johtuu työnantajan omasta päätöksestä, KT:n tulkinnan mukaan työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momenttia ei todennäköisesti voitaisi soveltaa. KT:n näkemyksen mukaan kyse ei tällöin ole työnantajasta tai työntekijästä riippumattomasta syystä. Sen sijaan, jos toimipisteiden sulkeminen perustuu esimerkiksi Aluehallintoviraston päätökseen, työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momentti voi mahdollisesti tulla sovellettavaksi.

KT:n tiedossa ei ole asiaan liittyvää oikeuskäytäntöä.

Sivu on julkaistu 3.12.2020, ja sitä on päivitetty 1.2.2021, 4.8.2021 ja 22.4.2022..

Tartuntatautilain (1227/2016) 60 §:n 1 momentin mukaan jos yleisvaarallisen tartuntataudin tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen vaara on ilmeinen eikä taudin leviämistä voida muulla tavoin estää, virkasuhteinen kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri tai virkasuhteinen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää henkilön karanteenista enintään yhden kuukauden ajaksi. Päätös karanteenista voidaan tehdä henkilölle, jonka on todettu tai perustellusti epäillään altistuneen yleisvaaralliselle tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillylle tartuntataudille.

Työntekijän ja/tai viranhaltijan on ilmoitettava karanteenista työnantajalleen. Hän ei saa mennä työpaikalle viranomaisen määräämän karanteenin aikana.

Jos henkilön työtehtävät soveltuvat etätöissä tehtäviksi, työnantaja voi sopia etätyöstä työntekijän ja/tai viranhaltijan kanssa karanteenin ajaksi. Tällöin työnantaja maksaa työntekijälle ja/tai viranhaltijalle palkan.

Jos etätöiden tekeminen ei ole karanteeniaikana mahdollista, kyseessä on työntekijän ja/tai viranhaltijan luvallinen poissaolo, jonka ajalta työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta. Jos henkilö on määrätty tartuntatautilain mukaiseen karanteeniin eikä hän työskentele karanteenin aikana, hänellä on oikeus hakea Kelalta tartuntatautipäivärahaa (ks. tartuntatautilain 82 §).

Vastaus on julkaistu 21.8.2020 ja sitä on päivitetty 4.8.2021.

Työsopimuslain 5 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työnantaja saa lomauttaa määräaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän vain, jos tämä tekee työtä vakituisen työntekijän sijaisena ja työnantajalla olisi oikeus lomauttaa vakituinen työntekijä, jos hän olisi työssä.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty erilaisia kantoja siihen, voidaanko määräaikaisen työntekijän kanssa sopia lomauttamisesta.

Esimerkkejä oikeuskirjallisuudesta koskien lomauttamisesta sopimista määräaikaisen kanssa

• Saarinen, Mauri: Lomauttaminen. Alma Talent Oy 2016. s. 50–54.
   
• Koskinen, Seppo: Määräaikaisen työntekijän lomauttaminen ja työttömyysturva. Referee-artikkeli Edilexissä, julkaistu 8.8.2006. s. 9–10 (pdf). >

Sellainen määräaikainen työntekijä, jonka työsopimuksessa on molemminpuolinen irtisanomisehto, voidaan lomauttaa irtisanomisen vaihtoehtona, kun työ on työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla pysyvästi ja olennaisesti vähentynyt (ei siis vain tilapäisesti).

Työsopimuksen molemminpuolista irtisanomisehtoa ja määräaikaisen lomauttamista koskeva oikeustapaus

Tapauksessa KKO 2006:4 määräaikaisissa työsuhteissa olleiden työntekijöiden työsopimuksissa oli ehto, jonka mukaan sopimus oli molemmin puolin irtisanottavissa kuten toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Kyseistä ehtoa ei pidetty kiellettynä. Työnantajalla ei kuitenkaan ollut tällaistenkaan määräaikaisten sopimusten perusteella oikeutta lomauttaa työntekijöitä työn tilapäisen vähentymisen perusteella.

• Seppo Koskinen: Määräaikaisen työntekijän lomauttaminen ja työttömyysturva. Referee-artikkeli Edilexissä, julkaistu 8.8.2006 (pdf) >
   
• Korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2006:4 >

Edellä mainitun perusteella KT arvioi, että kunnat eivät voi sopia määräaikaisen työntekijän kanssa lomautuksesta koronavirusepidemian vuoksi. Määräaikainen voidaan lomauttaa vain työsopimuslaissa (ja kunnallisessa viranhaltijalaissa) erikseen mainituilla perusteilla. Viime kädessä arvion tekee työnantaja. 

Vastaus on julkaistu 27.4.2020 ja sitä on päivitetty 4.8.2021.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 4.3 §:n mukaan virkaan voidaan ottaa ilman hakumenettelyä, kun kysymyksessä on

• sijaiseksi tai avoinna olevaan virkasuhteeseen ottaminen määräajaksi
• taloudellisista ja tuotannollista syistä irtisanotun viranhaltijan ottaminen toiseen virkasuhteeseen
• virkasuhteen tarjoaminen osa-aikaiselle viranhaltijalle
• viranhaltijan siirtäminen toiseen virkasuhteeseen
• muun työnantajan palveluksessa olevan henkilön ottaminen virkasuhteeseen lain tai sopimuksen nojalla tapahtuvan toiminnan siirtämisen yhteydessä taikka muu näihin rinnastettava johtosäännössä määrätty peruste.

Pitkänkään määräaikaisen virkasuhteen hoitamisen perusteella ei voida ottaa toistaiseksi voimassa olevaan virkasuhteeseen ilman julkista hakumenettelyä. Jos kunnan hallintosäännössä (johtosäännössä) on maininta, että vähintään tietyn mittaisen määräaikaisuuden perusteella voidaan poiketa julkisen haun vaatimuksesta, ei tätä voida soveltaa. Tällaiset vanhoista virkasäännöistä mahdollisesti periytyneet hallintosääntömääräykset on todettu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä lainvastaiseksi ja tällaiset mahdolliset määräykset on syytä poistaa (ks. KHO 2009:93).

Hallintosäännön määräys voi mahdollistaa virkaan ottamisen ilman julkista hakumenettelyä, mutta tilanteen tulee olla rinnasteinen viranhaltijalain 4.3 §:n tilanteisiin, eli tilanne on poikkeuksellinen. 

Virkasuhteissa määräaikainen virkasuhde ja toistaiseksi voimassa oleva virkasuhde ovat ”erilliset”. Vaikka kunta katsoisi, että määräaikaiselle virkasuhteelle ei ole ollut laissa tarkoitettua perustetta, ei tällä ns. mahdollisella ketjutusolettamalla voi sivuuttaa perustuslain 125 §:n nimitysperusteiden huomioimista, eli virkaan tulee valita perustuslain nimitysperusteiden eli kyvyn, taidon ja koetellun kansalaiskunnon perusteella ansioituinen hakija.

Ottavalla viranomaisella on kuitenkin varsin laaja harkintavalta ja hakuilmoituksella voidaan täsmentää kelpoisuusvaatimuksia ja muita ansioita, joita valittavalta edellytetään. Ottavalla viranomaisella on toimivalta päättää, kuka hakijoista on virkaan ansioitunein ja muutoin sopivin. Toimivalta pitää sisällään myös päätöksen perusteluvelvollisuuden, eli ratkaisut tulee aina pystyä perustelemaan suhteessa nimitysperusteisiin. Valinnan tulee perustua hakijoiden ansioiden vertailuun, mutta sinänsä ansiovertailulle ei ole säädetty määrämuotoa eli sitä, miten se tulee tehdä.

Viranhaltijalain 5 §:n mukaan virkaan voidaan ottaa vain henkilö, joka on hakenut virkaa kirjallisesti määräajassa ja täyttää viran kelpoisuusvaatimukset hakuajan päättyessä. 

Kuntalain 108 §:n mukaan kunnan ilmoitukset saatetaan tiedoksi julkaisemalla ne kunnan yleisessä tietoverkossa sekä tarpeen vaatiessa muulla kunnan päättämällä tavalla. Hakuaika on viranhaltijalain 4.1 §:n mukaan säädetty vähintään 14 kalenteripäiväksi siitä, kun ilmoitus on julkaistu.

Vastaus on julkaistu 1.2.2012 OVTES-sopimuksen virkavalintoihin liittyen ja sitä on päivitetty 7.6.2021 niin, että se soveltuu myös muille sopimusaloille.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 6 §:ssä säädetään kelpoisuusvaatimuksista. Jos kelpoisuusvaatimukset täyttäviä hakijoita ei ole, ei virkaa voida täyttää vakinaisesti eli toistaiseksi voimassa olevana. Toistaiseksi voimassa olevaan virkasuhteeseen valitun tule täyttää mainitun säännöksen mukaisesti erikseen säädetty tai kunnan päättämä erityinen kelpoisuus.

Virka voidaan täyttää määräaikaisesti erityisistä kelpoisuusvaatimuksista riippumatta, jos siitä erikseen säädetään tai kunta erityisestä syystä yksittäistapauksessa toisin päättää.

Puuttuva kelpoisuus on määräaikaisuuden peruste. Virkasuhteeseen ottaminen ilman vaadittavaa kelpoisuutta tulee aina olla perusteltua eikä määräaikaisuutta tule käyttää tällä perusteella pidempään kuin on välttämätöntä.

Vastaus on julkaistu 1.2.2012 OVTES-sopimukseen liittyen ja sitä on päivitetty 7.6.2021 siten, että vastaus soveltuu myös muille sopimusaloille.

On hyvä huomata, että vuorotteluvapaa 4.1.–30.4.2021 osuu kahdelle eri lomanmääräytymisvuodelle.

Vuorotteluvapaasta katsotaan työssäolon veroiseksi ajaksi enintään 30 kalenteripäivää lomanmääräytymisvuosittain. Henkilön on ollut oltava työssä 22 työpäivää lomanmääräytymisvuoden aikana.

Jokaisessa työssäolon veroisessa päivässä katsotaan olevan työtunteja se määrä, joka siinä olisi ollut, jos viranhaltija tai työntekijä olisi ollut työssä.

Lomanmääräytymisvuosi 1.4.2020–31.3.2021:

Huhti-joulukuu 2020 ovat täysiä lomanmääräytymiskuukausia.

Ajanjaksolle 1.4.–31.12.2020 voidaan ”sijoittaa” sekä vähintään vaaditut 22 työpäivää että lomanmääräytymisvuoden 2019–2020 aikana kertyneitä lomia.

Työnantajan on tärkeää vuorotteluvapaan myöntämistä harkitessaan huolehtia siitä, että mahdollisimman suuri osa edellisen lomanmääräytymisvuoden lomista on pidetty ennen vuorotteluvapaan alkamista.

Työnantaja voi myös määrätä lomia pidettäväksi vuorotteluvapaan aikana. Lomien pitämisestä vuosilomaluvun 8 §:n mukaisesti voidaan sopia, samoin säästövapaista 12 §:n mukaisesti.

Tammikuu 2021 on täysi lomanmääräytymiskuukausi, koska muuna työvapaana huomioidaan lomanmääräytymisvuoden ajalta enintään 30 kalenteripäivää. Esimerkkitilanteessa näihin päiviin lasketaan 30 kalenteripäivää ajalta 4.1.–2.2.2021.

Helmikuusta 2021 eteenpäin vuosilomia ei kerry.

Lomanmääräytymisvuosi 1.4.2021–31.3.2022:

Henkilön vuorotteluvapaa jatkuu huhtikuun 2021 loppuun. Huhtikuu on täysi lomanmääräytymiskuukausi, jos henkilö on 4 §:n 9 kohdan mukaisesti kyseisenä lomanmääräytymisvuotena 2021–2022 työssä vähintään 22 työpäivää.

• KVTES, IV luku 3 §, 4 § 9 kohta >

Vastaus on julkaistu 24.4.2017 ja sitä on päivitetty 4.6.2021.